Mie oon näitä asioita tässä tuumaillu. Ahistaa tää paino vieläkii, vaikka oon ollu normaalipainone jo hyvän aikaa, eikä siihe viimosee tavotteesee ole ku pieni silaus, jonka ei pitäs tuntua missään.
Mie vahin syömisiä. Aina miettimässä, mitä voin syödä, mitä en. Onhan se hyvä, kun tiedostan mistä ruuasta voin hyvin ja mistä tulee se ilmapallo-ällötys jolla tiedän tekeväni pahaa itelleni, mutta vois tää akka joskus perhana löysätä!
Tiedän tekeväni itelleni pahaa myös tällä jatkuvalla stressaamisella, mutta sitten jos/kun joku sanois miulle, että anna olla ja löysää nii se kuulostais samalta kuin "anna periks!" Ööö...no en anna!
Luin aika koskettavan blogin http://fitever.fitfashion.fi/2015/01/18/terveysvankila/
Liittyen juuri tuohon syömisongelmaan. Vaikken koskaanikinä halua mihinkä kisahommiin, vaan teen tätä ihan oman hyvinvointini takia, ja toki senkin, että peilikuva ois ees joskus kiva. Nii jotta silti tuo teksti kuulosti surullisen tutulta:
"Tarkoitusperät ovat hyvät – haluat voida ja näyttää hyvältä. Teet valintoja, jotka tukevat terveyttä ja tavoitteeseen pääsyäsi ja yhtäkkiä huomaat olevasi tilanteessa, jossa terveysfaktoilla herkistetty mielesi ottaa sinusta vallan."
"Tarkka ruokaileminen ja tietoisuus ruoka-aineiden makroista yrittävät ottaa niskaotteen. Ennen niin rennosta, ruokailuun mutkattomasti suhtautuneesta ihmisestä on tullut ruokailuja murehtiva, laskelmoiva ja stressaava, Tuleehan kaikkea nyt tarpeeksi ja tuleehan sitä ja tätä ja tuota tarpeeksi vähän? Milloin on optimaalisinta syödä ja juoda sitä ja tätä ja tuota?"
Vaikken olekkaan jatkuvasti punnitsemassa ruokia ja mittailemassa, mitä tulee minkäkin verran, käyn silti päässäni läpi ruokia mitä olen suuhuni laittanut ja mitä sinne tarviais vielä laittaa.
Mie niiiiiiin tiiän, ettei tässä ole loppupeleissä mitään järkeä, mutta....
JA MIKS MIE EN OSAA VAIHTAA TÄTÄ FONTIN KOKOA, ARGH! :D
.jpg)
No joo, siis palatakseni aiheeseen...Treenit on kulkenu melkolailla hyvin.Yhä edelleen tykkään reenata, ja tuntuu etten osaa olla ilman salia. Tulee ihan tosi levoton olo, jos pitäs olla menemättä sinne :)
Mutta ehkä kuitenki tarviin vaihtelua liikuntaan? Enemmän lepoa myös.
"Never give up"-blogin kirjoittaja Ilona (http://blogbook.fi/nevergiveup/)
antoi miulle hyvää palautetta juuri eilen:
"Hengitä hetki, pysähdy paikoille ja mieti kuinka saisit ongelman pois korvien välistä. Olisiko joku uusi liikkumismuoto kiva, jotta tulisi vaihtelua?
Anna mielen hetken aikaa levätä. Se viestii sinulle nyt jostain. Pian huomaat olevasi taas vauhdissa ja homma maistuu..."
.jpg)
Millonha mie oon viimeksi OIKEESTI LEVÄNNYT? Miun lepoon tarvitaan ainaki maiseman vaihdos, sen tiedän. Kotona ei onnistu kun vaikka miut sitois tuohon sohvaan, niin sitten nää kaikki neljä, tuttua seinää alkaa tulla niskaan.
