Pikaista kokkailua...

Ystäväiseni tuossa huuteli,että kaipaa miulta ruokabloggausta, joten tässä pikainen sellainen sitten ;)

Jotain vähän ees terveellisempää teki mieli, johon tulis sisällyttää hiilareita. Olinha nykiny salireenin tänää ja viisaammat sanoo, että keho vaatii vaikka sitten jotain pasta-asioita sen jälkeen.
Sain sitten idean kasata tällaset ainekset:

Kuten kuvasta voi päätellä, miun setistä löytyy tummaa makaroonia, naudan 10% jauhelihaa (kiitokset Lidl koska olet halpa), terttutomaatteja (tähän settiin soveltuu myös esim. kirsikkatomaatit jos tykkää) ja sipulia.

Pilkoin tomaatit ja sipulin ja viskasin ne kippoo hengailee keskenää. Heittelin oliiviöljyä ja mausteita sekaan. Siinä hyö hengaili kun paistoin jauhelihaa ja oottelin makarooneja kiehuvaksi.
Kun jauheliha oli ready, viskoin tuon seoksen siihen päälle, sekottelin ja lisäsin lorauksen vettä.
Ja yhä edellee mausteita ihan oman maun mukaa, eli mm. suolaa,pippuria, basilikaa ym.ym.

Ja sitten kun setti oli valmista, se näytti lautasella jotakuinkin tältä. Kylkeen nappasin salaattia, kurkkua ja miun "uutta rakkautta" kesäkurpitsaa. Maku oli vallan mainio! Eeeehkä aavistus meni liikaa pippuria,sen verra pisti niiskuttaa mut en mie valita, koska tää vaan toimii! :)

Ja mahakin kiittää <3

Voimaannuttava salitreeni

Aamulla päätin, että vedän hyvän treenin salilla, loppupeleis se oli sellanen "semihyvä" :D
No joo, siis mukavasti sain tuntumaa taas, kuten kuuluukin mutta silti joka perkeleen kerta nää treenit jää vajaiks enkä saa itestäni tarpeeks irti.

Se, mikä sai miuhun edes vähän puhtia, oli erään "salijannun" kommentit. Ei oltu nähty aikoihi, olin veivaa ojentajia ja päässä jyskytti kokoajan ajatus "ei tästä mitään tule.." kunnes tää mies tuli jutteleen ja mein keskustelu meni osimmoillee näin:

-"Siullaha on kroppa muuttunu sit viime näkemältä.."
-"No joo, 16kg lähteny tänä vuonna.." (tässä kohtaa olin vähä kysymysmerkkinä, että millonha tuo on miuta viimeks nähny..)
-"Ite jäin huhtikuus täältä kesätauolle nii siihe verrattun muutos on kyllä huomattava..meinasitko viel tiputtaa?.."
-"Jos nyt jonkuu pari kiloo, että sais löysät pois..Kaikki vaan sanoo, ettei enempää pitäis.."
-"No mut jos hyvältä tuntuu, nii anna mennä vaa!"

AI ETTÄ!! Tuo on JUST sitä, mitä kaipasin. Salilla käynti tosiaan tuo sitä voimaa ja muokkaa kroppaa, mutta kyllä se ns.mielenravintokii on yhtä tärkeetä. Ja en todellakaan kiistä sitä, etteikö nuo positiiviset palautteet nostattais mieltä ihan joka kerta, kun niitä kuulee.
Kukapa meistä ei haluis kuulla itsestään hyviä asioita ja kannustusta sille, mitä tekee?
Ja ennenkaikkea miusta on hienoa, että joillain ihmisillä on se rohkeus tulla sanomaan vieraalle ihmiselle mitään tollasta. Peukut siis sillekkii :D

Toki mie ihan ite syyllistyn siihen, etten näe ollenkaan itteeni muiden silmin. Ja vielä kun oon vähän sellane "kaikkihetinyt"-luonne nii en malttais "odotella" tuloksia. Mut onko miulla vaihtoehtoja? No ei todellakaan. Näillä mennää! Päivä kerrallaa beibe! Pohjimmiltaa mie tiiän, että kuitenkii pystyn. On sitä noustu pahemmastakii suosta saatana! (ups..kirosana...)

Mitä miun tarvii tehä?

Jotenkii näin miusta tuntuu suurinpiirtein joka päivä.
Joo, se mistä lähin, on päästy melko pitkälle. Miun tavotteet muuttu tuossa matkalla ja sitä kohti oon yrittäny mennä. Mutta silti ajoittain tuntuu, että mihin hittoon mie oon menossa ja miten mie tätä voin jatkaa, kun en yksin enää osaa?

Palaute, jota saan pääosin kuulla on sitä, ettei miun enää tarvii tai miks mie nyt enää??
Eilen ystävän kanssa vähän aihetta käytiinkin läpi, ja hääkii sano suoraa, ettei voi tajuta tätä kun ei oo kokenu. NIMENOMAAN IHMISET! Kokeilkaa ja tulkaa sitte sanoo, ok? Ei se lohduta, jos tulette sanomaan, että näytän jo tarpeeksi hyvältä ja ettei miun enää tarvi laihduttaa. Tulee tiedättekö olo, että olisin tehny tän muiden takia. Sori, mutta olette väärässä.

