Levon merkityksestä

Yep. Lepo. Aika vieras käsite miulle.
Kokoajan pitää paahtaa menemää tavalla tai toisella. Mieli ja kroppa ei oo levänny ihan hetkee silleen kunnolla. Toki välillä on ollu hetkiä tai jopa päiviä, kun on ehkä aavistuksen tuntunu siltä, että AH! Nyt mie niiiin relaan! Mutta ei, ei se nyt ihan niin ole mennyt.

Lite lähenee loppuaan ja uskalsin kurkistella miun kalenteria. Kun ens viikko vedetää vielä täysii, niin takana on 10 viikkoa valmennusta, jonka aikana olen tehnyt 3-7 treeniä viikossa. Että...
Eihän tuo 3 mitään, mutta 7...missä kohtaa miun pää ja kroppa on oikeesti saanu vetää henkee? Mie vaan kysyn.  (oli miulla välillä jotain pientä flunssan poikasta, siks välillä vaan tuo 3reeniä, mut eihä taudin potemista lasketa levoks!)
Joo, mie tiedän levon merkityksen ja olen kyllä YRITTÄNYT hengähtää välillä, mutta tänne näyttäis, että se ei tosiaan ole onnistunut.
En tajua, ettei aina tarvitse vetää sata lasissa vaan on ihan oikeesti okei levätä, nollata, ottaa iisisti.
Se on yks iso tekijä kehittymisenkin kannalta. Kova into ja tahtohan miulla on kehittyä, mutta ota nyt perhana se jarru välillä käteen! :D

Mie oon tuossa rustaillu ens viikon treenit vielä valmiiks ja niiden mukaan mennään. Valmennusta en tosiaan jätä kesken vaan lopetan sen sitten kun "on lupa". MUTTA sen jälkeen mie oon ainakii sujuvasti ajatellu, että ottais ihan kokonaisen viikon lepoa. Ainut, mitä voin sallia itelleni, on kevyet tassuttelut kelien salliessa, mutta en edes vilkase salin/portaiden/jyrkkien mäkien suuntaan.

Miut on varmaan köytettävä johonki liekaan/patteriin kiinni, ettei rupee liikaa tapahtumaan ylimääräsiä liikkeitä :D Saa nähä kuin käy. Miun on varmaan jollain tapaa psyykattava itteeni nyt tähän. Jos oon viikon "tekemättä mitään", niin sehän on vaan hyvä. Sitte jaksaakii taas entistä paremmi ja treenit&kehitys voi jatkua.

                                                   Tai sitten miulle vaan käy näin :D

                                                     Mie lupaan yrittää...

Että jos joku kumminkoirankaima nyt tätä lukee, tulkaa nyt perhana joku jarruttelee miuta tuossa heinäkuun ekalle viikolle! Onneks liten loppumisen kunniaks on ainakii jotai hengailujuttuja luvassa, mutta nähtäväksi jää, mitä missä millon.

Mitäs jos sittenki?..

Voi töttöröö. Niinku arvata saaattaa, pienen ihmisen pää on ihan sekasin.
Oon tässä liten aikana miettiny vaikka ja mitä ja ainakii olevinaa tehny "tarkan" suunnitelman jatkon suhteen.

Miun paino näytti pysähtyneen joten itse herra Bull Mentula käski miun tankata juhannuksen ratoks. Mut en mie sit osannukkaa :D Tai noh..söin mie tyyliin ekstra-annoksen puuroo ja jokusen karkin, jip jip! Naurattaa itteensäki, ei menty ees puoliks ohjeilla ku miinukselle jäätii. Lauantai-iltana kyllä sitten kotiin tullessa mätin vähän patonkii ja hedelmii naamaa, ei mitään mairittelevaa toimintaa, mutta edes v-ä-h-ä-n jotain enempi hiilarisettiä. (säälittävää,mie tiedän..)

