torstai 16. huhtikuuta 2015

Jalkojen operoinneista

Koska polven ongelmat on ollu viime aikoina miulle valitettavan ajankohtasia, syvennyin miettimään, mitä kaikkea oon kokenu noiden kahen pikkupossugasellikoipien kanssa.

Olin jotain 12-vuotias, kun miun lonkka leikattiin ensimmäisen kerran. Muistikuvat on melko hatarat siltä ajalta, mutta muistan, että leikkauksen takia makasin 2 viikkoa sairaalassa, joista ensimmäinen viikko meni maatessa selällään ns.venytyslaitteessa. Lonkkaluun pää oli lähtemässä sijoiltaan ja ilmeisesti oli väärässä asennossa ja sillä venytyksellä tätä virheasentoa korjailtiin. Näin ymmärsin.
Operaation ja kotiutumisen jälkeen aika menikin pyörätuolissa hengatessa, jalalle ei saanut varata, enkä saanut istua normaalisti. Yhtään en muista, kauan itse toipumisessa kesti, mutta voin kertoa, että kauan!

Jotenkin ne vuodet vieri, kilot kertyi ja lonkan ongelmat kävivät aina vaan suuremmiksi. Loppujen lopuksi ortopedi totesi, että viimeinen vaihtoehto miulle olis enää tekonivelleikkaus.
No eihän siinä auttanut muuta, kuin suostua. Onnekseni pääsin operoitavaksi Helsinkiin, yksityiseen sairaala Ortoniin, jossa tiesin olevani hyvissä käsissä. Elettiin siis vuotta 2007.


Tuostakin ajasta olen melko pihalla. Sen muistan, että kaksi viikkoa kotiutumisesta vietin melkolailla sisätiloissa. Kivut ja pelko liikkua piti sisällä. Vietin myös aikani melkolailla yksin ja kohokohtiani olivat "vara-äidin" kanssa käydyt kauppareissut. Siitä mie pikkuhiljaa aloin reipastua ja pyrin liikkumaan omatoimisesti ulkona, vaikka meno oli hidasta ja rollaattoreilla kulkevat mummotkin meni miusta ohi, niin pääasia oli, että pääsin liikkumaan ja sain happea.

Niin, että sama suomeksi kiitos :) Leikkauksen jälkeen löysin netistä videon, jossa ortopedini piti luennon lonkan tekonivelleikkauksista. Miun nuppi on sellanen, jossa on alle 5% mahdollisuus lähteä sijoiltaan. Siksi suosin varovaisuutta....Ja tokihan tää homma on käytävä vuosien karttuessa vielä uudestaan, sillä tekonivel kestää sen 10-20vuotta...


Muistan eräällä kontrollikäynnillä maininneeni myös polvessa olevista ongelmista ja miuta hoitanut ortopedi lupasi konsultoida polvileikkauksiin erikoistunutta kolleegaansa.
Ei siinä ihan hirveitä aikoja mennyt, kun siihen "vanhaan hyvään aikaan" oli käytössä ns.ostopalvelusopparit ja täältä paikallisesta keskussairaalasta pystyttiin pyytämään "lupaa" tehdä operaatio samassa sairaalassa missä tekonivelkin oli uusittu. Siis aiemmankin leikkauksen suhteen oli täytynyt lääkäreiden tehdä sama paperisota, että miut saatiin tuonne Ortoniin.

Vuonna 2009 sitten pääsin/jouduin takaisin leikkauspöydälle ja kyseessä oli siis reiden osteotomia eli käytännössä reisiluu poikki ja jalan virheasennon korjaus. Miulla oli ollut ongelmia polven lumpion kanssa ja lääkäri ns.toivoi niiden edes lievenevän, kun virheasento saataisiin korjattua, mutta toisin kävi. Tai noh..leikkauksen jälkeen lumpio on kyllä kestänyt aloillaan, mutta nivelet ovat yhä heikot ja juuri sen takia isomman rasituksen takia olen tälläkin hetkellä kipuillut.
Tuosta leikkauksesta toipuminen kesti kauemmin, sillä jouduin pitämään jalassani tukea, jonka sai nukkuessa ja suihkussa ottaa pois, kokonaiset 6 pitkää viikkoa. Kyllä sinä aikana meinas niin tuet kuin kyynärsauvatkin lentää nurkkaan. Sitä aikaa en tosin onneksi ollut yksin, vaan serkku otti miut hoteisiinsa ja vietin suurimman osan ajasta heillä. En olis yksin selvinnyt millään, kun suihkuunkaan en uskaltanut yksin, kun tuntui, ettei jalassa ole minkäänlaista voimaa.

Kun sain luvan luopua jalkatuesta ja toisesta kepistä, alkoi liikkuminen sujua pikkuhiljaa paremmin. Sisätiloissa liikuskelin ilman tukea, mutta ulos lähtiessä pidin vielä toisen kyynärsauvan mukana.
Kaikenkaikkiaan toipuminen taisi viedä kolmisen kuukautta.


Tästäkään mitään ymmärrä, mutta tosiaan reisiluuhun iskettiin levy+ruuveja jotka poistettiin vuonna 2011...


Että ihan helppoja operaatioita en ole käynyt läpi.  Molemmissa oli myös veritukosten vaara ja lonkkaleikkauksen jälkeen jouduinkin pistämään joka päivä, kahden viikon ajan sellasta lääkettä, joka estäisi veritukosten syntymistä. Toisen leikkauksen jälkeen miulla tais olla jokin toisenlainen lääkitys siihen.
Kivut on ollu kovia ja henkinen toipuminen ottanut myös koville. Siks pelottaa, että vielä joutuisin veitsen alle tuon polven takia, vaikka sen kyllä tekisin jos ei vaihtoehtoja olis.
Ja jos ei jotai huonoa nii jotain hyvääki, ihan alun alkaen ensimmäiset liikakilot miun sotanorsun kropasta lähti sillon lonkkaleikkauksen jälkeen. Oli sen verran lääkitys kohdallaan, ettei ruoka oikein uponnut :D Sillon ite en asiaa tajunnut, mutta kavereilta vaan kuulin vähän juttua...

Että sellanen ajatus tällä kertaa. Tätäkii oli hyvä itellee vähän kertailla, kun huomenna ois se lääkäriin meno....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)