Milloin olen tarpeeksi? (yks itkuparkupostaus-jälleen)

Mietin.
Tätä.
Paljon.
Mietin, miten pääsen siihen mitä tällä hetkellä tavottelen?
Pelkään kokoajan tekeväni väärin ja tunnen olevani hukassa.

Tää on vaan jatkuvaa taistelua, johon yritän ettii kaiken avun, mitä voi netin ihmeellisestä maailmasta saada. Tarvin myös todisteluja itelleni, mistä on tultu.
InBody-mittaus oli yks erittäin hyvä mittari ja tänää pitkästä aikaa otettu verenpainekkii näytti ihannelukemia.
Ja kyllä, tän taistelun oon ite tehny, päästäkseni tähän. (jos joku vielä luulee, ettei ruokavaliolla ole merkitystä "kaikenmaailman lukemiin" niin oh hoh.. ;) )

Näyttääkseni hyvältä edes paperilla.
Joo, tää on taas niitä päiviä, kun peilikuva ei miellytä.
Tiedän olevani terve ja sehän on se kaikista tärkein, mutta silti mietteet on vaan tulevaisuudessa.
 Ja minkälaisia kivikkoja miun tarviika käydä rämpiäkseni kohti maalia?

Näinhän se on. Ei kukaan meistä ole täydelline. Ei vois edes koskaan olla.
Mie vaan...Tarvin nyt jostain lisää voimaa tähän, jonkun antamaan vauhtia...

Hyvää fiilistä ja jalkoja :)

Muahahah mite kiva otsikko :)
Miulla vaan on nyt hyvä fiilis. Ehkä vähä uupunu, mutta silti.
Aamutreeni siis tehty ja salilla nähty "tuttuja ja turvallisia" tyyppejä.

Kävin tekee jalkareeniä. Lämmöiks polkasin kuntopyörää ja kävin hakkaamassa säkkiä.
Huvitti kun olin aikani käyny pieksemässä ja tulin salin puolelle, yks tuttu jannu totes miulle "No sehän meni hyvi.." :D Salakuunteli perhana.. ;)

Mutta joo, tein vähä "erikoisemman" jalkareenin. Otin kreisi-reisikoivilta luulot pois heti alkuunsa. En muista, millon viimeks ois poltellu niin kovin. Tavoistani poiketen tein vaakaprässin viimosena liikkeenä (whaaaat??!!) ja viimeistää sillon tiesin tehneeni, kun laitto vähän puuskuttaa.
Sanokaa hulluks, mutta mie tykkäsin!

                                                  Tää on taas näitä pakkoposetuksia :D

Vieläkii on vähän pientä tuntumaa, että olis flunssaa tulossa, mutta taistelu sitä vastaan jatkuu. Jos se pistää miut sänkyy nii sit ei voi muutaku luovuttaa, mutta taistelen viimosee asti, nih! :D
Ens viikolla ois  myös hierojalla käyntikeikka tiedossa, nii josko taas noita pahemia jumeja sais pois. Niska-päänsäryt on taas ollu aika mojovia viime päivinä.

              Jos vaan tajuisin tän kaavan ihan joka päivä....

Ettäjotta näillä mennää nyt kohti iisimpää viikonloppua. Jos maltan nii lepään. Mitään en lupaa, mutta yritän! :D

Selviytyminen;ainoa vaihtoehto

Meinas tulla tippa linssiin lukiessani Pt Vatasen blogia treenikaverista Voitte lukea sen tuosta:

http://ptvatanen.fitfashion.fi/2014/11/26/treenikaveri/

"Treenikaveri ei ole tärkeä sen takia että voisi vaihdella kuulumisia, ei sen takia ettei salille olisi niin yksinäistä eikä edes sen takia että olisi helpompi ottaa salikuvia hauiksesta. Treenikaverin tärkeys tulee siinä vaiheessa esille kun sun pitää puristaa ne viimeiset toisot pois, juuri ne toisot jotka jätät yksin tekemättä ja nimenomaan ne toisot jotka merkitsee kaikista eniten kehityksen suhteen. Hyvä treenikaveri tuo tervettä painostusta onnistumiseen ja auttaa viimeiset toistot ylös kovan karjumisen säeistyksellä!"

