tiistai 30. joulukuuta 2014

Vuosikatsaus

Näitä "mitä vuoteen on sisältyny"-päivityksiä nyt on näkyny nii oisko miunkii syytä laittaa omani kehiin?

Tähän vuoteen on mahtunut enemmän kuin paljon, mutta haluan tuoda julki niistä kaksi asiaa:


Heti alkuvuodesta miun kahdeksan vuoden odotus päättyi ja pääsin toteuttamaan haaveeni ensimmäisestä tatuoinnista. Omistettu maailman tärkeimmälle <3
Hetki oli ehkä maailman parhain siinä kohtaa kun tatuoija sanoi: "Noni, käyppä kattomassa.." ja itku siinä meinas tulla...

Sit tammi-helmikuun tienoilla olin tapani mukaan hitoksee aikasin salilla ja päätinpä napata kuvan ja laittaa sen naamakirjaan. Rupeskii porukka sitte kommentoimaan tyylillä "ootko sie laihtunu??" Ööööh...en kokenu laihtuneeni ollenkaan, sillä vaikka salilla tykkäsin käydä niin ruokavalio oli täysin hakoteillä ja herkut maistui.
Aloin sitten mutustelemaan asiaa paremmin ja päätin, että nyt tai en koskaan! Laihdutan vähintään kymmenen kiloa.

Otin lähtökohta kuvat ja länttäsin nekin naamakirjaan. Kun julkistin päätökseni, aloittaminen tuntui paljon helpommalta.
Kun mietin aikaa taaksepäin, en edes tiedä miten tää kaikki tapahtu :D
Varmaan mie vaan koin jonkin herätyksen, päätin laittaa ruokavalioni kuntoon ja kuinka ollakkaan:tuloksia alkoi tulemaan! Että ei tosiaan se liikunta ole tärkein, laittakaa ihmiset ruokavalio kuntoo ja miettikää sitte uudestaan!

Kirjoitin tarinani myös iltalehteen ja se myös julkaistiin. Olin siis "viikon laihduttaja".

http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2014092218684713_lh.shtml


Ne epätoivon hetket ja lannistumiset eivät ole yhden käden sormilla laskettavissa. Olin heittämässä hanskoja tiskiin todella useasti.
Kun tuloksia on tullut, olen saanut tsempit niistä, mutta tuntuu, että itse matkan olen tehnyt melkolailla yksin. Tottakai työ on tehtävä yksin, mutta ehkä kukaan ei vaan tajunnu, miten tosissani olin?
Nyt, kun porukka on alkanut paremmin ymmärtämään, että mie en ihan oikeesti lopeta tätä elämäntapaa, niin ihmettelyä tulee huomattavasti vähemmän.
Tosin kommenttia "ethän sie vaan enää laihduta??"-on kuultu todella paljon, mutta mitä mie tuohon sanoisin?
Jotenki vaan yhä edelleenkin vaikeeta selittää tätä hommaa sellaselle, joka ei ole itse kokenut.
Jos ja KUN jatkan tätä elämäntapaa, ei tarkoita automaattisesti sitä, että laihduttaisin edelleen, sillä 18kg on jo lähteny. Olen "normaalin ihmisen" mitoissa ja lihaksiakin on "tavallista" enemmän, ainakin jos InBody-mittauksiin on uskominen.

Mie en vaan halua samalla tavalla ahtaa naamaani sitä roskaa, mitä ennen tein. Ja kyllä, se yksi annos ranskalaisia tai kastike salaatin seassa voi pilata miun syömisen.
Haluan terveellistä ja puhdasta ruokaa. Niin ja miun on saatava sitä "miun ruokaa" usein! :D
Tottakai oon vaan ihminen ja voin sillon tällön mutustella suklaata tai nykästä pitsaa, mutta sanotaanko, että miun ruokavalio on 90% puhdas ja miut ei saa ku vihaseks kommenteilla "miks sie et syö" tai "ota nyt vähän.."