Miks miun pitäs lopettaa nyt? Antaa periksi ja repsahtaa siihen vanhaan Sannaan, joka en todellakaan enää ole? Miks mie en sais syödä, miten haluan, kieltäytyä kahvipullasta yhdeksän kertaa kymmenestä, potea huonoa omatuntoa viikonlopun mättöjen jälkeen?
Joo, tää on vaan elämää ja elämästä pitää nauttia. NO JUST SIKS MIE TÄTÄ TEEN. Mie haluun syödä ja voida hyvin joka perkeleen päivä. Mie haluun mahollisimman paljon vaikuttaa ITSE siihen, miten miun kroppa jaksaa.
Mie haluun ihan itse voida hyvin, jotta voin pitää huolta muista. Niinhän se menee.

Ei tää ole helppoa. Ei todellakaan. Mie tarvin sen pt:n, mut ennen sitä lottovoitto kiitos. Tää on niitä hetkiä, kun taistelutahtoa kyllä löytyy, mutta silti jokin epätoivon murunen kolkuttaa takaraivossa ja hämmentää pakkaa... Mutta nyt mie lähen salille, kun ei tuo unikaan paljoo näyttäny maittavan, kellohan on vasta aamu ennen kukon rääkäisyä.

Pyhitä lepopäivä?

Joo, tää on nyt vielä se ajankohtainen aihe. Lepopäivä? Wot?

Miulle on ollu tärkeetä, että liikun edes kerran päivässä. Jotenkin. Mutta nyt päätin, että tää sunnuntai saa olla oikeesti lepoa. Ehkä vähä siivousta, hyvää ruokaa ja tota sohvaakin sitten kun malttaa ;)

Tää piti itellee vaan postata, lähinnä muistutuksena, että tekee ihan hyvää levätä silleen kunnolla. Huomenna kuitenki se arki koittaa ja aamuinen herätys salihommii on tiedossa, mutta NYT Sanna, rauhoitu!

RUOKAA!

Oon aiemminkii sanonu, että mie syön. Ja paljon. Ja että miekii oon vaan ihminen ja miulla on mielitekoja, heikkouksia ja sortumisia.

Nii, aatella. Mie eksyin heseen ihan omasta tahdosta koska mieleni oli vallannu tää herkku :)

JA TÄMÄ! <3 oi ihanuus! Eräs "bloggarikollega" antoi tästä vinkkiä ja niinhä miun piti tallustaa kauppaan ja testata! Tätä kun pyöräyttää vähän pannulla kesäkurpitsan kera nii OMNOM! :D


Otin mie tässä päivien aikana muitakii kuvia kaikenmaailman pöperryksistä, mut eikai sitä kaikkii sortumisii pidä paljastaa? ;) No joo, siis eilenhän söin jopa niinkin laadukasta ruokaa kuin pakastepitsaa, jonka kylkeen nappailin kesäkurpitsaa ja paprikaa. Sekä iltasella napostelin salmiakkia.
Miulla oli hurjat mielikuvat siitä, kuinka vedän kaikenmaailman herkkuja ja etenkii salmiakkia vähintää kaksin käsin ja kilokaupalla. Mutta ei. Oisinkohan mie kourallisen niitä salmiakkejakii nykässy? Ja se pullan puolikas minkä nykäsin ystävän luona kyläillessä. HYI MIUTA! :D ai perhana... No joo, siis oikeesti aika käsittämätöntä miten miun mielikuvat herkkuperseilystä ei ollenkaan täsmää todellisuuden kanssa nykyisin. Mutta ei se todellakaan ole väärin. Tilanteet vois olla täysin toisin jos antaisin itselleni vapaammat kädet tähän touhuun.

Tokihan mietin, pitäiskö miun pitää sellane kunnon bulkkauspäivä ja varmaan pidänkin. Mutta millon? En tiedä. Vielä toistaseks aion pitää tän homman jokseenkin tasapainossa ja katsotaan miten mie tästä etenen. Vaatiiko miun kroppa kuitenki mahdollisesti vielä enemmän? En tiedä, mut tää on kuitenki parasta just nyt.

Aamut on parhautta :)

Eilinen tosiaan meni melkolailla ontuessa, mutta enhän voinu tänäkään aamuna vastustaa kiusausta. Mie niiiin tykkään tehä reenit aamulla. Sillon on vaan niin rauhallista kaikinpuolin ja itellee saa nii hyvän alun päivään.
Kävin räpiköimäs näillä jumiutuneilla jaloilla (JOO YRITIN VENYTELLÄ EILEN :D ) puolisen tuntia "suoraan sängystä"-periaatteella ja nyt on hyvä vaan nautiskella aamupalasta.

