Ottaako ohimoo? :D

Kävin eilen viettämässä iltaa kolmen tyttelin kanssa keilailun ja syömisen merkeissä.
Otin "vapauden" syödä ravintolassa, joskin valitsin listalta sellasen annoksen jonka nyt ajattelin sopivan tähän miun kuvioonki. Eli kanaa ja kasviksia ja bataattilohkoja. Annokseen kuuluneen kastikkeen pyysin erikseen kippoon ja siitä maistoin sen verran, että pystyin vaan toteamaan sen olleen pahaa :D
Kävi myös niin tylysti ruuan suhteen, että annos oli naurettavan pieni! Ehdin ruokani jo syömään kun toiset suurinpiirtein alotteli omaa ruokailuaan.
Miuta kirjaimellisesti vitutti ja annoinkin tarjoilijalle palautteeni.
Sanoin annoksen kyllä olleen hyvä, mutta säälittävän pieni hintaansa nähden ja sanoin, että miuta korpee ruveta maksamaan siitä annoksesta korkeaa hintaa. Tarjoilija onneks oli pahoillaan ja antoikin sitten hinnassa hieman hyvitystä.
Se ei tosin mieltä lämmittäny, kun syömisten jälkeen miun piti lähtee kotii syömää. Ei näin.

Yks meidän seuralaisista ei ollu nähny miuta...ööhm....ainakaa miljoonaa vuotee ja jossain kohtaa sit tuli puheeks tää miun "dieetti" nii hää totes vähän varovasti "No mie mietinkii, et ethän sie aina ole ollu noin pikkune vai muistinks vääri, mut en vaa uskaltanu sanoo asiasta..."
Oli kyllä jotenkin ihana kommentti. Ja muutenkii hää oli melko kiinnostunu tästä miun hommasta ja ehkä paras kysymys meni jokseenki näin " Ootsie tuntenu ittes vihaseks?.." (tuli siis puhetta esim.karkkihimoista,nälkäkiukuista...ja miten ne vaikuttaa mielialaan...)
Pakko oli vaan revetä nauraa ja todeta "kyllä,joka päivä.." Mutta tottahan se on.
Joka päivä tulee jossain kohtaa sellanen "V***u mitä p****a"-fiilis, mutta aina siitä pääsee kuitenki yli eikä se vielä ole maailmaa kaatanu. Me naiset nyt muutenkii ollaa nii oikukkaita.

Oon toki myös huonoina hetkinä miettiny, että onks tässä järkee kun tosiaan niitä kiukkuja on niin useesti ja olisinko vaik onnellisempi jos söisin vähä enemmä hiilaria?
Nimittäin miun suuri aamupalarakkauden, eli puuron määrä vähenee.... Jo siis muiden vähennettyjen hiilareiden lisäks!
Kysyinkii nyt vähän ylemmältä taholta ohjeistusta, miten miun tulis toimia, että saisin kuitenkin tästä valmennuksesta kaiken irti. Katsotaan, mikä on tuomio.

Peiliin nyt tulee kans tuijoteltua aika paljon. Kovasti etin niitä muutoksia, että jokohan nyt? Ai ei vielä?..No hitto...Eihän sitä tiedä, jos mie oonkii ressannu nii paljo, että oon saanu kroppani jumiin? Sehän se tässä kans on haaste, kun en oo ns. tilivelvollinen kuitenkaan kenellekkään näistä treeni-ruokaseteistä, nii vähän on kuulkaas haastetta! Mutta mutta...näillä mennää edelleen...
Onneks on ainakii tää blogi ja facebook ja pari ihmistä ihan tuossa liki, joille kertoo näit myllerryksii vaik en valmiita vastauksia aina saiskaan....

Ei tää ole ruusuilla tanssia...

....ruusuissakii kun on piikkejä.
Joo,pitkä matka tultu ja pitkä on vielä edessä. Matkalla tavotteet ja mietteet muuttuu ja ei oikein malta keskittyä.
Tällä hetkellä mie painan "normaalin ihmisen" verran. Tai siis sen rajan ylitin jo jokunen aika sitten, mutta se, mitä vaaka nyt näyttää on todellakin vähiten ehkä ikinä. Siltä tää tuntuu.
Joo, vaaka on tosi paska mittari mutta tällä hetkellä se on ainut mikä miellyttää, ei peilikuva.

