perjantai 20. marraskuuta 2015
Muutokseni kuvin
Näistähän se lähti...
Tarviiko kertoo enempää?
Oli vaan tehtävä tämä kooste. Tähän on päästy. Mihin vielä mahdankaan edetä?
tiistai 17. marraskuuta 2015
Mainetta ja kunniaa? ;)
Jeepa!
Sitä vaan tulin tähän väliin sanomaan, että äänensä saa antaa miun blogille Metallisydämen kyhäämässä Blog Awards- kilpailussa ;)
Äänestäjille luvassa huikeita palkintoja ja bloggaajalle hitoksee hieno diplomi!
KÄY KATTOO IHA ITE ;)
http://metallisydan.fitfashion.fi/2015/11/17/metallisydan-blog-awards-ehdokkaat/#respond
Sitä vaan tulin tähän väliin sanomaan, että äänensä saa antaa miun blogille Metallisydämen kyhäämässä Blog Awards- kilpailussa ;)
Äänestäjille luvassa huikeita palkintoja ja bloggaajalle hitoksee hieno diplomi!
KÄY KATTOO IHA ITE ;)
http://metallisydan.fitfashion.fi/2015/11/17/metallisydan-blog-awards-ehdokkaat/#respond
perjantai 13. marraskuuta 2015
Mihin pystyn ja mikä ärsyttää?
Otetaas nyt tuo ärsytys ensimmäisenä käsittelyyn :D
Nojoo siis niinkin pienensuurentärkee juttu, kun näkee ja kuulee ehkä vähän liikaa ittensä kritisointia.
Oon miekii syyllistyny siihe. Peilistä kun vieläkii kattoo vaan pullukka, vaikka siellä on elämäntapojaan radikaalisti muuttanu, salilla treenaava nainen.
Tottakai mie haaveilen hyvästä kropasta, joita sitten tosiaan näkee somessa ja muutenki mediassa aika paljon. Se, mikä niissä ärsyttää, on nimenomaan se, että jonkuu liki sikspäkin omaava viittii alkaa itkeen jostai turvotuksista ja plösömahasta ja sit otetaa kuvia ku just ja just näppien välii mahtuu ehkä sentti nahkaa. OU MAI FAKIN GAAD!
Ihan oikeesti.
Oon toistanu sitä, että en itse edes halua olla mikää "pulkannaru" ja tää miun kroppa on, mikä on nii voipihan tuo olla ettei miun tarvi koskaa ikinä ihailla mitää päkkejä vaan ihan vaan tynnyriä tuossa mahan kohalla :D
Välillä se ottaa hermoo ja välillä sitten taas ei.
Mutta tosiaan se pointti. Miks ihmiset vaan sokaistuu itteensä ja sille peilikuvalle niin pahasti?
Miks viittii väittää sitä minimaalista nahkakerrosta mahassa läskiksi? Mie en tajua.
Se on vähän sama ku mie väittäsin omia kinttuja rimpuloiks :D
Joo,tikut on...
Se siitä.
Mutta mihin mie ite pystyn?
Treenaamaan salilla, lenkkeilemään. Hillitsemään herkkumättöhimoja.
Valitsemaan ne ruoka-aineet lautaselle, joista tiedän saavani hyvän olon.
Ja ennenkaikkea: Voin hyvin. Olen terve.
Oon valmis "laittamaan itteni likoon" ja tekemään töitä sen eteen, että saavuttasin elämässä jotain.
En jaksa valittaa, että ku pitäs, muttaku/ ei pysty.
Mie tiedän ne omat rajani. Enhä miekää kaikkeen tosiaankaa pysty ja yritän sen hyväksyä.
(En saa vedettyä yhtään oikeeta leukaa enkä pysty kyykkäämään enkä juoksemaan. Mutta onneks maailma on täynnä kaikkia muita vaihtoehtoisia treenijuttuja, mitä mie pystyn tekemään )
Ja silti aina oon valmis yrittämään. Lyödään niitä hanskoja sitte tiskii ku oikeesti tulee raja vastaa.