                                 Kyllähän tällane näkymä alaovella houkuttaa lähtemään ulos :)

        Nää on yhet miun lemppariportaista, mutta nyt tyydyin kiipeemään ne vaan yhen   kerrran :D


Mie tuossa tutkailin kalenteria ja liikkumiset on ollu melkolailla ok-tasoa tähä mennessä. Jos mie malttaisin nii huomenna tosiaan pyhittäis lepopäivän ja jäis aamulla sänkyy ;) Viisaammat on kertonu, että kroppa vaatii myös lepoa kehittyäkseen, mutta ärsyttäähän se, kun energiaa olis mut sit pitäs vaan malttaa asettua. Mie yritän parhaani...

                    Tätä mie oon melkee jo pitäny miun mottona, kun pystyn samaistumaan niin  hyvin :D


Mutta hei, jos joku eksy tätä lukemaan niin ihan tosi kivaa viikonloppua ja nauttikaa ihmiset elämästä ja auringosta!

Pingufiilis! :D

Nonni! Oli tosiaan hullun hommaa taas eilen.
Kävin tekee salilla jalkatreenin ja illalla sit innostuin lähtee vielä lenkille ja kuinkas sitten kävikään?

Energiaa oli kuin pienellä porsaalla, piti käydä nykimässä portaita ja vielä kotimatkalla innostuin ottamaan muutaman spurtin, johon polvi ei oo suostunu aikoihin! Etenkää nii paljo ku nyt.
Jo lähties tuntu, ettei jalat tahdo toimii kunnolla, mutta tosiaan virtaa riitti ja hyvät musiikit korvilla oli hyvä tassutella :)
Fiilis oli kyllä ihan uskomaton sen jälkeen ja tänäkii aamuna piti käydä ihan pieni ja kevyt verryttelylenkki. Nyt sit olo on kuin pingviinillä ja eteneminen melkoisen hidasta :D

Mutta ei auta valittaa, tää on SE olo mitä oon kaivannu aerobisilta treeneiltä jo pitkään.

Jalkajuttuja ja "poikien" kommentteja :D

Eilen sain kaverin seuraks lenkille ja se teki niiiiin hyvää, että tänää vissii ois otettava uusiks :)
Kävin tosin tekemässä salilla jalkatreeniä ja katotaa, miten vikkelästi mie tänää sit lenkkeilen, etenkii kun suunnitelmissa oli kiivetä portaita eilistä enemmän...

Vähän kyllä ärsytti, kun polvi senkun jatkaa rutisemistaan. Etenkii reiden ojennukses sen huomas parhaiten :/ Mut niin kauan on hyvä, ennenkuin sattuu, right?
Miun jalat on nii onnettomat, että painojen osalta on otettava melko kevyesti, etenkii edellä mainitussa liikkeessä. Mutta pääasia, että jotain pystyy tekee ja tarkoitushan tässä olis hakee muotoja lisää kun kun...Noh, kuvat puhukoon puolestaan.

Eli tältä nyt suurinpiirtein näyttää ja todellakii parempi vois olla. Siks päätin tuon jalkapäivän sisältää edelleen omana reeninä ja portaita vaan lisää!

Mie kyllä niiii ootan, että pääsee taas ulkoilee vaik yhtää en tiiä mitä on luvassa :D

No sitte..tuli taas nähtyä pari tuttua jannua salilla. Toinen kyseli treenin edistymisestä ja nauroi etten vois enää mennä vaan "päivä kerrallaa" ku oon nii kaua salilla käyny. Kyseinen tapaus ei ees vielä tienny miun suuresta julkisuudesta ja kun asiasta kerroin nii kehtas vinoilla, että kohta pääsen bb-taloonki ku oon julkkis :D hah..kateellisten panettelua ;) noei sentään... Toinen taas kehtas varotella, etten vaa ois kohta ylikunnossa treenieni kanssa... Ihme settiä taas, mutta mitä nyt niitä "tunnen" nii ihan normaalia... Piristää päivää kun saa kuulla hauskaaki kommenttia.

No, mutta joo. Ei miulla vissii tässä kohtaa ollu muuta...Fiilis siis hyvä edellee, ja ps. fitnesstukun paketti tuli haettua eilen! Jippijei! :D

Tehoa treeniin?

Se o aamusali taas vedetty. Outoa kun pitkästä aikaa sain ihan omineni siellä heilua. Ja kaikenlisäks puuskutti ja täristi nii perkeleesti :D Ei miuta sentää siellä pelottanu, mut en tiiä vedinkö muka kovempaa vai oliko muuten tehot vähissä ku en muista millon olis tosiaa räpylät tärissy yhtä kovin. Ei tosiaan huono tunne, ei ollenkaan :)

                                                        Välillä piti pysähtyä ilveilemään :D


Mutta tosiaan, mie tässä ootan miun pakettia saapuvaksi postista, joka sisältää miun tilauksen fitnesstukusta. Mitä se sisältää? No kerron, jos koen ne hyväks ;) mutta tosiaan toivon, että niistä olis vähän apuja miun reeniin. Tuli tuossa kateltua taas peilii aikalailla ja samalla mietin miun tän hetkistä treeniohjelmaa ja tulin siihe tuloksee, että taidan noita koipia käydä edes kerran viikkoo veivaa ihan eriksee ja kunnolla.
Nyt kun tässä myös "lomaillaan" ja ainakii tänää keli näyttäs siltä,että vois käydä ihan ulkona nykii porrastreeniä niin sinne siis! Mie oon niiiiiin kaivannu aerobisia treeniasioita kyllä.