Jos mie oisin ottanu joka kerta "vähän" tai syönyt muuten ns.ohi ruokavalion, niin en olis tässä. Yllä oleva kuva ei ole tuorein, mutta aikalailla suuntaa antava.
Miulla on suunta vaan eteenpäin. Uusi treeniohjelma ja ruokavalio, joka kertoo että mitä "on ihan ok syödä"- sillä hiilarit on ollu miulle peikko, vaikka niitä oon syöny, nii silti oon pelänny,että teen jotain väärin. Ja KYLLÄ! Treenaavan ihmisen kuuluu syyä myös sitä makaroonia, joskin täysjyvä sellaista ja tietyissä määrin.


Tää on just se mitä mie haluan, en ehkä koskaan ole voinut näin hyvin. Enkä anna kenenkään ottaa sitä miulta pois. Edessa oleva matka on hidas tällaselle adhd-luonteiselle, mutta jos oon tässä ja nyt, mihin voinkaan päästä taas seuraavan vuoden aikana?

Niin paljon syytä hymyyn :) Tätä lisää! <3

lauantai 27. joulukuuta 2014

Paluu arkeen...

No yhtään ei ole kyllä lauantai-fiilis nyt :D
Mutta silti, salitreenin osalta on nyt taas päästy normivauhtiin. Kävin heti aamutuimaan nykimässä "kiertävää" ja huomenna sitten voimaillaan.
Salille mennessä olin ihan omineni, mutta ilokseni huomasin, että tuttuja naamoja alkoi valumaan pikkuhiljaa paikalle. Treenistä jäi hyvä mieli, mutta silti mie kaipaan sitä toistojen laskijaa ja tsempparia siihen viereen. Siks mie nyt olenkii laittanu omistani tuohon pt-rahastoon, että vielä jonain päivänä miulla on se PerseelleTuuppija edes välillä.


                                                                Miun aamukaverit :)

Kyllähän tätä kuvioo taas työstää mielessään kokoajan. Osasinha mie nyt onneks nollata nuo pyhät, mutta nyt taas mennää eteenpäin ja vauhdilla! Eikä anneta periks.
Tokihan malttamattomuus varmaan kohta jo nostaa päätään, mut ei auta ;)

HIPHEI MUUTEN! Tosiaan turvotusolot oli jo mukavasti laskenu ja kaivoin mittanauhaa esille (mahasta en kyllä nyt sano mitää :D :D) MUTTA miun kreisireisikoivista on tässä apauttiarallaa kuukauden aikana lähteny 3cm! Mihin ne sentit on hävinny? Mie en tiijä, mut hito hyvä! Toki tykkään jopa ite, että muotoo löytyy mut saahan nuo ylimääräset silti lähtee ja hyvä näin.


Että sellasta kivaa tähän aamuun, puuro just nykästy ja nyt vähä tuumailemaan tulevaa päivää! :)

torstai 25. joulukuuta 2014

Rentoa menoa ja ähkyjä

Joku jouluasia oli nyt siis vai?.. Joo ainakin mahassa se tuntuu! :D
Mie olin ihan luvan antanu itelleni, että pari päivää saa possuilla ja sitte taas arki tulee ja kuivat kanat ;)

Eli tässä on tosiaan pari päivää menny ruuan ja ennenkaikkea suklaan äärellä, just äsken vetelin viimosia suklaita ja totesin toiselle puoliskolle, että miulle on sitte turha enää tyrkyttää mitää herkkuja! Myös ruuan suhtee pitää höllentää, vaikken nyt voi sanoo niistä övereitä vetäneeni, mutta ns. kaikki ainesosat ei nyt ihan ole kuulunu siihen, mitä miun "kuuluu" syödä.


                    Joulutorttujakii ihan pikkukätösin askartelin. Jonkun blogista idean saaneena, tortut                             voivat olla myös pieniäsieviä <3


Ihan rentoillessahan nää pari päivää on tosiaan menny. Tänää oli ajatus käydä ulkoilemassa, mutta sen verran mukavuudenhaluisena sohva veti enemmän puoleensa kuin tuo lähes -20asteen lukemat ulkomittarissa. Huomenna siis kuitenkin ylös ulos ja lenkille! Sali kutsuu sitten lauantaina (viimeistään)..