Vatanen kirjotti juuri siitä, mitä ite olen miettiny enemmän kuin useasti. (ja on näköjää jatkuva aihe miun postauksissa...)
Mutta näillä mennään ja tilanne on, mikä on.
Tää viikko on muutenki ollu melko raskas yövuorojen takia ja eilen illalla vielä alkoi tuntumaan, että flunssa yrittää ikävästi painaa päälle.
En ole antanu sille vielä valtaa vaan oon mättäny vitamiineja nassuu iha extramäärät. Toivottavasti tajuaa pysyy poissa.

Mie oon vähä sellane, että teen sen mitä päätän ja olin päättäny yövuoro-rupeaman jälkeen mennä salille vaikka yhä edelleen vihaan päivätreenejä. Eli ei muuta kuin herätystä vähän aiemmin, pientä purtavaa nassuun ja menoks.
Alkuunsa tuntui tosi heikolta enkä oikein jaksanu vääntää suunniteltua rintareeniä nii päädyin sit kiusaamaa räpylöitä. Pitkästä aikaa hauis-ojentajaa supersarjana ja kauan kaivattu tutinavapina oli taattu! Kait miulla oli siinä joku päänsisäne tsemppari vieressä pakottamassa viimosiin toistoihin :D

On myös totta, että omaa kroppaaki kannattais kuunnella eikä painaa satane lasissa liian kauan. Mut en prkl pysähdy vielä. Aiemmin mainittu lepo on kyllä tulossa, mutta ei vielä tänää.
Viime yönä raapustelin kalenteriin jo tulevien viikkojen suunnitelmia. Kävi nii hassusti että jouluun asti työt haittaa harrastusta nii piti ihan ajatuksella miettii mitä reeniä ja millon. Tiedossa kun on pääosin niitä yövuoroja nii ihan millon vaan ei enää tule mentyä reenaa.
Onneks yövuorot tietää myös mukavasti vapaata, nii ei mee ihan pieleen koko kuvio :)

                                                   Tähän mie uskon.

Yksin treenaaminen?

Tää on juuri se aihe, mikä on miun mieltä painanu koko taipaleen ajan.
Se, miten kovin oon kaivannu perseelle potkijaa, personal traineria, mitä tahansa.
Ja aina, kun oon matkani aikana kuullu hyvää kommenttia, olen tarttunu niihin hetkiin ja sanoihin kiinni kynsin,hampain, ja ajatellu, ettei kukaan vie tätä iloa miulta pois.

Muutaman kerran oon kaverin saanu lenkille. Niistäkii on ammentanu voimaa ja ehkä tavallaan myös niistä "jannuista" jotka on samaan aikaan salilla heilunu. Onha ne tsempannu, mut ne ei oo ollu just miuta varten siellä. Ei ne oo miun niskaa hönkiny, että jaksaa jaksaa painaa painaa!

Vasta mie kirjotin siitä, miten ylpee oon omasta itsestä ja tehdystä työstä.
Mutta aina sitä väkisin miettii, miten paljon enemmänkin olisin jo voinu saavuttaa tähän asti.
Ja se, että miten paljon mie haluisin vieläkin oppia. Kyllä mie nyt suurinpiirtein tiedän, mitä siellä salilla tehdä, mutta tuntuu, etten enää osaa tarpeeksi. Aina joka paikasta saa kuulla esim. maveista ja kyykyistä, että miten perhanan tehokkaita kuningasliikkeitä ne on, mutta.. Mie en ole edes koskaan niitä oppinu! Kyykkyjä en uskalla omineni vääntää (ellei ns.perinteistä kyykkyä lasketa), sillä pelkään polven takia. Pienikin virhe-asento ja se oli siinä.
Mavesta ja sen eri versioista en osaa tekniikkaa ollenkaan. Siinäkin ois varmaan selkä menny poikki takaperin taittaen :D Ai hitto ku kuulosti hyvältä! Mutta niinhän se on, ettei auta ruveta sooloilemaan. Jos ei ole tekniikka yhtää hallussa nii pieleen menee. Tai mites ihan perinteine penkkipunnerrus tangolla? Liikaa painoja ja sinne oisin alle jääny :D