Että ei sitä muutaku tosiaan uuteen nousuun, pikkuhiljaa!

Need inspiration?

Nonni! Uus päivä ja -ehkä ei niin uudet kujeet-! :)
Vähän huonosti nukuttu yö takana, mutta salillehan se oli itsensä kammettava normiaikaan. Ärsyttää tuo jatkuva sade, nii jää nyt uudet lenkkeilyhousutkii viel testaamatta. JOO JOO! Selityksiä, sillä enhän ole sokerista tehty, oon vaan mukavuudenhalune enkä haluu lenkkeillä kaatosateessa ;)

Mutta joo, tämän aamunen sali sai miut miettimään enemmän sellasia kuiin inspiraatio-asioita. Mistä se inspis ja motivaatio sitten koko hommaan? Ja puhun nyt yhä edelleen tästä painonpudotuksesta.
Niin tylsää, kuin se onkin niin kaikkihan lähtee omasta itsestä. On hienoa, että oli sitten minkä kokoinen ja näköinen vaan, niin JOS pystyy itsensä sellaisena hyväksymään. Mutta mielestäni on turhaa vinkua, ettei kelpaa jos ei ole valmis tekemään asian eteen yhtään mitään ja löytää aina ne selitykset kaikkeen.

                                                  Tää ei tosiaan ole ollu mitään ruusuilla tanssimista.


Alunperinhän tää homma oli miulle enemmän ulkonäkökysymys. Ahisti kun mitkään vaatteet ei tuntunu oikeesti hyvältä ja tuntui, että piti pukeutua vähintäänkin telttoihin.
Mutta.. -16kg ja rapiat ja miks mie vieläkin näen sen ison Sannan peilistä?
No se onkii sitten ihan toinen juttu, joka sijaitsee korvien välissä :D  Ehkä just siks mie tarviin itelleni todisteita liki päivittäin siitä, mihin on tultu. Joko sitten kuvien muodossa tai vanhoja vaatteita mittaillen.
Ja onhan se nyt selvää, että mie voin niin paljon paremmin ja oon energisempi kuin ennen. Tokihan ihan "normiuupumista" tulee  mut en oo jatkuvasti sellasessa puolikoomassa. Ja miun sielu suorastaan huutaa aamupuuroa päivittäin :)
Turhaudun myös tosi nopesti jos en pääse liikkumaan. Siks sali ja lenkkeily on miulle tärkeitä ja vähän sellanen henkireikä, että jaksaa taas.

Aamulla näin erästä tuttua naista salilla, joka taas kertoili miten kiva olis jos hänellä olis miun tahdonlujuus ja energia tehdä ja toteuttaa asioita. Ööö..mitä tohon nyt voi sanoa? Yritin vaan lohdutella, että kyllä se vielä löytyy, ihan omasta itsestä ja hällekin painotin, ettei tää oo miullekkaan helppoa, eikä tule olemaankaan. Oli jotenki ristiriitasta, kun jotenki ois halunnu kuitenki auttaa, mutta miten? Vähän ehkä teki mieli potkia sitä perseelle ja huutaa: "NO TEE SITTE JOTAI!" ja samaa aikaa teki mieli ottaa sitä hihasta, että hei..tullaanko vaikka yhessä reenaa joku päivä?

Kun niinhän se on, ettei tää puhumalla parane. Pitää pystyä tekee jotain jos sitä muutosta haluaa.

"Julkisuutta" ja vertailukuvaa

Koin tänää suuren hämmästyksen, kun miun lähettämä juttu tästä projektista olikii iltalehdessä ja olin siis päätynyt "viikon laihduttajaksi".
Onhan tää huimaa! Mie jopa oon tän illan tässä uskonu, että perhana mie oon tehny tän ihan itte!

Lehtijutussa oli "ihan ok" kuvat, mistä ei kuitenkaan mielestäni nähnyt sitä todellista muutosta, joten ajattelin näprätä uudet kuvat esille. Ja ihan itteeni(kin) varten.

Ei tosiaan ole häpeä olla ylpeä itsestään ja tahdonvoimaa löytyy myös jatkaa! Ei miulla muuta :)

MIUSTA TULI JULKKIS

Sain sitten juttuni myös iltalehteen...

http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2014092218684713_lh.shtml

"Eihän se syö mitään muuta, kuin porkkanaa!"

Otsikosta löytyvän lausahduksen kuulin eilen ja toki senkin, miten paljon olenkaan laihtunut ja "etkai sie nyt enää...?!!" Nää on jotenkii niin tuttuja, mutta tällä kertaa meinasin naputella tuosta syömisestä.
Miehän siis SYÖN. Paljon ja vähän päälle, toki riippuen päivästä. En ole joutanu ottaa ateriakuvia, mutta pari kuvaa miun päivittäisistä "raaka-aineista" löytyy tästä postauksesta kyllä.