Voihan se olla, että joutuu taas ittensä kanssa töitä tekemään, mutta oon myös huomannu sen, että kun jotain päätän nii sen myös teen. Eli ei luulis hirveen vaikeeta olevan tuo ruotuun palaaminen? :D
Miulla yhä edelleen on tavotteeni, treenit tehtävänä ja oikeenlainen ruoka syötävänä eikä näissä määrin suoritettuja repsahduksia saa tulla. Näin se vaan menee.

                          Tässä kohtaa valmistauduin suureen suklaasyöpöttelyyn :D

Kyllä, mie nautin oloistani tän pari päivää ja tämän turvotuksenkin kanssa on nyt vaan elettävä, mutta vieläkin ainakii miulla itelläni on vahva usko siihen, mihin miun nenä tästä eteenpäin näyttää.
En voi kuin toivoa, että lähipiiri taas tajuaa tän. Jos ei, niin enhän mie sillekään mitään voi, vaikka se oliskii helvetin iso miinus.


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Mitä elämään mahtuu?

Mie oon tehnyt töitä.
Käynyt salilla.
Oon nauttinut ystävien seurasta.
Nauttinut siitä, että elän.


Oon nauranu.
Oon purkanu ajatuksia.
Itkenyt.
Syöny "kuivaa ruokaa".
Haistellu herkkuja (ja ehkä vähän syönytkin)
Kokenut onnistumisia.



Hymyillyt.
Yllättynyt.
Kokenut itseni tärkeäksi.
Suuttunut ja ollut pettynyt.
Ollut sylinä.




Höpötellyt omia juttuja.
Kuunnellut.
Saanut läheisyyttä.
Oppinut lisää itsestäni
Saanut uuden treeniohjelman.


Olen hermostunut.
Ajatellut paljon.
Nauttinut työelämän haasteista ja palkinnoista


Olen opetellut ymmärtämään saavutuksiani.
Ollut väsynyt.
Kikattanut.
Hymyillyt lumisateelle.
Ollut serkkujen kanssa.



Tehnyt päätöksiä.
Mennyt hämilleni.
Kaivannut.
Pyytänyt apua.
Ollut rohkaisija.
Ostanut uutta.

Nauttinut toisen tekemästä ruuasta.
Saanut kannustusta.
Levännyt.

Mie olen siis elänyt. Ottanut hetkestä kiinni. Tehnyt suunnitelmia ja lähtenyt kulkemaan niitä kohti.
Ollut minä. Ymmärtänyt, että elämä on hyvin.


tiistai 16. joulukuuta 2014

Hyvä mieli yllätyksestä

Tällanen pikapostaus tähän väliin:
Keksittiin iltapäivän ratoksi ystävän kera pitää sellaset "Hoikkien toppahousulaisten ja edistyneiden fitness-housulaisten pikkujoulut" :D
Meillä on siis kyseisen neidon kanssa aina mitä eriskummallisempia ajatuksia ;)
Kumpikaan kun ei haluu tässä kohtaa mitää joulumättö-övereitä vetää, niin meijän ruokalistalle kuului täytettyjä kesäkurpitsoja, luumurahkaa ja glögiä <3

                                                               Fitnesshousu-pose ;)

Pikkujouluissa kuitenki pitää olla jotain "joulua" (eikä kyseinen kuva sitä oikein edusta) nii rahka ja glögi sitten toimittivat sitä virkaa :D

MUTTA! Sitten sitä yllätystä...olin tuossa aiemmi postaillu haluistani saada pt:tä pukinkonttiin. Se oli kuulema vähän huvittanut ystävääni kun hää oli päättäny perustaa miulle pt-rahaston juuri siihen aikoihin! :D
Siinä oli jo oiva pesämuna, josta on hyvä jatkaa eteenpäin. Tää oli niitä harvinaisia kertoja, kun miut oikeesti saa hiljaseks! :D

Iltapäivä oli siis lyhyt ja ytimekäs ja aivan takuulla sydämeen tallentuva <3 Kiitos <3

maanantai 15. joulukuuta 2014

Mie meen iha sekasii...