Ois nii helppoo, kun on selkeet ohjeet ja menis vaa ja tasan tarkkaa noudattas niitä, mutta treenien osalta se ei ole mahdollista.
Ennenkii oon valittanu ainakii tuosta rämästä polvesta ja nykysii myöskii ns.terve lonkka on alkanu oireilee nii kyllähän se aika kivasti pistää miettii,miten jalkatreenit tekis ja jokunen viikkotreenikin on aikalailla poissuljettu.

Ja tokihan tässä kuviossa turhauttaa, kun niitä tuloksia ei vaan tule! Siis siellä perhanan peilissä.
Vai oonks mie taas ihan ite se syypää siihen, etten tajuu/näe?
Miks en osaa keskittyy tekemiseen, päivä kerrallaan etenemiseen vaan mietin jo tulevia juttuja?
Niin noh...eihä tätä valmennusta ole kyllä enää kovin paljon jäljellä nii ehkä se ois hyväkin miettiä, mitä tän jälkeen, mutta haluis siirtyy jo seuraavii haasteisii vaik edellinenkää ei oo loppunu :D
Voisko nyt joku  perkele vähä jarruttaa miuta ja takoo päähän, ettei ole hoppu!?

Se, mikä tuo hyvää fiilistä, on tottakai se liikunnan ilo, vaikka joudun soveltaa, nii oon tajunnu myös sen, mikä rikkaus on kun on se kyky liikkua ylipäätään.
Se, että miulta välillä joku joskus kysyy, miten treeni on sujunu tai mitä on seuraavana ohjelmassa ja se, että tän homman ansiosta miulla on kaksi uutta, hiton hilpeetä tuttavaa :)
Pari kertaa päässy lenkkeilemään tässä hyvässä seurassa ja jatkoa seuraa, nii on muute hitoksee iso tekijä miulle.

Kyllä mie tuossa vähän jo eräälle avauduinkin siitä, miten rankkaa tää tavallaan kuitenkin on.
Kun ei aina oikein tiedä mitä tehdä ja mikä ois paras vaihtoehto. No, mitää vastauksia mie en saanu, mutta osaltaan se helpotti kun ne ajatukset sai sanoo ääneen.
Mutta, tällasena ihmeellisenä adhd- sekopäänä miullahan ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja kuin mennä täysii eteepäi. Luotan siihe, että kyllä se pää kestää perässä. Jos ei nii huilataa sitte.

Tankkausta ja muita tunnelmia...

Jeppisjepulis.
Viime lauantaina sitten tankkasin. Meni kuulkaas kaikenmaailman puurot, rieskaa, makaroonilaatikkoo, karkkii..ja noh..muutama alkoholipitoinen juomakii. Mutta kivaa oli! :D
Ainut vaan, että olossaan sen todellakin tunsin sunnuntaina. Kroppa ja pää oli kaikilta osin täysin jumissa, eikä ruoka oikein maistunu..jännä...
Miten ihanaa olikaan sitten maanantaina palata ihan kunnon ruokahommaan ja teinpä pienen, sovelletun kotitreeninkin siinä sivussa.
Painoakii oli tullu lauantain ansiosta "ihan kiitettävästi", mutta sehän nyt oli tiedossa niin en jaksa siirä ruveta stressaamaan, sillä alas ne puntarin lukemat tulee kuitenki.


Onhan tää tosiaan aikalailla mielenkaaosta kaikenkaikkiaan,edelleen. Oon kyllä löytäny taas sen järjen tähän hommaan, että ihan oikeesti haluun tehä ja nähä mitä vielä voin saavuttaa.
Mutta oon mie silti aika väsyny.
Tää viikko on kevennettyä ihan sääntöjenki mukaan ja tuli kyllä ihan osuvaan saumaan. Ei miusta nyt ois melkee kymmenen eri treenin tekijäks kun kroppa huutaa armoa.
Ja miten outoa se ehkä onkin, niin yhä edelleen koen tän homman ihan tosi yksinäiseks.
Tällä hetkellä on bc-osallistujien tuki ja turva tyyliin facebookissa ja foorumiltakin saa edellee ohjeita kun tarvii, mut silti...
"Kotonakii" miuta kyllä tsempataan ja yritetään ajatella miun parasta esim.ruokien suhteen (ja siitä oon enemmän kuin kiitollinen) mut mie en vaan voi sille mitään kun kokoajan takaraivossa huutaa se ajatus personal trainerin tarpeesta, ammattilaisesta, jolta sais konkreettista tukea, jolle sais soittaa/laittaa viestiä ja itkee, että "v***u mitä p****a tää on..."
Kun ois tiedättekö se tuki ja turva, joka ei anna miulle syytä lopettaa.
Tai sit vaan mie en tajuu, että ne joille tällä hetkellä oon "itkeny" asioista, niin toivois vaan, että olisin itelleni armollisempi. Ehkä? En mie tiedä.