Myöskii suunnitelmasta poiketen kävin jo tänä aamuna treenailemassa salilla. Otin alkulämmöt piiiiiitkästä aikaa trx-piuhoilla, ne on kyllä mahtavat kaverit! Oli ehkä jo vähän ikävä niitä.
Muuten olikii vuorossa selkä-rinta-hauista. Vähän sai painoja lisäillä ja treeni tuntu kaikenkaikkiaa hyvältä.
Joskin miinustakin löytyy. Tein myös pitkästä aikaa vinopenkkiä käsipainoilla ja tuli olo, että ei olis kannattanu. Se on siitä haastava liike, kun kuitenki ite painoo saa aavistuksen verra olla, että tuntuu, mutta miun ranteet on nii onnettomat (ja muutenkii kaikki nivelet), että nehän ottaa heti itteensä jos vähänkii kovemmi yrittää vääntää.
Aattelin, jos nyt uskaltautuis jatkaa tolla käsipainolinjalla, nii ottasin tukiremmit käyttöö. Kävinhä mie moiset vempaimet ostamassa jo kauan aikaa sitten, mutten sit kuitenka oo käyttäny.
Yhtää en kyllä tiiä, miks? Tiedä, vaikka niistä olis jotain apuakin.
Kuitenki tuntuu, että käsipainoil vääntäes saan muute ihan kivan tuntuman, vaik ranteet ei tosiaan ole samaa mieltä.
Ja onhan se miulle muutenki haastavampi liike ku oon vähä sellane "toispuoleine treenaaja", että ihan väkisi joutuu keskittyy siihe tekemisee, että pysyy liike edes jotenki hallinnassa.
Ja haasteethan on just se juttu, mistä tykkään! :D

Kävin myös illalla nykimäs parin tunnin tassuttelulenkin ystävän kanssa. Jaloissa tuntuu ihan mukavasti. Vaikka jalat on vähä arat, nii teki kyllä hyvää.

Ai niin ne suunnitelmat..joo..noh... Sanotaan, että uutta valmennusta pukkais :D Panokset siis kovenee! Kattoo sit tuossa vähä myöhemmi vielä tuo toteutuspuoli, pitää hamstrata kunnon tukijoukot nii ehkä mie sit. Tää tuli vaa aika äkkii...

Aamun jumikreisikoipipose :D Vähän kun noist viel lähtis läskit kävelee nii ai että! Vaik onha ne nyttekii aika kivat, vaik itte sanonki ;)

Tässä ja nyt?

Mie oon vähän sellanen, joka miettii hirveesti asioita etukäteen, liittyi ne sitten oikeastaan mihin tahansa. Hassua sinänsä, sillä samanaikaisesti miussa elää se pieni spontaani-sekopää-Sanna joka tekee asioita hetken mielijohteesta ja heittäytyy kaikeen uuteen ja innostavaan mukaan.
Tykkään haasteista ja samaan aikaan kuitenkin pelkään niitä. Onneks oon kuitenki tähän asti rohkeasti tarttunu niihin haasteisiin, sillä voin olla varma, että moni asia olis jääny kokematta, enkä välttämättä olis tässä ja nyt jos olisin antanut pelolle ja epävarmuudelle vallan.

Se, mitä oon täysin omalla rohkeudella ja päättäväisyydellä saavuttanu, on loppupeleissä aika huikeeta ja on hetkiä, jolloin voin rehellisesti sanoa itsekin olevani ylpeä siitä. Tokihan kaikki ei ole menny, kuten strömsössä (ei todellakaan), mutta tässä ollaan. Seistään vahvana omilla jaloilla ja valmiina elämän tuomiin uusiin haasteisiin.
Se, mitä miun pitäis tajuta. On elää tässä ja nyt. Tai siis elänhän mie, MUTTA jos nyt vaikka ihan miettii jälleen tätä miun "fitnesstouhua", niin suunnitelmiahan miulla on senkii osalta jo jonkun verran. Tottakai niitä kuuluukin olla, mutta miulla nyt ois viel parisen viikkoa tätä liteäkin jäljellä, nii miks miun aivot ei ymmärrä, että tää vedetään loppuun ensin, sitten siirrytään next levelille?

Hierojakin sanoi eilen, että vedän homman loppuun ohjeiden mukaan ja sitten teen yhteenvedon, miten kävi, ja kannattiko?
Miun ongelma varmaan on just tää, kun tiedän mitä haluan nii se on sitte -kaikkihetimullenyt-, enkä muka millää malttais odotella, mutta sittenku oon antanu vaan ajan mennä ja siinä sivussa tehny perhanasti töitä asioiden eteen, niin huomaankii ihan yllättäen, että oon tullu melekosen pitkälle ja saavuttanu vaikka ja mitä.