Äh...kävin viikonloppuna ihan intopiukassa reenaa ja nyt on joka paikka hellänä :D
Oliks tää nyt sitä tyydyttävää kipua? En tiiä, mut outoa tää on ku en oo aikoihi reenannu silleen, että joka paikkaan kolottais jälkikätee NÄIN PALJON, voi apua.. :D

Mut jos taas rehellisiä ollaan, nii onhan tää ihan kiva tunne. Tiedän tehneeni ja ennenkaikkee, tätä on tiedossa jatkossakii, SILLÄ: tänään on se päivä kun saan näppeihini uuden ohjelman ja ruokavalion!
Mie en kyllä vielä yhtään tiedä, mitä se mahtaa sisältää ja tuskin ruuat kovin radikaalisti ainakaan muuttuu, mutta yhtää en tietenkää malttais odottaa niitä tuloksia! :D
Ja tuloksiahan syntyy ku vaan jaksan vääntää, eiks jeh?
Mut mitähä uuden ohjelman veivaamisesta tänää tulee, kun sattuu koskee? :D hahahah! Mie en tiijä, mut sittehä mie sen näen...

                                           Sarjassamme "ihmeelliset ilvestykset..."

...tokihan miun ikuisuusongelmana on yhä edelleen se, kun tota peiliä tulee kytättyä ja niitä syömisiäkin. Joka perhanan suupala menee vieläkii vihkoon ylös ja sitteku "hyvällä omatunnolla" söin lauantaina muutaman karkin, nii sitäkii sit kirotaa ku turvottaa.
Mie en siis vieläkään tajua, miks miun tarvii ahtaa naamaani jotain sellasta, mistä vaan jälkikätee tulee paha olla? Kyllähän ne karkit siinä syöntihetkellä maistui, oonhan ikuinen herkkuperse, mutta huonohan se on syömisen jälkee manailla...

Joo, mie tiiän että tää ongelma on just nyt vaa korvien välissä, mut vahvasti epäilen myös sitä, ettei nää ajatukset tule koskaa häviimää?.. Pelko siitä, että epäonnistun...ratkeen kokonaan...luovutan...
No en perhana! Mut silti, se pelko on miussa kokoajan, vaikka järki sanoo, etten mie häviä tätä taistelua...

perjantai 12. joulukuuta 2014

Mihin mie tähtään?

No hyvään kroppaan tietenki! :)

Siis tänään miulta kysyttiin, mikä miun tavote on. Ja miusta se tuntu kivalta kun kysytään. Sitten ku hetken miettii ja vastaa, nii jälleen kerran se vaan vahvistuu myös itelleen.
Vaikken nyt ole taas tällä viikolla reenannu ku kerra (aaaa!!!huomista jo odotellessa!!!) nii silti miulla on jälleen hitunen uskoa siihen, että tästä tulee jotain.

Miulla tosiaan oli vaihtoehtona (jälleen kerran) luovuttaa, mutta onneks just siinä kuilun reunalla heiluessa sain apua. Tässä nyt taas jännäilen ensi viikkoon, millanen ohjelma miulle on laadittu ja on se perhana pidettävä siitä kiinni!
 Miulla on jo mielikuva, miten saan kroppani säikäytettyä uusilla kuvioilla ;) Senkin puoleen tää on tuntunu jotenki raastavalta, kun menny likimain samalla kaavalla.


Ja eilen taas tuli puheeks miun peilikuva, miks en antais sen olla? :D Hemmetti. Kaivaisin vaan niitä inbody-mittauksia ja mittanauhaa aina vaan uudestaan esille (unohtamatta vanhoja vaatteita!) nii johan se järkikulta tulis hetkeks takas.

 Tuollaset naamakuvat löysin: "ennen ja jälkeen". Valotus on toki eri, mutta vois aistia, ettei ihan pallokaloja olla enää. Paitsi niinä päivinä kun vaan turrrrrvottaa ;) ;)

On myös hetkiä, jolloin tuntee olonsa kaikinpuolin hyväks jo nyt. Tuntee ja näkee sen, että treenattu on ja viittin vielä myöntää sen. Hyvinä hetkinä mie voisin ylpeillä tällä vaikka kuinka, huonoina taas on sellanen rantavalas olo. Vaikeita nää Hippiäisen mielenliikkeet! :D Ja en mie sitä kiellä, etteikö nää yövuorot verottais ihan perhanasti.

Mutta tosiaan, melko pitkä matka on takana, pidempi vielä edessä. Tartun niihin hyviin juttuihin kaksin käsin kiinni ja (yritän) unohtaa sen paskan, etteikö miusta johonki muka olis! Nih!