Mieleen tulee vaan yks kerta ja siitäkin on vuosia aikaa, kun viimeksi muistan oikeesti nollanneeni ajatukset. Sillonkin olin ajanut itseni niin äärirajoille, etten nähnyt muuta vaihtoehtoa enää kuin paeta tästä kylästä. Sillon rakas kummisetäni astui kuvioihin, maksoi junaliput "heidän kylälleen" ja antoi majapaikan, jossa sain olla täysin omineni koko viikonlopun. Sillon en tehnyt muuta kuin söin, nukuin ja vaan olin ja kuulema jo sunnuntaina olin täysin eri ihminen kuin sinne perjantaina mennessä.
Jotain tällasta mie taitaisin nytkin tarvita. Joskin, ottaisin miun toisenkii osapuolen mukaan ;)
Että tällaiset ajatukset heräili tänä aamuna. Tai onhan näitä taas pyöritelty, mutta nyt oli hyvä hetki koota ajatukset...
Ärsyttävintä tossa fitnesskuntoiluterveysplaaplaa -maailmassa on ehkä se, että tosta listasta puuttuu HYVIN tärkeä asia. Ja se on ELÄ! Eli koe, nauti, tee ja ajattele ihan muuta HYVÄLLÄ OMALLATUNNOLLA. Miusta se on ainakin tän oman -10 kiloa about 4 kuukauteen -aikaisen toiminnan peruskiviä, ehkä kaikkein tärkein. Koitan omalta osaltani kuunnella kehoa; riuhdon välillä itteni aika näännyksiin ja lihakset niin pirun kipeiksi (perverssiä nautintoa), mutta jos on liian kipeenä tai muuten keho ja mieli says no, niin enpä riuhdo enkä tunne omantunnontuskaa. Toisaalta vedän justiinsa niin pitkät tirsat kuin nukuttaa. Meditointia voi koittaa, mutta sillon yleensä vaan hulluna just mietin että nyt rauhotu, elä ajattele. Koska jos et saa ajatella punaista, niin mitä just sillon koko ajan ajattelet! Ei tunnu levolta.
VastaaPoistaJos on nälkä (aika harvoin nykyään on, kiitos säännöllisen ruokailutahdin ja sen mitä suuhunsa laittaa) niin syön, kattoen mitä syön. Jos mussututtaa, niin hetken mietintä miks mussututtaa (yksinäisyys, ahdistus, masennus, palkinto, huonosti syönyt?) ja usein mieliteko menee noilla ohi. Jos ei mee niin tuoppi vettä. Jos ei, niin piparminttutee ja leipäpala, jos ei vieläkään niin hedelmä. Jos ei edelleenkään niin pieni murunen tummaa suklaata. Jos ei ja pakko on, niin vaikka perkele koko kauppa tyhjäksi herkuista. Ei oo tapahtunu (on liian iso kynnys ostaa karkkia kotiin), yleensä ei oo päästy edes hedelmään asti. Luotan omaan tekemiseeni, koska vaaka/olo/housunkoko/muitten kommentit ja oma järki ei valehtele. Tunteet voi valehdella, faktat ei.
