Vuosikatsaus

Näitä "mitä vuoteen on sisältyny"-päivityksiä nyt on näkyny nii oisko miunkii syytä laittaa omani kehiin?

Tähän vuoteen on mahtunut enemmän kuin paljon, mutta haluan tuoda julki niistä kaksi asiaa:

Heti alkuvuodesta miun kahdeksan vuoden odotus päättyi ja pääsin toteuttamaan haaveeni ensimmäisestä tatuoinnista. Omistettu maailman tärkeimmälle <3
Hetki oli ehkä maailman parhain siinä kohtaa kun tatuoija sanoi: "Noni, käyppä kattomassa.." ja itku siinä meinas tulla...

Sit tammi-helmikuun tienoilla olin tapani mukaan hitoksee aikasin salilla ja päätinpä napata kuvan ja laittaa sen naamakirjaan. Rupeskii porukka sitte kommentoimaan tyylillä "ootko sie laihtunu??" Ööööh...en kokenu laihtuneeni ollenkaan, sillä vaikka salilla tykkäsin käydä niin ruokavalio oli täysin hakoteillä ja herkut maistui.
Aloin sitten mutustelemaan asiaa paremmin ja päätin, että nyt tai en koskaan! Laihdutan vähintään kymmenen kiloa.

Otin lähtökohta kuvat ja länttäsin nekin naamakirjaan. Kun julkistin päätökseni, aloittaminen tuntui paljon helpommalta.
Kun mietin aikaa taaksepäin, en edes tiedä miten tää kaikki tapahtu :D
Varmaan mie vaan koin jonkin herätyksen, päätin laittaa ruokavalioni kuntoon ja kuinka ollakkaan:tuloksia alkoi tulemaan! Että ei tosiaan se liikunta ole tärkein, laittakaa ihmiset ruokavalio kuntoo ja miettikää sitte uudestaan!

Kirjoitin tarinani myös iltalehteen ja se myös julkaistiin. Olin siis "viikon laihduttaja".

http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2014092218684713_lh.shtml


Ne epätoivon hetket ja lannistumiset eivät ole yhden käden sormilla laskettavissa. Olin heittämässä hanskoja tiskiin todella useasti.
Kun tuloksia on tullut, olen saanut tsempit niistä, mutta tuntuu, että itse matkan olen tehnyt melkolailla yksin. Tottakai työ on tehtävä yksin, mutta ehkä kukaan ei vaan tajunnu, miten tosissani olin?
Nyt, kun porukka on alkanut paremmin ymmärtämään, että mie en ihan oikeesti lopeta tätä elämäntapaa, niin ihmettelyä tulee huomattavasti vähemmän.
Tosin kommenttia "ethän sie vaan enää laihduta??"-on kuultu todella paljon, mutta mitä mie tuohon sanoisin?
Jotenki vaan yhä edelleenkin vaikeeta selittää tätä hommaa sellaselle, joka ei ole itse kokenut.
Jos ja KUN jatkan tätä elämäntapaa, ei tarkoita automaattisesti sitä, että laihduttaisin edelleen, sillä 18kg on jo lähteny. Olen "normaalin ihmisen" mitoissa ja lihaksiakin on "tavallista" enemmän, ainakin jos InBody-mittauksiin on uskominen.

Mie en vaan halua samalla tavalla ahtaa naamaani sitä roskaa, mitä ennen tein. Ja kyllä, se yksi annos ranskalaisia tai kastike salaatin seassa voi pilata miun syömisen.
Haluan terveellistä ja puhdasta ruokaa. Niin ja miun on saatava sitä "miun ruokaa" usein! :D
Tottakai oon vaan ihminen ja voin sillon tällön mutustella suklaata tai nykästä pitsaa, mutta sanotaanko, että miun ruokavalio on 90% puhdas ja miut ei saa ku vihaseks kommenteilla "miks sie et syö" tai "ota nyt vähän.."