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Salaa harjoittelua :D

Joo! Aivan mahtavuutta oli taas päästä salille aamutuimaan. Etenkii kun fiilis oli väsymyksestä huolimatta hyvä.
Päätin vähän kokeilla liikkeitä, joista pt:n kanssa oli puhe. Joskus aiemminkii tehny, mutta ei ole viime aikoina kuulunu ns.vakituiseen reeniin, niin voin kertoa että haastetta oli!

Ehkä aamun parhautta oli kuitenkin taas tän samaisen salitutun kommentti (joka siis ennenkii on tykänny heittää melko hyvää kommenttia) kun olin aikani vääntäny naama irvessä ojentajia:
"Ja allit saa kyytiä..tosin ei siulla niitä juurikaan ole!" :D
Vähän kyllä taas nauratti.

Nyt ei taas hetkeen pääse aamureenejä nykimään kun tyrkkii yövuoroja, mutta viimeistään ens viikolla taas. Tälle viikolle on muuten pakko sisällyttää joku reeni kuitenki, ettei jää turhan vajaaks.
Eilen jo kalenterii merkkailin loppuvuoden treenipäivät, uskokaa tai älkää: jouluna meinasin olla reenaamatta! ;) Mutta ennen joulua ja etenkii sen jälkee kyllä taas sali kutsuu!

Sain myös pt:ltä sähköpostiliitteenä ne maanantaiset inbody-tulokset ja VOI KYLLÄ! Oli tosiaa tullu lisää habaa ja rasvat sulanu. Nesteitä oli pikkasen enemmä ku viimeks, mut kyselin vähä viisaammalta, onko noihin tuloksiin uskominen nii miuta lohduteltii, että etenkii naisil just nuo nesteet vaihtelee usein, että niitä ei sit varmaa tarvi tuijotella ;) Gauhee kun tässä tuntee ittesä vielä jotenkii nii amatööriks. Mut onneks löytyy aina joku, jolta kysellä.

Eiköhän tässä ollu tärkeimmät, tästä on kuitenki hyvä jatkaa! :)


maanantai 8. joulukuuta 2014

Pt pukin konttiin?

Ihan törrrrrkeeeen hyvä fiilis!
Kuten olin aiemmi sanonu, sain hankittua pari pt tapaamista ja niistä eka oli tänään.
Käytiin vähän ohjelman runkoa läpi ja tehtiin InBody-mittaus uudestaan.
Miun on vähän hankala uskoa, mutta testin mukaan rasvat oli pudonnu ja lihaa tullu lisää ja edellisestä mittauksesta oli siis se kuukaus aikaa. MITÄ HITTOA? :D
 Pt:kin taas pudotti leukansa sitä paperia kattoessa ja sano, että nyt hää oikeesti joutuu miettii sen ruokapuolen toooosi tarkkaan (ihanku ei muutenki pitäis, mutta annoinpa lisää haastetta hälle ;) )

Pt halus pitää sen tuloslapun itellään vielä, että nyt en voi todisteita tähän postaukseen laittaa, mutta ensi viikolla sitten.
Ihan muutama liike käytiin salilla läpi ja jo siitä mie sain ihan mielettömän kipinän, miten kovin mie tarvin tuon avun ja pt:n kannustamaa vieree! Eli ens viikosta tulee vieläkin huikeempi kun tehdään koko treeni YHDESSÄ!

Nyt miun tarvii toivoo ihmettä, lottovoittoa, tai jatkoa töille, että saisin kunnon pt-paketin ja päästäs jatkaa treeniä ens vuonna ihan täysillä. Tää ohjelma, mikä miulle nyt tulee, lähtee siis kokeiluu reilu kuukaudeks ja katotaa onks siitä mihinkää ja onks se miulle sopiva vai ei.