Varmaa joku nyt sit miettii, mitä hittoo mie oon siellä salilla sitte tehny? No epävarmuuden iskiessä sitä kyllä miettii itekkii, mutta kyllä mie oon jonkuu liikkeen tehny oikein ainakii jos peilii on uskominen?..

Vaikka mie mite rakastankii salilla käymistä, nii ehkä miun pääkopan kannalta on hyvä pitää ens viikko taukoa. Jos maltan. Pelottaa vaan, etten enää kehity tästä...

Takaisin ruotuun!

Jeppisjepulis. Piti sitten lauantaina käydä vähän "viihtymässä" ja eilen tunsin sen olossani.
Ei kiitos tollasta krapulaa enää. Olo oli kaikinpuolin aika tukala.

Mutta, tänä aamuna löysin itseni taas salilta ja siitähän se hyvä mieli tuli. Tuttuja naamoja ja hauskoja kommentteja, mii laik! :) Yks tuttu oli haastamassa miuta leuanvetoon, totes miulle "No mie tein viis, tee sie kuus, miulla on ikälisä!" :D  Tällä kertaa jouduin jättää väliin, pitää ensin salaa harjotella että sais nykästyy edes sen yhden ;)

Mietin, että pitäs varmaan käydä ostamassa rannetuet. Nyrkkeilysäkkiä hakatessa ranne rupes vihottelemaan ja oon aiemmi myös treenatessa huomannu, ettei ranne aina tykkää miun veivaamisesta, nii oiskoha rannetuista sitten apua? Eihän sitä tiedä jos en kokeile?

Treenin jälkeen kävin taas serkun kanssa aterioimassa. Viime viikolla kokeiltiin brunssia ja nyt itse menin herrrrrkullisella broilerisalaatilla tän kierroksen <3

Vielä noista salijutuista, tässä on joutunu ruveta miettii ens vuodelle treenipaikkaa. Nykyinen sali tyhjenee suurinpiirtein helmikuun aikana (viimeistään) ja jos omistajat ei löydä uusia tiloja "jostain fikusta paikasta" nii salin vaihto on välttämätön.
Että...ihan kysymysmerkkinä ollaan sen asian kanssa. Yhtään kun ei kiinnostais siirtyy  mihinkään perinteiseen pintaliitopaikkaan.
Ja pakkohan se on tunnustaa, että nykyistä saliporukkaa tulis kans ikävä jos kaikki hajaantuu eri saleille.
Vaikken mie aina olekkaan intopiukeena niiden kanssa juoruilemassa, mutta ennenkaikkee se hyvä meininki ja noiden tyyppien jutut on vaan sellasii, mitkä aina saa edes vähän hymyn huulille ja nostaa omaa fiilistä käydä reenaamassa just tiettyyn aikaan päivästä.

Tälle viikolle vielä muutama treeni ja sitten oiskii tiedossa viikko lepoa. Pakko hengähtää vähän, Harrastelen vaikka aerobista ihan tuolla ulkomaailmassa sitten, kun tiedän etten paikoillani kestä kuitenkaan.

Yep. Aina niitä selityksiä löytyy. Jos oikeesti jotain haluaa, niin antaa mennä! Itsekin vielä eilen illalla mietin, onko järkee lähtee tänään salille, mutta kun tiesin mitä oikeesti haluun tehä ja kuin paljon olis kaduttanu jos en olis menny nii kyllä ne jalat vaan sinne vei :)

...ja taas tosiaan hyppäsin asiasta ihan toiseen täysin ilman sitä aasinsiltaakaan. Mutta joo, nää nyt oli melkolailla kiteytettynä miun ajatukset tältä aamupäivältä.