Tottakai miunkii mieli on heikko ja mätän joskus sitä jäätelöö kaksin käsin. Mutta tosiaan vasta sitten ku on annettu lupa ja tiedän, ettei maailma kaadu sillä hetkellä siihe.
Voin syödä hiilareita muutaman gramman enemmän tai jättää ne pois. Ihan itse teen ne valinnat.
Tää on nyt viel toistaseks miun arkee, lähiaikoina on tiedossa uusi "kiristelyjakso" ja sit ollaan taas täysin ehdottomia. Sit taas taistellaan sen oman päänsä kanssa entistä lujemmin ja toivotaan, että edes yks tärkeimmistä tajuu ja koittaa sen kestää ;)
Että sellanen kiteytys tähän aamuun. Tikkukoipi kiittää ja kuittaa.
Nojoo siis niinkin pienensuurentärkee juttu, kun näkee ja kuulee ehkä vähän liikaa ittensä kritisointia.
Oon miekii syyllistyny siihe. Peilistä kun vieläkii kattoo vaan pullukka, vaikka siellä on elämäntapojaan radikaalisti muuttanu, salilla treenaava nainen.
Tottakai mie haaveilen hyvästä kropasta, joita sitten tosiaan näkee somessa ja muutenki mediassa aika paljon. Se, mikä niissä ärsyttää, on nimenomaan se, että jonkuu liki sikspäkin omaava viittii alkaa itkeen jostai turvotuksista ja plösömahasta ja sit otetaa kuvia ku just ja just näppien välii mahtuu ehkä sentti nahkaa. OU MAI FAKIN GAAD!
Ihan oikeesti.
Oon toistanu sitä, että en itse edes halua olla mikää "pulkannaru" ja tää miun kroppa on, mikä on nii voipihan tuo olla ettei miun tarvi koskaa ikinä ihailla mitää päkkejä vaan ihan vaan tynnyriä tuossa mahan kohalla :D
Välillä se ottaa hermoo ja välillä sitten taas ei.
Mutta tosiaan se pointti. Miks ihmiset vaan sokaistuu itteensä ja sille peilikuvalle niin pahasti?
Miks viittii väittää sitä minimaalista nahkakerrosta mahassa läskiksi? Mie en tajua.
Se on vähän sama ku mie väittäsin omia kinttuja rimpuloiks :D
Joo,tikut on...
Se siitä.
Mutta mihin mie ite pystyn?
Treenaamaan salilla, lenkkeilemään. Hillitsemään herkkumättöhimoja.
Valitsemaan ne ruoka-aineet lautaselle, joista tiedän saavani hyvän olon.
Ja ennenkaikkea: Voin hyvin. Olen terve.
Oon valmis "laittamaan itteni likoon" ja tekemään töitä sen eteen, että saavuttasin elämässä jotain.
En jaksa valittaa, että ku pitäs, muttaku/ ei pysty.
Mie tiedän ne omat rajani. Enhä miekää kaikkeen tosiaankaa pysty ja yritän sen hyväksyä.
(En saa vedettyä yhtään oikeeta leukaa enkä pysty kyykkäämään enkä juoksemaan. Mutta onneks maailma on täynnä kaikkia muita vaihtoehtoisia treenijuttuja, mitä mie pystyn tekemään )
Ja silti aina oon valmis yrittämään. Lyödään niitä hanskoja sitte tiskii ku oikeesti tulee raja vastaa.
Tottakai miunkii mieli on heikko ja mätän joskus sitä jäätelöö kaksin käsin. Mutta tosiaan vasta sitten ku on annettu lupa ja tiedän, ettei maailma kaadu sillä hetkellä siihe.
Voin syödä hiilareita muutaman gramman enemmän tai jättää ne pois. Ihan itse teen ne valinnat.
Tää on nyt viel toistaseks miun arkee, lähiaikoina on tiedossa uusi "kiristelyjakso" ja sit ollaan taas täysin ehdottomia. Sit taas taistellaan sen oman päänsä kanssa entistä lujemmin ja toivotaan, että edes yks tärkeimmistä tajuu ja koittaa sen kestää ;)
Että sellanen kiteytys tähän aamuun. Tikkukoipi kiittää ja kuittaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)