Mie syön myös herkkuja. Eilen kyläpaikkaan mentäessä, miun sielu suorastaan huuti pöydällä tuoksuvien pullien perään. Ja mie söin. Jopa puolikkaan ;D "Kuinka säälittävää!" Vois joku nyt ajatella, mutta ei miusta. Mie sain suuhuni kaipaamaani herkkupersepullaa ja mie söin sen, minkä koin riittäväksi. Miekii oon vaan ihminen ja ajoittain kaipaan niitä herkkuja, mutta en samalla tavalla kuin ennen. Miulle riittää se pienikin määrä.
Illalla myös elokuviin mentäessä oli mukana suklaapatukka ja pussillinen karkkia. Suklaapatukka löytyy tällä hetkellä miun jääkaapista ja karkkipussista hävisi muutama karkki.

Vieläkin melko usein käy mielessä, miten kivaa oliskaan vetää vaikka jäätelö-överit tms. ja voi olla, että pystyisin sen tekemään, mutta miksi tekisin? Ei siitä tule kuin huono olo ja järkyttävä turvotus ja ennenkaikkea morkkis. Tulee fiilis, että kaikki maailman treenit, mitä olin tehnyt ennen övereitä, olis nyt hukkaan heitettyä. No eihän se niin mene! Mutta, minkäs sille pääkopalleen voi.
Mutta kyllä mie tosiaan oon ollu ja tuun olemaan itelleni armolline ja voin syödä niitä karkkeja, ei ehkä just sillon kun siltä tuntuu, mutta välillä :)

 Tää on se normiaaminen. Tokihan siihe tulee sit soijalesitiiniä ja mehukeittoa/marjoja..

 "Kiireisen välipala" Noita proteiinijuomia tulee nykyään juotua harvemmin, mutta ihan näppärät olla olemassa ja mukana maailmalla. Pähkinät kulkee myös mukana tai eksyy miun ruokiin ;)

 Ja sit tää, kun ei vaan jaksa kokata :D Eli riisikakkuja+ jotakii leikkelettä siihen. "Levitteenä" toimii hyvin vaikka raejuusto. Oliiviöljy nyt lähinnä siks, että sitä käytän kokkailun ohessa tai heitän esim. salaatin joukkoon. Pastaa käytän tosi vähän. Sillon, kun toinenkin on syömässä nii viittii sitä pastaa/riisiäkin keitellä, mutta jostain syystä vaan itelle tekeminen on -mukahankalaa-. Ja siis KYLLÄ SE KANA JA JAUHELIHA  on myös päivittäisessä käytössä eri muodoissaan, nyt vaan ei ollu kuvattavaksi asti.

 Tää on sitten sitä iltapalaa ja päivästä riippuen, myös välipalaa. Joinakin iltoina nykäsen sitten ihan vaan ananaspurkin, rahkalla tai ilman. Mie en oo sellane orjalline syöjätär.

No mitä sitten treenin jälkeen? Tällane purkki kerran tarttu matkaan. Stevia-mansikkaa, SLURPS!

Että sellanen menjyy sitten. Kuvat nyt ei oo laadukkaita, kun hetken mielijohteesta aloin tätä juttua tekemään, soooriii :D :D

Ja hei! Kyllä vaan ,mie vielä laihdutan ja sitte hankin lihasta ja kiinteydyn ja ja ja... Meinasin näyttää perkeleen hyvältä vielä!

Työpäivän jälkeen...

Oli ehkä maailman paskin työpäivä tänään. Onneks se on huomenna ohi!
Kun konkeloin kotia kohti, päätin lähtee purkamaan fiilikset salille. Eipä siis muutakuin kotia hakee kamat ja menoks!
Oli melkosen hyvä tunnelma, ei haitannu yhtää, vaikkei oma soitin ollu korvilla kun poijjaat oli päräyttäny radio rockin astetta kovemmalle volyymille :D

En yleensä ikinä käy salilla töiden jälkeen, mutta nyt oli vaan P-A-K-K-O ja onneks menin. Nyt on ees millin verra eri fiilis..

                                             HAH! Vois melkein luulla,että miulla on haba! ;)


Oli pitkästä aikaa tuo toppi päällä nii pysty vähä tiiraa, miltä ne räpylät näyttää. Kehitystä vaan kehiin vielä...

Hirveesti en etukätee uskalla suunnitella treenejä, vaikka ehkä pitäis. Mut viimekshän kävi nii, että tulin kipeeks just sillon ku into piukassa olin kaikki piirtäny paperille ja melkee vääntäny rautalangasta. Sama pohja miulla taustalla siis kuitenkin on, mutta mutta..ei ehkä liian isoja odotuksia?

Kevyttä treeniä ja poseilua ;)

Tässä oli nyt pari päivää tehty töitäkii nii päätin tänä aamuna lähtee salille kokeilee, miten homma toimii.
Se ohjelma, minkä mukaan oon päättäny mennä, toimis niin että kolme viikkoo vedetään vähän kovemmin ja yks viikko kevyemmin, eli kevyellä treenillä meinataan 2x12 sarjoja aavistuksen kevyemmillä painoilla. Tää viikko nyt on kokonaisuudessaan ollut kevyttä sairastelun takia, mutta tarkoituksena olis päästä siihen kovempaan treeniin heti maanantaina.