Miusta jokaisen on joskus hyvä miettii omaa elämäänsä, miks on siellä missä on ja mitä elämältään haluaa? Kaipaako haasteita vai onko tyytyväinen siihen mitä on. Odottaako elämältä mitään?


Tällä hetkellä koen tän oman kuvioni sellaseks, johon vain ja ainoastaan itse voin vaikuttaa. Mielestäni tietotaitoa jonkin verran jo löytyy, mutta janoan kokoajan lisää tietoa ja haluan oppia kokoajan. Haluan kokeilla, mikä juuri itselleni sopii. Suunnitelmat on korvien välissä tehty, mutta kyllä se pieni epävarmuuden poikanenkin jo kolkuttelee valmiiksi, että "mitä jos.."
Just siks miun pitäs tajuta mennä eteenpäin ihan vähän kerrassaan, yrittää olla stressaamatta.
Hankkia sitä tietoa ja tukea niin paljon kuin mahdollista. Tähän astinen tie on ollut raskas, mutta kaikesta huolimatta mie haluan mennä eteenpäin ja saavuttaa lisää.
Haluan nauttia tästä matkasta.

Vaikkei miun lähipiirissä olekaan ketään toista fitnessperseilijää (VOI NYT HITTO MIKÄ SANA MUT KYLLÄ SE VAAN KUVAA MIUTA AIKA HYVI :D ) nii silti ehkä miulla on pieni aavistus siitä, että ainakii jotkut on tajunnu sen, että tää homma on tullu miulle jäädäkseen.
Yks miun hassunhauskoista ystävistä jaksaa joka kerta miut nähdessään kysellä, millon osallistun johonkii kisoihin ja voisinks näyttää haban :D No onhan se viihdyttävää, kun on ees vähän jotain, mitä näyttää! Nih... En mie kyllä koskaan ikinä näe itteeni missää kisoissa, mutta mistähä hitosta miekii sen voin tässä kohtaa tietää? :D Alunperin kun opettelin uutta elämäntapaa, nii miun piti vaan se 10kg riipasta pois ja kuinkas sitten kävikään? Tässä ollaan, 18kg kevyempänä ja näytetäänkin siltä, että treeni on maistunu. Otan ärsyttävyyteen asti kuvia itestäni ja tuumailen, missä on kehitystä tapahtunu ja mikä vaatii vielä paljon töitä.  (kuten miun maha..se ei lähe varmaan ikinä! mitäs olin läski...)

Se, mitä tosiaan toivon itselleni ja kaikille muillekin, on luotto omaan itseensä, rohkeutta, haaveita ja kärsivällisyyttä. Vaikka tilanteet näyttäis miten huonoilta tahansa, suunta ei ole muutakuin ylöspäin. Uskaltakaa polkea jalkaa ja pyytää apua. Muistakaa kuitenkin se, että mitä ikinä päätätkin, kaikki lähtee omasta itsestä. Mitään ei ole pakko tehdä, mutta oli asia sitten iso tai pieni, se ensimmäinen askel on otettava itse.

Ruuasta ja tuloksista...

Jos joku viittii väittää, että on ihan sama mitä syö, kunhan vaan treenaa kovaa ja täten kuluttaa sen (mahdollisesti paskan) ruuan, mitä on syöny, niiiiin ihan se ei mee silleen.
Tai toki menee,jos ei ole mitään tavotteita saavutettavissa, vaan haluu mättää ns.peruskauraa,ei kieltäydy mistään ja reenata pitääkseen peruskuntoa yllä.
Peruskunnon ylläpitämisessä ei todellakaan ole miun mielestä mitään pahaa,päinvastoin. Miusta se on hienoa, että on se tapa mikä tahansa, niin kunhan liikkuu.

