Viime lauantaina sitten tankkasin. Meni kuulkaas kaikenmaailman puurot, rieskaa, makaroonilaatikkoo, karkkii..ja noh..muutama alkoholipitoinen juomakii. Mutta kivaa oli! :D
Ainut vaan, että olossaan sen todellakin tunsin sunnuntaina. Kroppa ja pää oli kaikilta osin täysin jumissa, eikä ruoka oikein maistunu..jännä...
Miten ihanaa olikaan sitten maanantaina palata ihan kunnon ruokahommaan ja teinpä pienen, sovelletun kotitreeninkin siinä sivussa.
Painoakii oli tullu lauantain ansiosta "ihan kiitettävästi", mutta sehän nyt oli tiedossa niin en jaksa siirä ruveta stressaamaan, sillä alas ne puntarin lukemat tulee kuitenki.
Onhan tää tosiaan aikalailla mielenkaaosta kaikenkaikkiaan,edelleen. Oon kyllä löytäny taas sen järjen tähän hommaan, että ihan oikeesti haluun tehä ja nähä mitä vielä voin saavuttaa.
Mutta oon mie silti aika väsyny.
Tää viikko on kevennettyä ihan sääntöjenki mukaan ja tuli kyllä ihan osuvaan saumaan. Ei miusta nyt ois melkee kymmenen eri treenin tekijäks kun kroppa huutaa armoa.
Ja miten outoa se ehkä onkin, niin yhä edelleen koen tän homman ihan tosi yksinäiseks.
Tällä hetkellä on bc-osallistujien tuki ja turva tyyliin facebookissa ja foorumiltakin saa edellee ohjeita kun tarvii, mut silti...
"Kotonakii" miuta kyllä tsempataan ja yritetään ajatella miun parasta esim.ruokien suhteen (ja siitä oon enemmän kuin kiitollinen) mut mie en vaan voi sille mitään kun kokoajan takaraivossa huutaa se ajatus personal trainerin tarpeesta, ammattilaisesta, jolta sais konkreettista tukea, jolle sais soittaa/laittaa viestiä ja itkee, että "v***u mitä p****a tää on..."
Kun ois tiedättekö se tuki ja turva, joka ei anna miulle syytä lopettaa.
Tai sit vaan mie en tajuu, että ne joille tällä hetkellä oon "itkeny" asioista, niin toivois vaan, että olisin itelleni armollisempi. Ehkä? En mie tiedä.
Kyllä mie oon itekkii sen huomannu, että lihaa löytyy, mitä oon kauan kaivannu.
Jaloissa on "oikeenlaista" muotoa ja olkapäät on kivan pyöreet. Mut tuntuu,ettei se riitä.
Tuntuu, etten pysty antaa itestäni tarpeeks, etenkii nyt kun jalat oireilee niin pahasti.
Ja jos en voi antaa itestäni tarpeeks nii miten luulen saavani kuorittuu ne lihat tuolta läskien alta esiin? En mitenkää...
Eikun perhana. Loppuu nyt tää vinkumine, voitetaa lotossa ja palkataan se pt, tai enne sitä vissii soitan lekurille ja kysyn mikä miun koipee vaivaa. Ugh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)