Njoo, taas se perinteine fiilis "mitä hittoo mie teen itteni kanssa"?? Tokihan mie tiiän ,mihin suuntaan oon menossa, ja mitä haluan, mutta silti tuntuu ku oisin jatkuvasti hukassa.
Eilen soitin hierojalle ja sainkii ajan "jo" maanantaille. Pääseepä sille ainakii avautumaa ja jospa se sais miusta vähä nesteitä ja verenkiertookii taas liikkeelle. On meinaan kaiken kaikkiaan vähän pallo-fiilis.
Kroppa siis vaatii myös tuon hieronnan, että pääsis taas eteenpäin, näin mie sen tässä tuumailin.
Jotenkii pitäs uskoo entist enemmä itteensä. Ärsyttäviä tällaset "mie en jaksa ku en osaa"-fiilikset. Että varmaan niitä on sit vaa potkittava päähä ja mentävä eteepäi niinku mummot lumihangessa?
Salilla kävin vääntämässä jalkoja vähä isommilla painoilla, katotaa mitä hyö (siis jalat) on siitä mieltä huomenna :D Ja vaikka itte sanonkii nii rupee noista räpylöistä löytymää vähä muotojakii jos oikee tarkkaa kattoo...
Että tällaset epätoivon-rajoilla pyörivät fiilikset TAAS, mutta ei auta ku päristellä ja jatkaa reenejä...Ehkä se ainakii hierojan pöydällä sit taas helpottaa.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)