Itse nyt olen täysin hurahtanut tähän liikunta-ruokasettiin. Jos joku ei oo vielä huomannu?
Ehkä joku saattaa kummeksua tätä, mutta mie en sille minkään voi. On toki hetkiä kun itteenikin suoranaisesti vituttaa tää homma, mutta sittenku jaksaa vaan painaa ja näkee ne jo saavutetut tulokset, niin en näe mitään syytä ruveta hölläilemään.
Ennen liteä mie kyllä reenasin ihan kiitettävästi, mutta tuntui, että tuloksien suhteen olin jotenki jymähtäny paikoilleen. Luulin syöväni ihan hyvin, mutta hitot. Tokihan ruokailuvälit ja laatu oli kunnossa, mutta se ruuan määrä. Ai perhana :D Siinä mie olin menny mettää.
Liten alussa söin "kuin hevonen", mutta nyt oon ottanu käyttöön ns.vähennykset ruokavaliossa, Bullin antamien ohjeiden mukaan, ja näillä mennään vielä tää öööhm..kolme(?) viikkoa, mitä valmennusta on jäljellä.
Tulokset kuitenki puhuu puolestaan. En voi väittää, että olisin orjallisesti noudattanu ruokavaliota, mutta sanotaanko 90% olen ja sekin näkyy.

En tässä kohtaa anna tarkempia lukemia, mutta sanotaan näin, että kiloja sekä senttejä on lähteny. Riittääkse? :D Tokihan tuo vaaka rupee olee sellane, mitä ei yhä edelleenkää ois syytä tuijottaa niin tarkkaa, mutta se tietty tavote on mielessä ja se on saavutettava. Piste.

Liten jälkeinen elämäkii alkaa olee melko selvillä. Ainakii miulla ois kuulema ryyppyreissu tiedossa :D Hah..otan pari sidukkaa ja oon pöydän alla, tulee ainaki halvaks jos ei muuta ;)

Mutta tosiaan, kyllä tää homma on tullu jäädäkseen ja melkosen vahvasti. Suunnitelmat ja tavotteet vaan muuttuu, mutta pääasia on se, että kuitenki nautin tästä mitä teen.
Tämän aamun treeni oli siitä poikkeava,kun piiiiitkästä aikaa teinkii kevyemmillä painoilla ja pitkillä sarjoilla. Oli muuten tehokasta! Ei aina tarvii painaa täysii isoilla painoilla. Kroppa kiittää, kun saa vaihtelua. Itelleen vaan piti painottaa kokoajan sitä, että nyt tehää piiiiiiitkiä sarjoja, painaa painaa! :D Muutenki meinasin viettää ns.kevennettyä viikkoa, entistä enemmän aerobista siis kehiin ja salireenit tän aamusen kaavan mukaa.

Vähän vanhempi kuva, kun en oo saliposettanu pitkää aikaa :D


Fiilis on siis aikalailla kohillaan tän asian suhteen. Eteenpäi se mummokii lumessa kahlas!

Selittelyjä vai ihan vaan uteliaille kertomista?

Mikä tässä elämässä olis normaalia?
Nyt kuitenkin paneudun ainakin tähän ruoka-asiaan.
Jollekin on normaalia syödä mitä millonkin sattuu huvittamaan ja jollekin taas on tärkeää saada tietty määrä proteiinia ja hiilareita sopivin väliajoin, terveellisistä lähteistä. Unohtamatta vitamiineja sunmuita härpäkkeitä.

Mie en ite henkilökohtasesti millään tapaa tuomitse ketään. Miulle on loppupeleissä ihan sama, miten kukakin syö ja milloin. Ihmiset tekee omat valintansa.
Miun valinta on tällä hetkellä syödä tietyn ruokavalion mukaan, se joskin ei poikkea juurikaan aiemmasta,(siis se mitä oon harrastanu laihdutusurakan aloiteuttua) mutta on ehkä kuitenkin jollain tapaa "tiukempi", sillä ns.herkut ei siihen kuulu.

Vituttaahan tää välillä (ups..kirosana), en mie sitä kiellä. Suklaata tekee mieli kohtuuttoman usein, mutta onneksi on keksitty esim. suklaa proteeinipatukat/palautusjuoma jota on lupa nauttia lähes päivittäin. Toki kulutuksesta riippuen.

Mutta, kyllä mie näkisin että suurimalle osalle on "normaalia" napsia sipsiä ja grillata makkaraa monien muiden vaihtoehtojen sijaan.
Ai miks mie tästä asiasta taas lässytän?
Noh, se nyt sattui tulemaan jälleen kerran ilmi, kun jouduin selittelemään muille miun valintoja.