Mie kuulin vähän sellasta, että miun tartteis tutkiskella itteeni ja yrittää löytää niitä hyviä puolia itestäni, mitä oon saavuttanu. Ai perhana miten vaikeeta! Olinkin melkolailla puhelimen kamera valmiudessa jatkuvasti tuolla salilla, että jos nyt sattuis irtoo joku hyvä pose :D

No tää nyt on aika sitä perussettiä, mutta kerrankii olin ees millin verra tyytyväinen...

Miuta myös kiinnostas kieltämättä tietää, miltä mie näytän takaapäin :D ihan oikeesti..ku treenanhan mie kropasta myös takaosaa selästä jalkoihi nii kait niissäkii jotai muutosta jossai kohtaa joskus ainakii vielä tulee näkymää, right? En mitää puolialaston kuvia ruvennu tosiaa napsimaa, mutta...

Voiks tässä kohtaa sanoo, että voi PERSE kun oli vähä hankalaa :D


Nää kuvat rupee olee entistä tärkeempiä just miulle itelleni, että alkaisin näkemään niitä muutoksia. Enkä vaan voivottelis, että miten paljon sitä läskiä vielä löytyy...Mut kaikki aikanaan.

"Kahvihetki hesessä"

Olin tänää sopinu kahvitreffit ystävän kanssa hesburgerille. Tai siis miun kahvi oli cocacola zeroa, mutta anyway :D
Vaihdettiin kuulumisia ja siinä samalla katselin ympärillä olevia ihmisiä, niitä jotka olivat jo syömässä tai tulivat hesen tiskille sillä aikaa kun myö höpöteltiin.

Tuli ihan stalkkeri-fiilis kun huomasin miettiväni, että tosiaan tarkkailin heitä ja mietin, MIKSI he olivat tänään valinneet syövänsä hesburgerin -herkkupersemättöjä- joista todellisuussa (ainakin miulle) tulee vaan paha olo?
Sanoin tästä myös ystävälleni, joka oli hieman huvittunut miun tunnustuksesta.. (NO JÄNNÄ! :D )

Mutta tosiaan, sakkia oli kaikennäköstä ja kokosta ja enhän toki itsekään kiellä, etteikö ajoittain tekis mieli mättää suuhunsa jotain kerroshampurilaista..mutta...se olo moisen ihanuuden jälkeen olis vallan kammottava ja miks haluisin tuottaa itelleni sellasen olon tarkoituksella?
Täällä meidän kylällä on yksi ja ainut hampparimesta, mistä vieläkin suostuisin käymään ja olenkin käynyt, varmaan ne ainakin olevinaan on ollut parempia versioita hampurilaisista??..

Mutta siitäkin käynnistä on tovi, se kenen kanssa siellä viimeksi kävin, voisko muistuttaa miuta?

Kyllä, ruuan tulee olla nautinto ja en mie itekkää läheskää aina ole siinä onnistunu omilla kokkauksillani, mutta varmaan niitä uhrauksiakin kuuluu tehdä ruokavalion suhteen?

Mutta joo, oiskohan se pitäny tehä niille hesen asiakkaille galluppi, miksi he olivat ravintolaan tulleet ja mikä sai heidät valitsemaan "helpon pikaruuan" eikä terveellistä kotiruokaa. Helppous? Nopeus? Maku?  Tosin saahan hesestä salaattejakin, mutta yhdelläkään asiakkaalla en sellaista nähnyt.
En mie tosiaan ketään valitsemistaan ruuista syytä, vaikka ite olenkin saanut kuulla kuinka "oudosti" syön. Mutta tässä korostuu myös jälleen se, että syön sitä, mistä tulee hyvä fiilis. PISTE. Ja niinhän se on jokaisen meistä tehtävä.
Nii ja tokihan miulla on mielitekoja vaikka nakkeihin ja ruisleipä-övereihin ja sit mie niitä joskus jopa toteutan, mutta se homma ei jää päälle. Ei todellakaan. Juuri äsken popsinkin muutaman nakin enkä mie niistä mitään erityistä nautintoa saanut...

Tää on yleensä se fiilis, mikä tulee kun on napostanu jotain ei enää niin sopivaa...

Mietteitä...

Aina välillä tulee pohdittua vaikka ja mitä. Vuosien opettelun myötä mie oon tajunnu, miten turhaa on murehtia menneitä, kun eihän sille minkään enää voi. Ainut, mitä voi tehdä, on oppia siitä, mitä on ollu ja kasvaa ihmisenä.
Niin miulle on käyny. Tokihan mie oon se ikuinen pohdiskelija, ja mietin paljon asioita etukäteen, mutta jos vertaan itteeni "vanhaan Sannaan", niin muutos on huikea.
En mie sen enempää rupee erottelee niitä juttuja, mitä joskus ollu ja tullu mietittyä, mutta miusta tän hetkine kokonaisuus on kuitenkin melko hyvä. Kun kuitenkin muistaa, miten paskasti ne asiat on joskus ollu, ja miten niihin on suhtautunu.

Mie oon monen mutkan kautta oppinu tän itsestään huolehtimisen .Miusta on hemmetin tärkeetä tehä sitä, mikä itsestään tuntuu hyvältä, satuttamatta kuitenkaan muita.