Kerroin myös pt:lle miun tuntemuksista, kuin lähellä olin heittää hanskat tiskiin ja miks olin just tänään siinä hänen luona, nii hää tajus täysin. Mutta luovuttamispuheille pyöritteli vaan päätä.
Tapaamisen päätteeks mie hälle näytin miun lähtokohta-kuvan ja kerroin näkeväni saman pullukan peilistä yhä edellee, nii hää repes nauraa ja käski vaihtaa peiliä! :D



Näihin sekaviin tunnelmiin...

lauantai 6. joulukuuta 2014

Unettomuutta ja alkulämpöjä salilla

Vissii jäi sitte joku "jeij yöllä valvotaan!-rytmi" töiden jäljiltä.
Nukuin kyllä myöhää illalla pari tuntia, mut sitteku heräsin nii ei enää paljoo nukuttu.
Yritys oli kyllä kova, mutta viimoseltaa meni hermot ja painelin heti aamu viiden maissa salille.

Oli tosiaan saleilusta viikon verra taukoa ja pientä flunssaa yrittäny pidellä tässä nii vähä heilumiseks tää kerta meni. Kävin koko kropan läpi ja siinä ohessa vähä piti posetella kun yksinää olin vallannu koko salin :D
Kädet sai eniten tuntumaa, kun tein hauis-ojentajaa superina ja olkapäitä  Ida-Jeminan blogista löytämällä vinkillä... (sain ihan luvan jakaa tätä ;) )

http://idajemina.fitfashion.fi/treenivinkki-olkapaat-tulille-talla-liikkeella/  Kyseessä oli siis tuo "yhdeksän kuvan sarja" ja voin kertoo, että toimii! Painot on oltava tosi kevyet,alkaa meinaan tuntumaan melko nopeesti.

Olikii jo vähä  ikävä salille. Nyt vaan pitää malttaa alotella iisisti, ettei joudu pidemmälle tauolle.



                      Noooo...kyllä se haba sieltä tulee ku vähä pullistelee! :D

Hahhaaah! :D Ehdin tässä kirjottelun lomassa kuitenkin torkahtaa reilu tunnin verran.
Olin lupautunu näkee yhtä ystävää, nii ei auttanu heittää kelloa torkulle kun alko rimputus käymää.

Voin vaa kuvitella, mite ens yönä uni maistuu! Hah, kuitenkii käy taas päinvastoin, mutta toivotaan! Eihän tuo haba tuosta muuten kasva jos en lepää ;)



torstai 4. joulukuuta 2014

Tukea ja turvaa...

Niin se vain on, että mie aikani huusin apua ja nyt sitä ois aavistuksen verran tulossa ammattitasolta.
Mie en malta odottaa ens viikkoon!
Otin yhteyttä personal traineriin, joka teki miulle InBody mittauksen, että mitehä ois jos hää tekis miulle ruokavalio ja treeniohjelman, kun ei kokonaisvaltasee pt-pakettiin ole varaa.
Hän sitte teki miulle tarjouksen, johon sisältyy nää ohjelmat ja jopa pari yhteistä tapaamista, että saadaan miut takas vauhtiin! :)

Vielä parempaa on, kun miun kummisetä halus osallistuu kustannuksiin. En voi häntäkään tarpeeksi ylistää, aina hää ollu kaikinpuolin apuna. Toiminu terapeuttina ja sponssaajana, sekä pariinkin otteeseen pelastanut liki hermoromahdukselta ottaessaan miut aikoinaan hetkeksi siipiensä suojaan. <3


Vaik miun kummi ei ehkä tiiä, mite tää ipana reenaa ja ennenkaikkea miten tulen reenaamaan, miten oon syöny (väitti perhana nälkäkurjeks ku viimeks nähtii) ja mitä haluan vielä saavuttaa, nii ei hää myöskää ole koskaan kyseenalaistanu miun toimintaa. Ollut vaan perhanan ylpeä :)

Tuntuu tosi helpottavalta jo nyt.
Innostuin myös ostaa itellee rannesiteet, kun aavistuksen oon noit painoja nostellu nii tietyissä liikkeissä ranne on alkanu vihottelemaan. Muutenkii miulla joka paikka krakailee, nii jos nyt ees ranteet tän ansiosta kestäis kasassa :D