Olin kavereiden kanssa hengailemassa ja nauttimassa auringosta grillin äärellä. Siinä nyt ohimennen tuli puhetta tästä miun "dieetistä". Itsehän en koe olevani dieetillä, mutta se siitä...
Vähän vieraammalle rouvalle jouduin sitten vastailemaan kun hää nii kovasti ihmetteli "miksi ihmeessä sie olet jollakin dieetillä, kun ethän sie mikään lihava ole.."
Ja kaverin mielestä oli hulvatonta nähdä, kun mie rouskutin omenaa ja proteiinipatukkaa muiden maistellessa makkaraa :D
Yep. Nää on näitä valintoja.

Jos tosiaan päätät sen makkaran sijaan syödä omenan, niin miks SE OMENA on se juttu, mikä poikkee joukosta? :D No okei..eihän sitä oltu grillattu ;)

Nää nyt vaan on näitä elämän ikuisuuskysymyksiä. Ehkä tätä "fitnesspaskaa" nostetaan nykyisin liikaa jollekin jalustalle. Mutta miksi? En mie usko, että kovinkaan moni fitnessperseilijä tuomitsee mäkkärin vakioasiakkaita. Ihan varmasti niitäkin löytyy, mutta tähän hätään en osaa nimetä yhtäkään.
Ja tosiaan, onko nää miun valinnat sellasia, jotka jotenki häiritsee muka muiden eloa? Ei luulis.
Ihan kiva, että ollaan uteliaita ja kerron mieluusti lisää valinnoistani, mutten kuitenkaan jatkuvasti haluis elää siinä ajatuksessa, että tätä joutuu aina vaan selittelemään, että MIKSI. No miksi en?

Homma etenee...

...hitaasti mutta varmasti :)

Tälle viikolle neljä salitreeniä ja pari aerobista siihen päälle. Eilen jopa "muistin" lihashuollon ja suuntasin heti aamusta hierojalle. Hää kävi miun kädet läpi ja AI ETTÄ TEKI HÖPÖÄ! Arght..Joutu vähän irvistelee siinä jutustelun ohessa.
On jotenki vapauttavaa, kun saa tuon hierojan kanssa vähän käydä läpi noit juttuja. Se kuitenki tietää, mistä puhun.
Meinas tosin pää mennä entist enemmä sekasi, kun totuusha loppupeleissä on, että nälkä kasvaa syödessä. Mut ehkä niistä ei sen enempää, mie nyt keskityn vetämään tän liten loppuun ja sitten suunnittelen seuraavat siirrot.

Tänä aamuna hyppäsin vaakaan ja viikossa oli lähteny 500g, eli ihan perus meininki. Tietää, että teen jotain oikein kuitenki. Ja sittenku miettii miun ruokailujen ja treenin määrää, niin kyllä se on se rasva mikä tirisee, eikä mikään muu ;)

Bullilta tuli jälleen pientä ohjeistusta ruokailujen suhteen ja niitä ois aikomus alkaa tässä toteuttamaan. Itse painotavotteeseen ei ole juurikaan matkaa, mutta aion mennä noiden päivitettyjen ohjeiden mukaan ja seurata mitä tapahtuu. Jos paino tippuu jopa enemmän, kuin olin ajatellu, ei se vielä tässä kropassa tunnu, vaan helpottaahan se tavallaan sitten miun tulevia ajatuksia...

Oon nyt myös enemmän uskaltanu jumppailla tota jalkaa, vaikkei polvi nyt ihan kaikesta tykkää, mutta parempi sen ois kestää perässä! Jalkareenit oon siis ottanu ihan omaks ohjelmaks, kun tähä asti veivasin niitä "silleen varovasti muun treenin ohella".
Eilen sitten sain myöskin kipinän lähteä kokeilemaan mäkitreeniä. Voi luoja, jos miulla ois ollu sykemittari matkassa nii se ois varmaan huutanu armoa! :D huh... Muutaman kerran räpiköin yhen järisyttävän ärsyttävän hiekkamäen ylös-alas ja kyllä tiesin tehneeni. Sykkeet kyl oli pilvissä, mutta onneks ne myös laski yllättävän nopeesti, ettei tarvinnu koko loppuiltaa puuskuttaa ;)
Ja tuossa mäessä on se ihme homma, kun alku menee ihan kivasti, mutta loppua kohden hyytyy,hyytyy,hyytyy...mutta ylös mentii joka kerta!
Tollanen setti pitää kyllä ruveta ottaa viikko-ohjelmaan niin saa vähän tota kestävyyttäkin reenattua.

Että näillä kuvioilla on nyt hyvä jatkaa, ei huono...