Älkää ihmiset selitelkö, vaan tehkää sitä mikä teille oikeesti merkitsee!

Mitä mie oon saavuttanu?

Tätä mietin tänä aamuna salilla. Tai mietin jo eilen kaverin kanssa taas jutustellessa.
Sanoin ääneen olevani ylpeä siitä, että peiliin katsoessa voin todeta "mie oon tehny tän ite!"
Ja niinhän se on. Toki miulla on päivittäin hetkiä, kun peilikuva ärsyttää, sehän nyt on normaalia naisen toimintaa :D
(mutta se, että elopainosta on lähteny 18kg ja senttejäkii iha mukavasti nii kyllähä se vaan näkyy!)

Mutta kyllä päälimmäisenä on mielihyvää siitä, kun huomaa, miten lihakset on alkanu oikeesti pikkuhiljaa piirtymään esille, eikä niitä tarvitse erikseen kaivaa läskin alta.
Melkeen tänä aamuna riensin pukuhuoneesta hakemaan puhelinta kuvausta varten, kun jäin tiirailemaan miun käsiä kun nostelin käsipainoja :D huh..hillitsin itseni kuitenki...

Ai alkaaks tää nousta päähän? Ei. Mutta miks en sais olla ylpeä tästä työstä? Ja siitä, että haluan jatkaa. Pitää huolta omasta itsestä. Sillä jos en huolehdi itsestäni, en pysty pitämään huolta miulle tärkeistä ihmisistä.

                                             Mie kaipaan vieläkii myös sitä kuvaajaa :D :D :D

Tältä viikolta on kuitenki treenit tehty. Nyt otetaa tää ja huomine rennosti. Maananataina jatkuu! ;)
Tosin työt sotkee harrastusta tälläkin erää, eli vaikka maanantaina on ajatus käydä reenaa nii loput menee "väkisin" loppuviikolle, sillä mie en vaan pysty reenaa päivällä. Ei voi mitää :D Ja tosiaan käyn pari yötä taas riipasee nii ihan ei viitti samoilla silmillä lähtee rautaa vääntää.

Torstain tuumailuja...

Ihan pakko tunnustaa, tää pimeys meinas vallata adhd-hippiäisen mielen! Jatkuva pimeys vaan meinas vetästä imuunsa, mutten antanu periks!
Onneks miulla oli voimaa löytää myös niitä positiivisia juttuja näihinkin päiviin ja nyt on ehkä ainankii millin verran parempi olla ja elää.
Oon tehny pari yövuoroa ja ens yönä riipasen viimosen tältä erää, se on kyllä yks tekijä mikä on auttanu. Siis kun on yön töissä ja päivä menee nukkuessa, niin ei sitä pimeyttäkään silleen ole tajunnu, että sitä ois muka jotenki liikaa.
Myös "onnekseni" oon blogeja lukemalla huomannu sen, etten ole asian kanssa yksin. Vaan toisetkin kärsii siitä.
Noh, siis onhan se tiedossa, ettei tää kaamos ole kaikille helppoa. Ei todellakaan. Mutta silti on helpottavaa lukea siitä ja kanssaelää näitä fiiliksiä.
Myös ystävien seura, viesti rakkaalta sekä puhelu ystävän kanssa on niitä pieniäsuuria voimavaroja, jotka auttaa jaksamaan.

Oli aloitettava myös "cocovi-kuuri" jos vaikka noistakin olis vähän apuja. Myös purkista napsittava D-vitamiini tuli takas miun arkeen...