Vähä vaatii harjotusta, että saan nää sopivasti kohallee :D

Se, minkä laitoin merkille paikallisessa urheilukaupassa käydessä oli se, kun myyjä ystävällisesti tuli kysymään, tarviinko apua (oltii kaverin kanssa tutkailemassa kaikenmaailman piuhoja ja mistää mitää ymmärtäny, muutaku yhet oli tosi kivat koska värinä oli pinkki :D)
Nii, ettei tää myyjä ollu yhtää sen olone, etten vois moisia härpäkkeitä tarvita. Ei kattonu tyyliin:"Ai sie muka kävisit salilla, yeah right!" JOO MIE TIIÄN, ETTEI TÄÄ ITSELUOTTAMUS OLE KOVIN TAIVAISSA AINA...
Mutta tosiaan, tuo oli se ajatus mikä miulle tälleen jälkiviisaana heräs. Se myyjä tosiaan ihan vilpittömästi neuvoi, mitkä olis hyvät ja naurahti ku miun eka kommentti oli "mut nuo EI OO pinkit.." :D ja hää viel näytti, miten nää laitetaa. Tokihan se on hänen työtä, mutta silti hänen käytös lämmitti mieltä. Piste.

Näillä kuvilla ja tunnelmilla alan valmistautumaan viimoseen yötyövuoroon ja odottelee viikonlopun reenejä. Kohta viikko ilman salia, ja alkaa jo kuumottelee!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Täältä mie tuun!

Joo, pikaine postaus tähän väliin kun en hiljaakaaan malta olla! :)

Eilen kävin hierojalla saamassa veret takas kiertoon ja myöskii vähän terapiahommiks se meni. Pääsin avautuu miun epätoivosta ja kuten ennenkii, mukaan lähti ymmärrykset ja tsempit kun siitä pöydältä lähdin :)Hah..mitäs meni kysymää, "mites muuten menee?" :D
 Ihan parhautta kun on hierojana sellanen ihminen, joka itsekin tietää, mitä tää homma on (vaikka kyseine tapaus reenaa PIKKASEN kovempaa ku mie ja on vielä mies, mutta silti! :D )


Viikonloppuna siis takas salille (kunhan taas näistä yövuoroista selvitään) ja ens viikolla ois vähä pientä, toivoo antavaa suunnitelmaa. Kunhan ne on toteutunu nii huutelen sit asiasta lisää ;)

Mutta joo, nyt sit vielä töitä, lepoa ja ennenkaikkea: RUOKAA! :D jaksaa sit taas painaa...

tiistai 2. joulukuuta 2014

Ruokaa kuvina

Jotenkii ollu tapetilla taas nuo syömisasiat.
Olit sitte diettaaja tai bulkilla nii koskaa ei oo hyvä, noin niinku kansan mielestä.
Itse en edes tiedä, millä tällä hetkellä olen. Jotain tuolta väliltä siis?

Sitä myös kuvitellaan, että kun ollaan dieetillä, nii sitte nähdään nälkää eikä syödä mitään.
Oi että, se ei todellakaan mene niin! :) Miehän syön aina ja kokoajan. Tai ainakin tuntuu siltä.

                  Karjalanpaistia ja viinirypäleitä :) Moni ihmetteli miun valintaa, mutta toimii kyllä...

                    Herne-maissi-porkkanaa,jauhelihaa,öljyä, real-leipää, kurkkua ja salaattia <3

                                     Kanafilettä, salaattia, tomaattia ja kesäkurpitsaa, omnom!

Eli ihan oikeesti sitä normaalia ruokaa. Ehkä kaikki ei tosiaan noit viinirypäleit laittas ruuan kylkee,mutta kyllä miulta onnistuu! ;)


Ja sitten niitä väli/iltapaloja. Nää aarteet löytyy siis Lidlista, myös tuo rahka herkku- vanilja/suklaamuru. En ole muista kaupoista löytänyt... Normaalisti rahkana syön iha perusmättöä "kaikenmaailman höysteillä", mutta nää skyrrit on tosi näppäriä ottaa mukaa esim.töihin.
Proteiini-hiilarisuhde on kohdallaan. Ja mitä noihin sportyfeel-proteiinipatukoihin tulee, en aiemmi ole tykännyt MISTÄÄN tuollasista hömppäpatukoista, mutta nää on vaan niiin.....*sluuuurps*

Tuossa nyt pieni kurkistus siis siihen, mitä mie syön. Tokihan aamuihin kuuluu sitten se perinteine puuro-raejuustokombo, muttei sekään enää ihan joka aamu. Pääosin vaan treenipäivinä, mutta joskus myös sillon kun vaan tekee mieli sitä syödä.
Kuvat jäi ehkä hieman vajaiks, en jaksa aina olla näpsimässä kuvia jokaisesta annoksesta. Tää anto kuitenki vähän pohjaa sille, mitä kuuluu miun menuulle ;)

maanantai 1. joulukuuta 2014

Lunta ja tunnelmointia

Tää on sit vähän erilainen blogipäivitys...