Ja sitten ei oo lepoa jos vahtii koko ajan että lepääkö ja nukkuuko ja osaako höllätä ja koska saa taas painaa treenejä urakalla. Lepo on sitä, kun ei pätkääkään mieti mitään noista kolmesta säännöstä, vaan tekee sitä neljättä, eli ELÄÄ. Miulla pääosaa näyttelee edelleen se neljäs, koska nuo kolme muuta toimii ns. omalla painollaan ja siihen voin luottaa. Siulla on kaikki tapahtunu hurjaa vauhtia ja isoilla tarkoilla tavoitteilla, joten ehkä siks on kauhee höökä ja draivi päällä koko ajan, ei osaa ja uskalla höllätä niin, että luottaa asian menevän omalla painollaan vaan pelkää koko ajan retkahdusta, jolloin kierre on valmis. Milläpä sen sitten katkaisee, huono sanoa. Mie ennaltaehkäisen tuota omalta kohdalta siten, että oon armollinen esimerkiks ajan suhteen; miulla ei oo ihmedieettejä, en laske kaloreita enkä mittaile mutta tiedostan, mitä ja millon syön. Miulla ei oo herkkuviikonloppuja, vaan jos kaverin kanssa mennään ulos syömään koska tahansa, tiedostan vaihtoehdot ja otan sitä miltä tuntuu, tiedostaen että miks just sitä. Teen valintoja, hyvällä omallatunnolla, tuntumaan luottaen. Välillä vedän salaatin, välillä uuniperunan, joskus kaakaon, usein teen tai kahvin ilman sokereita, joskus pullan mieluummin kuin munkin jne. Tiedostan, mutta en nalkuta ittelleni. En pidä aikataulua painon tippumisen osalta (pääasia että tippuu, määrällä ja tahdilla ei oo suurta väliä; ihan sama mahdunko johonkin vaatekokoon ensi kesänä vai viiden vuoden päästä, pääasia että on reilusti terveellisempi elämäntapa kuin ennen eli suunta on oikea, ja tähän suunnan pitämiseen auttaa se että taas tiedostaa missä ajassa tapahtuu mitäkin). En oo kieltäny itteltäni mitään ja toisaalta oon ettiny omaa tapaani tehdä tätä niin-vitun-trendikästä-ELÄMÄNTAPAREMONTTIA. Vihaan ehkä tota sanaa. Mut pakko kai se on myöntää, että ajatuksessa on pointtia. Koska miulle tää on elämäntapa, ei suoritus eikä projekti. Ja koska elämäntapa, niin siks ei stressiä; en halua stressin kuuluvan loppuelämääni, paitsi sopivassa suhteessa muissa elämän osa-alueissa ja proggiksissa (näytelmähommat jne).
VastaaPoistaSe että ystävätrakkaattoverit sanoo että höllää toki, ei oo sama kuin että repsahda toki saati sitten että luovuta kokonaan, vaan se voi tarkottaa myös että "hei, olemme edelleen täällä, otapa hetkeksi pää pois fitnessperseestä ja eläkäämme ja kokekaamme yhessä jotain muuta kuin noita kolmea perussääntöä!" Tosin meilläki siun kans välillä jutut on aika treeni- ja ruokapitoisia, mutta miusta on aivan mahtavaa, että meijän ystävyys ei silti nykyäänkään perustu ainoostaan sille.
VastaaPoista...Oho, pitkä asia tuli nyt eikä ees mahtunu yhteen eikä kahteen kommenttiin, ja June sanoo että pissille haluaa. Saa nähdä, millasen "lenkin" tuolla pakastimessa hotsittaa tehdä, villi veikkaus on että tuskin kovin pitkää. Sensijaan illan lattarijumppa ja kunnottomien kuntosali kuulostaa oikein mainiolta! :) Tsemppiä ystävä rakas, myös elämiseen! <3
Kiitos näistä avautumisista :D "ota pää pois fitnessperseestä" :D :D reeepesin! :D :D
PoistaHuhhuh....mie en oikeestaa tiijä mitä tohon nyt sanois....puhuit paljon ja asiaa.
Nii..siis no..itekkii kutsuisin tätä elämäntavaks, mutta on ns.rankemmat tavotteet. En tyydy tähän ja se mitä puhuit miun muutosvauhdista niii..no..siitäkii voijaa olla montaa mieltä kuitenki. Aina sitä on kriittine itteensä kohtaa ku tietää, että olis voinu saavuttaa jo enemmä tähä mennessä.
Ps. join tänää kaakaota ;)
(lisäys: lenkurasta tuli ihan normimittainen; syytän tapahtuneesta aivan ihanaa auringonpaistetta, mielettömän nättejä pakkasen huurruttamia puumaisemia ja kaulahuivia, jonka avulla sai pakkasnaaman sulateltua aina välillä. Hirveen kiva. Eikä ollunna kylmä tuuli.)
VastaaPoistaEksyin blogiisi sattumalta. Hyviä tekstejä ja mielenkiintoisia aiheita. :)
VastaaPoistawww.travelandsportinspiration.blogspot.fi
Kiva kun eksyit :) pitää tulla tutustuu siunki sivuihi :)
Poista