Tänään tapahtui myös historiaa treenien suhteen. Menin salille tekemään PELKÄSTÄÄN aerobista. Siis polkemaan kuntopyörällä :D Kyllä mie venyttelin ja tein vatsojakin, mutta anyway. Ei tiistain treenien jälkeen tullu mieleenkään reenata yläkroppaa, kun vieläkin sattuu koskee.
Huomenna kyllä menen tekemään vielä jalkareenin kunhan taas yövuorosta jotenkin toivun.

Viikonloppuna kyllä vois ottaa ihan rennosti. Katsotaan, osaanko? ;) Jotenki tuntuu, että ns.pään tyhjennys tekis enemmän kuin hyvää. Etenkii tää viikko on sisältänyt niin paljon ajatuksia, että johan tässä pieni ihminen ihan hämmentyy jos ei välillä nollaile...

Mutta nyt! Ruokaa ja ehkä pienet unet vielä ennenku töihin pitää...

Treeniä ja hymyä!

Aamulla väsytti niiiiiin kovin kun raahauduin salille. Aikomuksena oli nykästä uuden, päässä suunnittelun ohjeen mukaan selkätreeniä, mutta ajattelin kuitenki parhaimmaks siirtää sen vielä huomiseen ja tehdä rinta-ojentaja-olkapäätä.
Hymy tuli jo heti salille mennessä, kun näin tutun täti-ihmisen siellä ystävänsä kanssa ja hää totes miut nähdessään: "No tästähän tulee hyvä aamu, kun me kaikki ollaan treenaamassa!"
Kävin ottaa alkulämpöi nyrkkeilysäkin kanssa. Jotenki puuduttaa tuo kuntopyöräily eikä portaatka huvittanu nii oon todennu, että säkin hakkaamine on kaikinpuolin hyvä vaihtoehto :)

Sain alusta alkaen hyvää tuntumaa liikkeitä vääntäes. Pitkästä aikaa tein vielä pulloveria nii ai että kun se pisti vipattaa! Nää fiilikset on JUST SITÄ mitä treeniltä kaipaan!
Salilla oli myös yks vanhempi setä-ihminen joka tuntui seuraavan miun tekemisiä ja huvittuneena sit otin kuulokkeet pois ja kysyin, oliko asiaa? Hää nauro, ettei hänel mitää mut mietti kuulema, pitäskö miut laittaa ruokakuurille :D Mie häntä lohdutin, että kyllä mie syön paljon ja useesti, enkä tällä hetkellä jaksa enää sitä vaakaa tuijotella, vaan nyt kerätään lihasta!

JA TAAS MENNÄÄN! Oli niin aamunaama, ettei siitä voinu kuvaa ottaa :D Selkä kaipaa lisää lihaa ja kreisireisikoivet..noh...muotoja? ;) Räpylät on ihan kivati saanu mato-efektiä(kun tietystä kulmasta kattoo :D ), mutta lisää kyllä kiitos ja niitäkin on vähän hankala ominee kuvailla...

Sitten päivän muihin hymyihin! Kutsuin serkun kanssani brunssille lähistöllä olevaan kahvilaan. Ai, että! Siis oli kyllä hinta-laatusuhde niin kohdallaan kuin olla saattaa. Päätettiin ottaa ensi viikolla uusiksi jos molempien aikataulu siltä näyttää :)

Voi onnea, voi iloa! :) Ei oikein voi sanoin kuvailla, miten mainio tämä annos oli <3 Ensi kerralla kokeillaan sitten varmaan talon salaattia tai vaikka täytettyä lettua! Valinnanvaraa on niin paljon, ja kaikkia olisi ehdottomasti päästävä kokeilemaan :)

Tää aamupäivä oli taas niitä hetkiä, kun pystyy sanomaan, että elämä on kivaa :)

Erilainen viikonloppu ja tankkausta

Joo, kotiin palauduttu ja meininki on vähän zzzZZzzz. Synttärisankaria käytiin haisulin kanssa moikkaamassa. Pääasia oli, että näki kivoja ihmisiä pitkästä aikaa ja ennenkaikkea maiseman vaihdos edes hetkeksi teki hyvää. Pienestä siis oli ihminen taas onnellinen.