Kyllä mie oon itekkii sen huomannu, että lihaa löytyy, mitä oon kauan kaivannu.
Jaloissa on "oikeenlaista" muotoa ja olkapäät on kivan pyöreet. Mut tuntuu,ettei se riitä.
Tuntuu, etten pysty antaa itestäni tarpeeks, etenkii nyt kun jalat oireilee niin pahasti.
Ja jos en voi antaa itestäni tarpeeks nii miten luulen saavani kuorittuu ne lihat tuolta läskien alta esiin? En mitenkää...

Eikun perhana. Loppuu nyt tää vinkumine, voitetaa lotossa ja palkataan se pt, tai enne sitä vissii soitan lekurille ja kysyn mikä miun koipee vaivaa. Ugh.

Hullun hommaa?

Sitä nyt taas aamusaleilun ohella ehti miettimään kaikenlaista.
Mie oon kovasti yrittäny painottaa sitä levon merkitystä, mutta havahduin siihen, että mikähän oli toteutuksen laita?
Bc:ssä ollaan nyt neljännessä viikossa, mutta ennen tätäkin toki treenasin.
Sillon liten päätteeks pidin viikon totaalitauon, jonka jälkeen aloin taas treenaamaan.
Kuinkas sitten kävikään? Tutkin miun kalenteria, reilut 8viikkoa on kulunut ja niihin on sisältyny kokonaiset VIISI LEPOPÄIVÄÄ. Ei hemmetti.
Ei ihme, että vähän väsyttää aina hetkittäin.
Tän 8viikon aikana oon tosiaa sit treenannu salilla,portaissa tai vähintäänkin käyny nykii aerobista salilla/aamulenkkien merkeissä.
5 lepopäivää? Great...

Mitäs nyt sitten? No mitään en lupaa :D Tarkotuksen ois levätä ees pari päivää ja tankkaus on myös tuossa viikonloppuna. Jos sitten taas mennää korkeelta ja kovaa?
Se on ku tykkää treenata ja ennenkaikkee tykkää syödä tavotteiden kiilto silmissä niin sitä sokaistuu tahtomattaankin. Ei malta "pysähtyä".

Eilen miulle taas vinoiltiin tästä hommasta. Kerroin tulevasta tankkauksesta, niin vähän naureskellen todettiin "no sie varmaan juot ylimääräsen pullon kivennäisvettä..." Onneks sentää sen verran satun tuntemaan tätä ihmistä, joka tän sano, ettei tarvinnu vetää poroi nokkaa ;)
Noei...huvittaa vaan yhä edelleen ihmisten kommentit välillä.
Pari päivää sitte sain "vääntää kättä" siitä, että syönkö mie nyt sitä kahvipullaa vai en. Voitin.

Onneks mie oon kuitenki saanu  tehä tätä hommaa suht rauhassa. Jotkut tajuu, jotkut yrittää tajuta. Yritän myös ite tuoda esille sitä, mitä esim. "voin" syödä ja mitä en. En mie jaksais tästä enää jankuttaa, mutta välillä on vaan pakko. Mut onneks, loppujenlopuks se ei ole kenenkään toisen asia, mitä mie teen.
Tokihan ihmisiä ei kiinnosta, treenaanko 7 kertaa viikossa vai syönkö karkkia sohvalla. Mutta miuta itteeni kiinnostaa. Hienona lisänä vaan tulee ne tuet ja tsempit, mitä välillä saan osakseni.

Kiitokset asianosaisille siitä.

Pehmeet pois!