Jos mie oisin ottanu joka kerta "vähän" tai syönyt muuten ns.ohi ruokavalion, niin en olis tässä. Yllä oleva kuva ei ole tuorein, mutta aikalailla suuntaa antava.
Miulla on suunta vaan eteenpäin. Uusi treeniohjelma ja ruokavalio, joka kertoo että mitä "on ihan ok syödä"- sillä hiilarit on ollu miulle peikko, vaikka niitä oon syöny, nii silti oon pelänny,että teen jotain väärin. Ja KYLLÄ! Treenaavan ihmisen kuuluu syyä myös sitä makaroonia, joskin täysjyvä sellaista ja tietyissä määrin.

Tää on just se mitä mie haluan, en ehkä koskaan ole voinut näin hyvin. Enkä anna kenenkään ottaa sitä miulta pois. Edessa oleva matka on hidas tällaselle adhd-luonteiselle, mutta jos oon tässä ja nyt, mihin voinkaan päästä taas seuraavan vuoden aikana?

Niin paljon syytä hymyyn :) Tätä lisää! <3

Paluu arkeen...

No yhtään ei ole kyllä lauantai-fiilis nyt :D
Mutta silti, salitreenin osalta on nyt taas päästy normivauhtiin. Kävin heti aamutuimaan nykimässä "kiertävää" ja huomenna sitten voimaillaan.
Salille mennessä olin ihan omineni, mutta ilokseni huomasin, että tuttuja naamoja alkoi valumaan pikkuhiljaa paikalle. Treenistä jäi hyvä mieli, mutta silti mie kaipaan sitä toistojen laskijaa ja tsempparia siihen viereen. Siks mie nyt olenkii laittanu omistani tuohon pt-rahastoon, että vielä jonain päivänä miulla on se PerseelleTuuppija edes välillä.

                                                                Miun aamukaverit :)

Kyllähän tätä kuvioo taas työstää mielessään kokoajan. Osasinha mie nyt onneks nollata nuo pyhät, mutta nyt taas mennää eteenpäin ja vauhdilla! Eikä anneta periks.
Tokihan malttamattomuus varmaan kohta jo nostaa päätään, mut ei auta ;)

HIPHEI MUUTEN! Tosiaan turvotusolot oli jo mukavasti laskenu ja kaivoin mittanauhaa esille (mahasta en kyllä nyt sano mitää :D :D) MUTTA miun kreisireisikoivista on tässä apauttiarallaa kuukauden aikana lähteny 3cm! Mihin ne sentit on hävinny? Mie en tiijä, mut hito hyvä! Toki tykkään jopa ite, että muotoo löytyy mut saahan nuo ylimääräset silti lähtee ja hyvä näin.

Että sellasta kivaa tähän aamuun, puuro just nykästy ja nyt vähä tuumailemaan tulevaa päivää! :)

Rentoa menoa ja ähkyjä

Joku jouluasia oli nyt siis vai?.. Joo ainakin mahassa se tuntuu! :D
Mie olin ihan luvan antanu itelleni, että pari päivää saa possuilla ja sitte taas arki tulee ja kuivat kanat ;)

Eli tässä on tosiaan pari päivää menny ruuan ja ennenkaikkea suklaan äärellä, just äsken vetelin viimosia suklaita ja totesin toiselle puoliskolle, että miulle on sitte turha enää tyrkyttää mitää herkkuja! Myös ruuan suhtee pitää höllentää, vaikken nyt voi sanoo niistä övereitä vetäneeni, mutta ns. kaikki ainesosat ei nyt ihan ole kuulunu siihen, mitä miun "kuuluu" syödä.

                    Joulutorttujakii ihan pikkukätösin askartelin. Jonkun blogista idean saaneena, tortut                             voivat olla myös pieniäsieviä <3


Ihan rentoillessahan nää pari päivää on tosiaan menny. Tänää oli ajatus käydä ulkoilemassa, mutta sen verran mukavuudenhaluisena sohva veti enemmän puoleensa kuin tuo lähes -20asteen lukemat ulkomittarissa. Huomenna siis kuitenkin ylös ulos ja lenkille! Sali kutsuu sitten lauantaina (viimeistään)..

Voihan se olla, että joutuu taas ittensä kanssa töitä tekemään, mutta oon myös huomannu sen, että kun jotain päätän nii sen myös teen. Eli ei luulis hirveen vaikeeta olevan tuo ruotuun palaaminen? :D
Miulla yhä edelleen on tavotteeni, treenit tehtävänä ja oikeenlainen ruoka syötävänä eikä näissä määrin suoritettuja repsahduksia saa tulla. Näin se vaan menee.

