Mitä mie oon saavuttanu?

Tätä mietin tänä aamuna salilla. Tai mietin jo eilen kaverin kanssa taas jutustellessa.
Sanoin ääneen olevani ylpeä siitä, että peiliin katsoessa voin todeta "mie oon tehny tän ite!"
Ja niinhän se on. Toki miulla on päivittäin hetkiä, kun peilikuva ärsyttää, sehän nyt on normaalia naisen toimintaa :D
(mutta se, että elopainosta on lähteny 18kg ja senttejäkii iha mukavasti nii kyllähä se vaan näkyy!)

Mutta kyllä päälimmäisenä on mielihyvää siitä, kun huomaa, miten lihakset on alkanu oikeesti pikkuhiljaa piirtymään esille, eikä niitä tarvitse erikseen kaivaa läskin alta.
Melkeen tänä aamuna riensin pukuhuoneesta hakemaan puhelinta kuvausta varten, kun jäin tiirailemaan miun käsiä kun nostelin käsipainoja :D huh..hillitsin itseni kuitenki...

Ai alkaaks tää nousta päähän? Ei. Mutta miks en sais olla ylpeä tästä työstä? Ja siitä, että haluan jatkaa. Pitää huolta omasta itsestä. Sillä jos en huolehdi itsestäni, en pysty pitämään huolta miulle tärkeistä ihmisistä.

                                             Mie kaipaan vieläkii myös sitä kuvaajaa :D :D :D

Tältä viikolta on kuitenki treenit tehty. Nyt otetaa tää ja huomine rennosti. Maananataina jatkuu! ;)
Tosin työt sotkee harrastusta tälläkin erää, eli vaikka maanantaina on ajatus käydä reenaa nii loput menee "väkisin" loppuviikolle, sillä mie en vaan pysty reenaa päivällä. Ei voi mitää :D Ja tosiaan käyn pari yötä taas riipasee nii ihan ei viitti samoilla silmillä lähtee rautaa vääntää.