Jep. Se on nyt jotta miun tavote. Tai siis ollu pitkää niiden lihasten lisäks, mutta pitäähän tätä kroppaa vielä "kuoria", että on viisasta alkaa panostaa niihin lihaksiin enemmän.

Mie oon tän valmennuksen aikana yrittäny päässäni punnita niitä vaihtoehtoja, millä tätä nyt "alkuhuuman" jälkeen jatkan. Kolmas viikko on lopuillaan ja painoa on lähteny 1,7kg ja jopa huikee 1cm mahasta. Hitaasti, mutta varmasti eteenpäin!
Kävin hierojalla riipimässä noita reisikoipia auki, kun alkoi tuntumaan etten kohta jaksa edes kauppaan kävellä kun lihakset on niin jumissa.
Teki ihan perhanan kipeetä, mutta kyllä kannatti!
Ens viikolla käydään vielä tuo selkä läpi, nii josko sitä taas hetken pärjäilis.
Tuntuu, että miun jalat ois ns.tullu esiin kun vissii taas veri kiertää niissäkii :D ja ennenkaikkee koin herätyksen venyttelyn tarpeellisuudesta!

Juttelin myös hierojan kanssa miun tavotteista. Hää oli sitä mieltä, että sehän nyt on selvää jos kert haluan vielä rasvoja saada pois nii miinuksilla on mentävä. (vähän jo lupailin, etten vaakaan enää tuijottais, mutta kyllä sekii nyt viel täs kohtaa on osviittaa antava mittari sen mittanauhan lisäks...)
 Oon vieläkii menny ns.aloitusruokavaliolla ja sillä aijon myös jatkaa, kert edellisestä punnituksesta olin tullu vielä tuon 200g alaspäin (joo,ei oo paljon mutta miinusta kuitenki..)
Ens viikonloppuna hoitelen tuon tankkauksen ja katsellaan taas sen jälkeen, mihin suuntaan mennään.

Treenejä tässä oon suunnitellu vielä ens viikolle, jonka jälkeen on tarkotus pitää kevyempi viikko treenien kannalta.
Tällekin viikolle mahtuu 4salitreeniä, 2viikkotreeniä ja 4aerobista nii jokohan riittäis? :D
Tokihan sitä aina voi tehä kovemmi ja enemmä, mutta en edelleenkään ole mikään hullu kisatreenaaja vaan ihan "tavallinen pulliainen", nii kyllä tääkin määrä jo tuntuu.
Omasta mielestä voisin vieläkin viisaammin järjestellä ja ennenkaikkee toteuttaa noita treenejä jotta niistä sais sen kaiken hyödyn irti. Pitäis saada myös pääkoppa ymmärtämään se, että lepokii ois aika jees.

SIIS TÄÄHÄN ON IHAN KAUHEE :D NYT HITOILLE NUO MAKKARAT!

Vähän yritin salin vessas posetella tota selkää. Hiton haastava homma kuvailla ominee ja nyt melkee toivoo, että ois voinu jättää välistä. Onhan tuossa "jotain muotoa", mutta kyllähän tuossa on myös sulateltavaa. Sen eteen tässä nyt taistellaan!

Että sellaset sulattelu-tuumailut tähän päivään. Nyt kun osais malttaa mielensä, eikä menis perse edeltä puuhun vaan ottas ihan iisisti. Tehään ne treenit yks kerrallaan ja pysytään ruokavaliossa nii luulis tapahtuvan.

Mitä sieltä kaapista löytyy?

Miuta jotenki on alkanu jopa huvittaa tää oma "purkkia ja purnukkaa"- elämäntyyli, mutta....
Onko miulla selitystä tälle? Noeikai sitä tarvi selittää kun olo on hyvä :)

Tuossa nyt vähän näkyy sitä settiä, mikä miuhun uppoo päivittäin.
Uusin, juuri tänään tullut purkki on tuo StarNutritionin Only one regular- monivitamiini.
Väittävät sen olevan sellanen ihmepilleri, joka sisältää kaikki tarvittavat vitamiinit, joten sen toivossa päätin ottaa kokeeks ja toivoa selviäväni vähemmillä purkeilla.
Joskin d-vitamiinin ja magnesiumin aion jättää vielä päivittäiseen käyttöön, sillä niitä tuntui tuossakin ihmepillerissä olevan aika vähän?