Pitää pystyy tekemään omia ratkasuja. Esim. tällä hetkellä mie oon sellases tilanteessa: oon tehny työtä, (joskin tosi lyhyen aikaa),joka on saanu miut voimaan pahoin ja stressaamaan. Eli miks mie jäisin siihen hommaan? Onneks sopimus oli määräaikanen ja loppuu kohta.
En koe, että olisin tän hetkisestä työstä saanu muuta hyvää kuin kokemuksen. Tokihan tänä päivänä on hemmetin hyvä juttu jos on se työ, mut ei sitä pidä tehdä oman terveytensä kustannuksella kuitenkaan. En mie haluu jäädä nelikymppisenä eläkkeelle kun on vatsahaava, verenpainetautia,masennusta ja kaikkee muuta siihen päälle..
Voihan se olla, että tässä(kin) tilanteessa miun ikuinen stressipallo nous taas pintaan liian herkästi, mut mie nyt oon sellane tuntosarvet esillä kulkija, nii ratkasu on nyt tämä ja näillä mennään.

Mie haluun ees hetken pystyy keskittyy omaa itteeni ja miulle tärkeisii ihmisii. Vituttanu (ups.kirosana) kun ei ole ollu tarpeeks energioita asioihin ja ihmisiin, jotka miulle merkitsee.
Sanotaanko, että mie oon joutunu oppii aika kovan käden kautta sen, miten elämä voi olla ohi hetkessä. Siks mie oon tää ihmine, mikä nyt oon ja vaan haluun, että muutkin sen tajuis.

JOO ei tosiaan pidä "painaa ku viimost päivää" jatkuvasti, mut joskus on hyvä herätä ja tajuta, ettei tää maailma ole niin paha kuin miltä näyttää ja tuntuu. Koko maapalloa meistä kukaan ei voi pelastaa, mut itestä ja rakkaista huolehtimine on SE JUST SIUN OMA maailma, josta voit pitää huolta <3

                                              Kuva voi kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa...


No, mutta joo! Olipa hieman erilainen bloggailuasia tähän aamuun...Mie lähen kohta tekemään "sitä työtä, millä on tarkoitus..."

Mitä, miksi, miten?..

...sitä itekkin välillä tuumailen, että miten tähän onkaan tultu?
Muistan ajan, kun en suurinpiirtein edes ymmärtänyt, mitä se liikunta ja terveellinen ruokavalio on.
"Siis voiks joku OIKEESTI syödä vaan maitorahkaa tai maun takia heittää vaikka banaania siihen kaveriks???" Ohhoh.. :D

Joo, tältä mie suurinpiirtein taisin pahimmillaan näyttää :D


Tosiaan, oon aina ja ikuisesti ollu "pieni ja vähän enemmän pyöreä", eikä se miuta sinänsä koskaa muka haitannu. Toki sitä aina toivoi, että olis laihempi mutten koskaan ollu oikeesti valmis tekemään asian eteen yhtään mitään. Vuosien varrella oon käyny pari isompaa jalkaleikkausta ja varmaan niiden pohjalta se ajatus vihdoin alkoi kytemään enemmän. Liikuntaa lisäilin piiiiiiiiikkuhiiiiiljaa ja etekii jälkimmäisen leikkauksen jälkeen oli lääkityskin sen verran kohdallaan, ettei ruokakaan maistunu ja ihan sen syömättömyydenkin ansiosta tuli ehkä pari kiloa tiputettua. Tai ainakin näin kuulin joiltain kavereilta joskus, että olis tullu hoikistuttua.

Salilla käymisestä innostuin pari vuotta sitten. Heiluin silloisen työpaikan salilla mistään mitään tietämättä ja vihdoin päätin siirtyä "oikealle" salille ja hankkia ohjelmat ja kaikenmaailman hömpötyshommat siihen päälle.
Kävin siis salilla säännöllisen epäsäännöllisesti sekä lenkkeilin, mutta eihän miussa mitään tapahtunu kun ei ruokavalio kuitenkaan ollu kunnossa. Tuli syötyä suurinpiirtein sitä, mitä nyt mieleni sattui tekemään ja etenkii herkkuja...
MUTTA sitten en tiedä, mitä tapahtui...pikkuhiljaa ne kilot lähti tai jotain muuta tapahtu, kun muistan vielä viime vuoden syksyllä kun kehuin silloisille luokkakavereille, miten hienoa on mahtua taas farkkuihin, joissa miun perse näyttää hyvältä! :D
En sillonkaan "varsinaisesti" ajatellut erikseen mitään kuntoiluasioita tai mitään muutakaan, ja en tosiaan koskaan ikinä ehkä voi tietää, mitä miun korvien välissä tapahtu kun vuoden vaihteen jälkeen tuli se seinä vastaan, että NYT mie sen teen, ainakii kymmene kiloo pois ja heti!