                          Tässä kohtaa valmistauduin suureen suklaasyöpöttelyyn :D

Kyllä, mie nautin oloistani tän pari päivää ja tämän turvotuksenkin kanssa on nyt vaan elettävä, mutta vieläkin ainakii miulla itelläni on vahva usko siihen, mihin miun nenä tästä eteenpäin näyttää.
En voi kuin toivoa, että lähipiiri taas tajuaa tän. Jos ei, niin enhän mie sillekään mitään voi, vaikka se oliskii helvetin iso miinus.

Mitä elämään mahtuu?

Mie oon tehnyt töitä.
Käynyt salilla.
Oon nauttinut ystävien seurasta.
Nauttinut siitä, että elän.

Oon nauranu.
Oon purkanu ajatuksia.
Itkenyt.
Syöny "kuivaa ruokaa".
Haistellu herkkuja (ja ehkä vähän syönytkin)
Kokenut onnistumisia.

Hymyillyt.
Yllättynyt.
Kokenut itseni tärkeäksi.
Suuttunut ja ollut pettynyt.
Ollut sylinä.

Höpötellyt omia juttuja.
Kuunnellut.
Saanut läheisyyttä.
Oppinut lisää itsestäni
Saanut uuden treeniohjelman.


Olen hermostunut.
Ajatellut paljon.
Nauttinut työelämän haasteista ja palkinnoista

Olen opetellut ymmärtämään saavutuksiani.
Ollut väsynyt.
Kikattanut.
Hymyillyt lumisateelle.
Ollut serkkujen kanssa.

Tehnyt päätöksiä.
Mennyt hämilleni.
Kaivannut.
Pyytänyt apua.
Ollut rohkaisija.
Ostanut uutta.

Nauttinut toisen tekemästä ruuasta.
Saanut kannustusta.
Levännyt.

Mie olen siis elänyt. Ottanut hetkestä kiinni. Tehnyt suunnitelmia ja lähtenyt kulkemaan niitä kohti.
Ollut minä. Ymmärtänyt, että elämä on hyvin.

Hyvä mieli yllätyksestä

Tällanen pikapostaus tähän väliin:
Keksittiin iltapäivän ratoksi ystävän kera pitää sellaset "Hoikkien toppahousulaisten ja edistyneiden fitness-housulaisten pikkujoulut" :D
Meillä on siis kyseisen neidon kanssa aina mitä eriskummallisempia ajatuksia ;)
Kumpikaan kun ei haluu tässä kohtaa mitää joulumättö-övereitä vetää, niin meijän ruokalistalle kuului täytettyjä kesäkurpitsoja, luumurahkaa ja glögiä <3

                                                               Fitnesshousu-pose ;)

Pikkujouluissa kuitenki pitää olla jotain "joulua" (eikä kyseinen kuva sitä oikein edusta) nii rahka ja glögi sitten toimittivat sitä virkaa :D

MUTTA! Sitten sitä yllätystä...olin tuossa aiemmi postaillu haluistani saada pt:tä pukinkonttiin. Se oli kuulema vähän huvittanut ystävääni kun hää oli päättäny perustaa miulle pt-rahaston juuri siihen aikoihin! :D
Siinä oli jo oiva pesämuna, josta on hyvä jatkaa eteenpäin. Tää oli niitä harvinaisia kertoja, kun miut oikeesti saa hiljaseks! :D

Iltapäivä oli siis lyhyt ja ytimekäs ja aivan takuulla sydämeen tallentuva <3 Kiitos <3

Mie meen iha sekasii...