Syömistä on tullu harrastettua eilisen aikana ihan kiitettävästi ja heti tänä aamuna onneks ymmärsin palautua ruotuun! Joutui eilen ihan miettimään, että millaista paskaa sitä taas kitaansa ahtoi, mutta luulis sitä huomenna jaksavan treenata!

Joo, fiilis on tosiaan ollu tämä :D

Ihan hirveesti ei ole tullu kyllä nukuttua ja kotimatka oli pitkä, mutta huomenna tosiaan taas uuteen nousuun! Se, mikä vähän niinku kruunas tuon reissun, oli parhaista parhain löytö paikallisesta Punnitse&Säästä puljusta!

Eli Wheyhey-proteiinijäätelöä! Oon tätä yrittäny meidän kylästä etsiä enkä MISTÄÄN ole vielä löytänyt ja nyt mie sain käsiini 150ml onnea! En edes epäilly, että jäätelö vois olla millään tavalla pahaa ja en todellakaan joutunut pettymään. Ei siinä montaa minuuttia mennyt, kun purkki oli jo tyhjä. Voin kertoa, että paikalliseen pähkinäkauppaan meni kyllä viestiä, josko heillekin tätä taivaallista, luvattua herkkua tulis valikoimiin!

Mutta joo, ens viikko menee ehkä vähän ohi kun on yövuoroja tiedossa. Eli yöt töissä, päivät nukkuessa ja reenatessa.

Vähän tuli turhauma, kun kaveri otti puheeks miun reenit. Siis kun tuli puhe, mitä teen ym. Sitteku hää anto vinkkiä mitä voisin tehä nii kiukutti KUN EN VAAN OSAA KAIKKEE JA SIKS EN OO TEHNY ENKÄ TEE. Joo, haluan tehdä ja kokeilla uutta treeneissä, mut yksin en uskalla kaikkee lähtee vääntää. Kun kukaan ei auta ja oo kattomassa mitä teen ja tekisinkö niitä uusia juttuja oikein nii näillä mennää. Tokiha hää tarkotti vaa hyvää, mut kiukuttaa tää yksin veivaus yhä edelleen...
Eli teen yhä ne jutut mitä tiedän osaavani, enkä lähe "sooloilee" tässä kohtaa sen enempää. Sain jo selän rikki ihan perussetissä nii mites sitte ku tekis jotai, joiden tekniikasta en ole perillä?

Mutta joo, nyt vähä kevyempää iltapalaa nassuun ja aamulla sit kokeilee energioita!

Miksi hymyilin tänään?

Se, että on pimeetä ja kylmää, ei ole syy pysähtyä. Voi mennä ja tehdä asioita, jotka itselle merkitsee.
Mie oon vähän malttamaton luonne ja jos jotain päätän, sen haluan myös tehdä.
Osaan iloita niin pienistä, mutta silti suurista asioista. Ihan mietin, mitkä on tähän mennessä miun syyt hymyyn tänään.
- olin saanut tädiltä lahjakortin prismaan, jotta saisin uuden kattilan. Ja sellaisen sainkin ihan SUPERhalvalla, miettikää; lähes kuudenkympin superhyper kattila maksoi 25€. Eli kattilan lisäksi sain vähän muutakin tarpeellisuuksia ostettua.
- murmeli ilmoitti tulevansa alkuillasta miun luokse, ja sitä tässä nyt siis odottelen
- olin aiemmin tuumaillut, että haluaisin käydä testaamassa lähistöllä olevan kahvilan tarjonnan, joten eihän siinä muutakuin kuteet niskaan ja menoks. Käynti oli kannattava, maukas ja todella sai hymyn huulille. Kahvila oli erittäin viihtyisä ja asiakaspalveluun luotu tarjoilija myös sai miut tekemään päätöksen uudesta vierailusta.