Laitoin pari lähtökohtakuvaa facebookkiin kavereiden nähtäväks ja kerroin suunnitelmasta. Sain muutamat peukut ja tsempit miun projektille ja siitä se vaan lähti. EN MIE TÄTÄ OSAA SEN PAREMMI SELITTÄÄ :D
Avauduin miun hierojalle asiasta ja se oli ihan mukana tsemppaamassa ja vieläkin hänen luona käydessä tulee päivitettyä viimoset kuulumiset ja kehitykset. Hieronnan ja hyvän olon lisäks sieltä on aina lähteny mukaan isot tsempit, joiden voimalla on taas hetken jaksanu painaa...

Tää on tosiaan yks niistä lähtökohtakuvista. Kamalaa katsottavaa, mutta vielä kamalampia on ne otokset, jotka on otettu vuosia sitten. Niitä tuskin tulen julkasemaan, koska tää miun projekti on tosiaan lähteny tästä kuvasta eteenpäin, silleen oikeesti.



MIKSI?- hirveen paljon oon saanu kuulla kysymyksen: MIKSI? Niin, miksi en olisi laihduttanut, hankkinut lihasta, syönyt hyvin? ONKO SE NIIN PERKELEEN VÄÄRIN SITTEN? Oisko miun tarvinnu jatkaa mäkkärissä käyntiä ja popsii mielinmäärin karkkia? Olisinko sitten "normaali ihminen"?  Mie oon eläny ihan normaali elämää, oon vaan lisänny sitä ruokaa ;) katon vaan mitä syön ja liikun enemmän. Herkkuja on tullu mätettyä liki viikottain ja se on se syy MIKSI mie soimaan itteeni ja MIKSI en ole tyytyväinen siihen, miltä näytän. Mutta, heikko on ihmisen luonne ja karkit on hyviä! :)

Vaikken oo tyytyväine, nii näytänhä mie tässä pirun paljo paremmalta ku ylemmässä kuvassa! ;)

Tässä nyt pieni tarina miun elämästä. Kirjottelen aina kun jotain asiaa vaan tulee. Vielä tuo flunssa vaivaa nii en uskalla pahemmi salilla heilua nii treenitarinat jää myöhemmälle...

Flunssan jälkeinen treeni...

...ei oikein lähteny, kuten odottaa saattoi. Vielä perjantaina oli ajoittain vaikea nieleksiä ruokaansa ja suurinpiirtein sohvalta nousu jo uuvutti, mutta olin päättänyt, että jos kerran maanantaina menen illaksi töihin, menen myöskin salille!

Liikkeitä tein vähän "oman maun mukaan", poiketen normaaliohjelmasta ja kevyemmillä painoilla. Silti sai sykkeitä rauhotella melko useesti ja selkeesti huomas, ettei nyt iiiihan olla teräskunnossa :D
Mut katotaan, kuin tää tästä lähtee, toivon vaan, ettei mitää tautii tule takas.

Täsä mää ny olen :D Piti ottaa posekuvaa, koska uudet treenihousut. Ei tartte enää missää lökäreissä välttämättä kulkea. Nää ei kuitenkaan ole ne, "missä perseen kuuluu näyttää hyvältä", vaan ihan perus markettikamaa, mutta toimii! :)


Sain myös kiitosta eräältä puolitutulta tädiltä, jolle olin vinkannu salihanskojen kätevyydestä. Hää oli menny ne ostamaan ja nyt sit kiitteli vinkistä, oli todennu ne hyväks...
Muutama avautumisen sana tuli vaihdettua myös tutun salijannun kanssa, joka aina jaksaa kysellä miten treeni kulkee ja tarvittaessa antaa vinkkejä ja muita elämänviisauksia, sillon kun itellä usko horjuu, ja vaikka ei horjuiskaan...

Reenin jälkee maistuu puuro ;) Tosin noilla aineksilla se maistuu joka aamu, treenipäivinä vaan nautiskelen sen melkeen heti kotiuduttua...


Fiilis on vielä toistaseks ihan ok, vielä ei riemuita hyvästä salireenistä tai varsinkaan flunssan selättämisestä. Varovasti pitää edetä, ettei tule pidempiä taukoja...

                                                              Vielä päivän hajatelma...

Fiilikset matkan varrelta

Mie aattelin nyt alkuun vähän kuvien kautta kiteyttää fiiliksiä, ja sitä mitä tää miun homma on ollu kun yksinään paahtaa menemään...

 Tollanen proteiini/rasvanpolttojauhe oli välillä kokeilussa. Huomattavaa vaikutusta en kyllä laittanut merkille....

 Aamutuimaan kun salilla pyörii nii voi ottaa apinakuvia välillä :)

 No mut näinhän se menee...ja tääkin on huomattu ainakii hetkittäin.

Vähän ollu polven kanssa ongelmaa ja lääkäri suositteli miulle tällästä. Kala-allergisena tää kasvisvaihtoehto on ollu oikeen hyvä, ja kuuriluontoisena havaittu apuakii kaikenmaailman kolotuksiin ja kipuihin.

Tääkin fiilis on ollu turhan yleine...

Tää on SE mitä on tullu matkan varrella usein vastaan.. "Miks sie laihdutat? Etkai sie nyt enempää? Mikä siuta vaivaa?"

Ja tämän hetken tunnelmat kevyesti kiteytettynä ;)