Kromi- on ollut ihan vaan kokeilussa. Siitä loppujenlopuks tiedetään aika vähän, mutta se mikä innoitti kokeilemaan kun väittävät, että kovat urheilijatyypit (hahhaha tahaton repeeminen!mie?kova urheilija!!??) käyttää sitä ja se vähentäis mm.makean himoa.
Tää ihmiskokeilija on päättäny tuonkii jättää listoilta, sillä en ole havainnut huomattavaa eroa oloissani ja mielihaluissani, joten loppujenlopuksi koen sen aika turhaksi.

Jos joku haluaa kromista lueskella lisää, niin löysin siitä joskus melko hyvää tekstiä  Tohtori Tolosen sivuilta:
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=88

Tokihan kromi on tarpeellista ja sen käyttöä/tarpeellisuutta on tutkittu, mutta itse kun en henkilökohtaisesti usko enkä koe tarvetta kromilisälle, niin jääköön tämä tähän.
Varmasti on kuitenkin ihmisiä, joille tämä voisi olla tarpeellinen.

Ashwagandha oli nyt sellanen "viherpiipertäjien juttu". Olen aiemminkin käyttänyt ashwaa mm.jauheen muodossa (hyyyiiihh yäk!) ja tollasina yrttipillereinä ja päätin jokin aika sitten ottaa taas purkin käyttöön. Ashwalla sanotaan olevan monia eri terveysvaikutuksia, se mm. lievittää stressiä ja on oiva apu palautumisessa.
Rehellisesti en osaa sanoa, onko noilla osuutta miun fiiliksiin, mutta väittäisin olevani astetta rauhallisempi, enkä sellanen hirvee stressipallo kuten yleensä. Ihan varmasti miun ajatusmaailmaa on muuttanu moni muukin asia, mutta jos koen, että nää tukee miun arkea jollain tapaa, niin miks ei? Kyseessä on kuitenkii luonnontuote, eikä mikään lääketehtaan hihnalla valmistettu punakolmioinen nappi.
HOKSPOKS! Ashwagandhasta lisätietoa mm.tästä
 http://kauppa.ruohonjuuri.fi/stress-free-ashwagandha/FLOWAY-8904105512760/dp?openGroup=411

No mitäs tää hurja urheilija tekis ilman PROTEIINIA :D Tästä kaapin hyllystä tää bloggusidea sai alkunsa. Mutta eihän miulla tosiaan ole kuin perus herat ja mutamat -hätävara-patukat. Eli perussettiä. Oon nyt suosinu noit starnutritionin tuotteita, kun hinta-laatusuhde on aikalailla kohillaan. Mitäs sitä hyvää vaihtamaan, vaikka kaikki ei välttämättä olis sitä mieltä, ettei nää toimi/ole hyväksyttäviä.
Tokihan pitää kaapist löytyy (niiden tiskikaapissa olevien lisäks) sheikkereitä ja juomapulloja. Kuvasta pilkottaa myös ihan arkeen kuuluva kookosöljy, mikä siis kuuluu esim. paistamiseen/aamupuuroon.

Että sellanen pikakatsaus miun purkkeihi ja purnukoihi. Tosiaan tuo kromi nyt on sellanen listalta pois jäävä, mutta eiköhän nuo muut vielä toistaseks tule pysymään.
Kunhan nyt tutustelen tuohon ihmepilleriin, niin katsotaan, koenko vielä tarvitta muihin vitamiineihin.
Tottakai miun perusruokailu nyt on sen verran monipuolista, että jo sitäkautta tulee ravintoaineita ihan mukavasti, mutta kyllä mie koen nuo lisät vaan hyväks.
Etenkii kun noit kaikenmaailman flunssia on pyöriny vissii ympäri vuotta ja syksyn tulles taudit yleistyy, nii yritän viimosee asti pitää oman vastustuskykyni mahdollisimman korkealla.
Tukena juuri flunssaa vastaan tulee joskus käytettyä myös c-vitamiini/sinkkilisää, mutta se ei ole tällä hetkellä arkea kuitenkaan. "Hätätilanteissa" sitten :)

.....mutta loppujen lopuks tää on SE mitä tunnen oikeesti tarvitsevani :D :D :D