                                      Vein itse itseni iltapäiväteelle :)

Tälläkin käynnillä tosin oli myös se kääntöpuoli. Tuon hetken olis niin kovin halunnut jakaa jonkun ystävän kanssa, mutta tiedän etten siihen hätään ketään olis seuraksi saanut. Siks tää kuva päätyi myös facebookkiin. Halusin viestittää toisille, että elämästä tulee nauttia (vaikka sitten herrrrkullisella suklaakakkupalalla). Ihan "tavallisesta" hetkestä voi tehdä erikoisen. Täytyy nauttia.

Mie en rehellisesti sanottuna edes tiedä, kuinka moni tätä blogiakaan seuraa. "Aina sitä Sannan kuntoilu liibalaabaa" :D No siis tää postaus on kyllä niiiin kaukana kuntoilusta kuin vaan voi olla. Miun elämässä on muutakin. Miusta on aina tuntunu, että oon jotenki erilainen. Mie en suostu kangistumaan kaavoihin. tokihan tietty rytmi on erittäin suotavaa, mutta se, ettei koskaan ikinä voi poiketa ns. normaalista on miusta tavattoman tylsää.
Tai sitten tää yksinkertasesti menee niin, että muilla on vaan enemmän elämää kuin miulla :D
TAI se elämä, mitä mie elän, mie yritän ainaki mielessäni tehä siitä sellasen, ettei tarvi kyllästyä tai mennä samaa kaavaa jatkuvasti ja huomata jossain kohtaa, että elämä vaan lipui ohi.

Jos miulla olis rahaa nii kyllä mie haluisin reissata ja nähä maailmaa. Tää ihan kotisuomikin riittäis.
Ja kun sitä rahaa ei ole, niin sitten mie teen just noista pienistä hetkistä erityisiä. Tuonne kahvilaan menen ehdottomasti kyllä uudestaan ja sinne raahaan vaikka väkisin jonkun mukaan!
Onneksi tosiaan huomenna pääsee edes päiväksi vaihtaa maisemaa. Voi miun seuralaisparkoja, jos vaikka innostun matkalla taas ihan kaikesta :D Nähtäväks jää...

Tähän vois loppuun päräyttää Nickelbackin "What are you waiting for"- lyriikat

What are you waiting for?
What are you waiting for?

Are you waiting on a lightening strike
Are you waiting for the perfect night
Are you waiting 'til the time is right?
What are you waiting for?
Don't you wanna learn to deal with fear?
Don't you wanna take the wheel and steer?
Don't you wait another minute here?
What are you waiting for?

What are you waiting for?

You gotta go and reach for the top
Believe in every dream that you got
You're only living once so tell me
What are you, what are you waiting for?
You know you gotta give it your all
And don't you be afraid if you fall
You're only living once so tell me
What are you, what are you waiting for?

Are you waiting for the right excuse?
Are you waiting for a sign to choose
While you're waiting it's the time you lose
What are you waiting for?
Don't you wanna spread your wings and fly?
Don't you really wanna live your life?
Don't you wanna love before you die?
What are you waiting for?

What are you waiting for?

You gotta go and reach for the top
Believe in every dream that you got
You're only living once so tell me
What are you, what are you waiting for?
You know you gotta give it your all
And don't you be afraid if you fall
You're only living once so tell me
What are you, what are you waiting for?


Tell me what you're waiting for?
Show me what you're aiming for?
What you gonna save it for?
So what you really waiting for?

Everybody's gonna make mistakes
But everybody's got a choice to make
Everybody needs a leap of faith
When are you taking yours?

What are you waiting for?

Aina ei vaan pysty...

Ei, mie en ole lopettamassa, en todellakaan. Mutta viikonlopun otan iisisti.
Tuo selkä...noh. Ei siitä sen enempää. Tämän aamun sali?
Lähin sillä asenteella, että "nyt väännetään jalkareeniä niin että tuntuu!!" -mutta eihän siinä niin käyny. En vaan kertakaikkiaan saanu itsestäni irti. Ahdisti. Kyllä mie taas prässii lisäsin painoja, että edes siinä tiesi tehneensä, mutta muuten... Ei mitään.