Äh...kävin viikonloppuna ihan intopiukassa reenaa ja nyt on joka paikka hellänä :D
Oliks tää nyt sitä tyydyttävää kipua? En tiiä, mut outoa tää on ku en oo aikoihi reenannu silleen, että joka paikkaan kolottais jälkikätee NÄIN PALJON, voi apua.. :D

Mut jos taas rehellisiä ollaan, nii onhan tää ihan kiva tunne. Tiedän tehneeni ja ennenkaikkee, tätä on tiedossa jatkossakii, SILLÄ: tänään on se päivä kun saan näppeihini uuden ohjelman ja ruokavalion!
Mie en kyllä vielä yhtään tiedä, mitä se mahtaa sisältää ja tuskin ruuat kovin radikaalisti ainakaan muuttuu, mutta yhtää en tietenkää malttais odottaa niitä tuloksia! :D
Ja tuloksiahan syntyy ku vaan jaksan vääntää, eiks jeh?
Mut mitähä uuden ohjelman veivaamisesta tänää tulee, kun sattuu koskee? :D hahahah! Mie en tiijä, mut sittehä mie sen näen...

                                           Sarjassamme "ihmeelliset ilvestykset..."

...tokihan miun ikuisuusongelmana on yhä edelleen se, kun tota peiliä tulee kytättyä ja niitä syömisiäkin. Joka perhanan suupala menee vieläkii vihkoon ylös ja sitteku "hyvällä omatunnolla" söin lauantaina muutaman karkin, nii sitäkii sit kirotaa ku turvottaa.
Mie en siis vieläkään tajua, miks miun tarvii ahtaa naamaani jotain sellasta, mistä vaan jälkikätee tulee paha olla? Kyllähän ne karkit siinä syöntihetkellä maistui, oonhan ikuinen herkkuperse, mutta huonohan se on syömisen jälkee manailla...

Joo, mie tiiän että tää ongelma on just nyt vaa korvien välissä, mut vahvasti epäilen myös sitä, ettei nää ajatukset tule koskaa häviimää?.. Pelko siitä, että epäonnistun...ratkeen kokonaan...luovutan...
No en perhana! Mut silti, se pelko on miussa kokoajan, vaikka järki sanoo, etten mie häviä tätä taistelua...

Mihin mie tähtään?

No hyvään kroppaan tietenki! :)

Siis tänään miulta kysyttiin, mikä miun tavote on. Ja miusta se tuntu kivalta kun kysytään. Sitten ku hetken miettii ja vastaa, nii jälleen kerran se vaan vahvistuu myös itelleen.
Vaikken nyt ole taas tällä viikolla reenannu ku kerra (aaaa!!!huomista jo odotellessa!!!) nii silti miulla on jälleen hitunen uskoa siihen, että tästä tulee jotain.

Miulla tosiaan oli vaihtoehtona (jälleen kerran) luovuttaa, mutta onneks just siinä kuilun reunalla heiluessa sain apua. Tässä nyt taas jännäilen ensi viikkoon, millanen ohjelma miulle on laadittu ja on se perhana pidettävä siitä kiinni!
 Miulla on jo mielikuva, miten saan kroppani säikäytettyä uusilla kuvioilla ;) Senkin puoleen tää on tuntunu jotenki raastavalta, kun menny likimain samalla kaavalla.


Ja eilen taas tuli puheeks miun peilikuva, miks en antais sen olla? :D Hemmetti. Kaivaisin vaan niitä inbody-mittauksia ja mittanauhaa aina vaan uudestaan esille (unohtamatta vanhoja vaatteita!) nii johan se järkikulta tulis hetkeks takas.

 Tuollaset naamakuvat löysin: "ennen ja jälkeen". Valotus on toki eri, mutta vois aistia, ettei ihan pallokaloja olla enää. Paitsi niinä päivinä kun vaan turrrrrvottaa ;) ;)

On myös hetkiä, jolloin tuntee olonsa kaikinpuolin hyväks jo nyt. Tuntee ja näkee sen, että treenattu on ja viittin vielä myöntää sen. Hyvinä hetkinä mie voisin ylpeillä tällä vaikka kuinka, huonoina taas on sellanen rantavalas olo. Vaikeita nää Hippiäisen mielenliikkeet! :D Ja en mie sitä kiellä, etteikö nää yövuorot verottais ihan perhanasti.

Mutta tosiaan, melko pitkä matka on takana, pidempi vielä edessä. Tartun niihin hyviin juttuihin kaksin käsin kiinni ja (yritän) unohtaa sen paskan, etteikö miusta johonki muka olis! Nih!