Tänään pysähdyin työpaikan pihalle ihailemaan lunta.
Tuli jotenkii tosi paljon parempi olla.
Tää joulunalusaika on miulle vuodesta toiseen ihan yhtä raskasta. Jotenki ahdistaa kaikki se hehkuttaminen ja ilakointi ja kaikenmaailman koristelut.
En mie edes muista, millon olis jouluna ollu kivaa.
Ehkä lapsena?
Mutta, silti mie kaikesta huolimatta uskon, että tästäkin selvitään ja sitten mie jaksan taas paremmin.

Kävin äsken myös pienellä iltakävelyllä. Millonhan viimeks olisin käynyt oikeasti ihan vain kävelyllä? En muista. Lumi tekee ihmeitä, teki mieli lähteä haukkaamaan raitista ilmaa.
Kesken matkan vaan tuli apeus. Maailma näytti taas niin kauniilta, enkä saanu jakaa sitä hetkee kenenkään kanssa. (soitin sitten ystävälle ja puhelusta kehkeytyi molemminpuolinen avautuminen, normi..)

Näistä sitten tulvi lisää ajatuksia siitä, että mie oon aina ollu ns. enimmäkseen ulkopuolinen.
En koe, että kukaan tälläkään hetkellä miun läheisistä näkee maailmaa silleen niinku mie.
Mie haluun nähdä ja kokee asioita, jos miulla olis rahaa nii mie haluisin nähä paljon muutakin kuin tän (joskus tylsältä tuntuvan) kotikaupungin.

Harvoin tulee hetkiä, joihin koen kuuluvani. Mutta kun niitä tulee, pidän niistä tiukasti kiinni ja painan ne muistoihini.

Ajauduin myös miettimään, että "Hei! Miehän oon tehny jotain oikein kun sain sijaisuuden tykkäämästäni työpaikasta!" Eihän se ole kuin kolmen viikon pätkä, mutta silti. MIE olin se, jota siihen hommaan pyydettiin. Jos olisin ollu ihan paska nii ei ois pomo paljoo kyselly ;)

Ja taas olemattomasta aasinsillasta toiseen..
Mie vaan haluun olla ihan yhtä tärkee niille, jotka miulle merkitsee eniten.
Mie haluisin luottaa itteeni, uskoo siihen, että mie oon perhanan vahva.
Miun on välillä pysähdyttävä miettimään, mistä mie oon tullu tähän, sitten vasta tajuan, mitä tää elämä on ollu ja mitä mie oon saanu aikaan.

Miks koen silti niin perkeleesti epävarmuutta? Tahto näyttää "kyllä minä pärjään" on voimakkaampi.
Koen asioita ihan tosi vahvasti. Ja miusta se on hyvä. Se todistaa, että oon elossa.
Se näyttää sen, ettei mikään ole miulle itsestäänselvää ja asioiden eteen on tehtävä töitä jos haluaa jotain saavuttaa.
Se, että ymmärtääkö miuta kukaan? Mie en oikeesti tiedä. (ei kuulema ainakaan se, jota haisuliksi kutsun ;) )

Se, miks aina soimaan itteeni ja en muka ole missään onnistunu? Hitot. Sen sais unohtaa :)

Kuten tekstin alussa sanoin, tää joulunalusaika ei ole helppoa. Ehkä just siks mietin taas tällasia sekavuuksia. Mie oon taas taistellu liian pitkään kuntoilujeni kanssa ja nyt epävarmuus nostaa päätään.
Mutta silti, kaikesta huolimatta, mie ootan huomista hierontaa, tulevaa yövuoroa, uusia hymyjä..