Suutuspäissäni pistin sitte räjäyttävää poppia kuulumaan soittimesta ja menin pieksemään nyrkkeilysäkkiä. Sentään siinä vähän tuli hiki ja syke nous. Ehkä mie kaipaan tuohon liikkumiseen vaihtelua? Ootan kyllä talvea siinä mielessä, että voin lähtee tarpomaan vaikka lumihankeen jos en muuta keksi :)
Mutta onhan tää aikalailla hermoja raastavaa, kun en enää pysty antamaan kaikkeeni. Huomenna oon lähössä päivän reissulle vähän synttärijuttuja juhlistamaan, jos siellä sitten vois unohtaa nää ressit?
Aloittais sitten maanantaina alusta?

Jotkut viisaat vois väittää, että on ihan ok olla joskus väsyny. Nii, en miekää nyt aina ole duracell-pupu vaikka niin vois luulla

.                                           Näinhän se osimmoilleen meni tänään :) Tai lähinnä se oli mieli, joka                                                   sano ei...

Mie vaan kaipaan sitä hyvää fiilistä, jonka oon salilta saanu. Missä se on nyt?.. Teenkö jotain väärin vai onko kyse vaan hetkellisestä "kisaväsymyksestä"?..

Tää vois olla helpompaakin...

Yep, se on tuo sängystä nouseminen taitolaji :D Selkä vihoittelee edelleen, eilinen lenkkeily piti jättää väliin ja nyt oon sit yrittäny venytellä ja lääkitä tota selkää, että rupeis paranee.
Oon kohtapuoliin lähössä vähä pyöräilee, katotaa miten emännän käy. En tiiä pitäskö käydä apteekista ostamassa sellasia lämpötyynyasioita....

                       Tää olis kyllä lähempänä asentoa, missä miun varmaan pitäis vaan olla :)

Mutta joo...Se, mitä myös mietin on "NOW WHAT??!!" Pääsin painotavotteeseen, InBody antoi "terveen paperit" ja suunnitelmat on kyllä selvät, että lihasta tähän kroppaan kiitos, mutta....
Eilen just kaverille juttelin, että tässä kohtaa mie niiiin tarviin sen, joka miulle kertois suoraan mitä tarvii tehä ja mitä syödä ja niihä mie sit tekisin!

Hierojan kanssakii juteltii nii se lähinnä turhautti, hää on kuitenkii alan ammattilaine ja hää tietää kyllä, mitä kuuluu tehdä ja yritti toki antaa miullekkii vinkkejä. esim. treenien jaottelusta ja siitä, miten mie nyt alkaisin vaan laskemaan niitä miun syömiä kaloreita ja proteiineja.
Helpompi sanoo ku tehä tällaselle (likimain) amatöörille. Kyllä mie tiedän ne määrät, mitä tulee syödä, mutta osaanko sittenkään laskea niitä tarpeeksi? Tai voiko miun adhd-luonteella edes laskea?
Ois niin kiva, että miulla olis vaan tosiaan se lappu, johon joku olis näpertäny miulle ne ruuat mitä millonki syön ja PISTE. Tässä kohtaa mie kokisin sen itelleni juuri parhaimmaks.
Jos itte alan vääntää ruoka-asioita nii oon melko varma siitä, että joku kohta kusee ja sit kaikki menee pieleen. Tähänkii asti oon syöny oman pääni mukaan ja joo, jotenkii onnistunu mutta kyllä se lihaksen hankintahomma on vähän eri kuin laihduttaessa. Jossain kohtaa kuitenki pelkään syöväni liikaa tai sitten liian vähän ja ja ja... AAARGHT!

Kaikki ois niiiin paljon helpompaa kun ois rahaa siihen pt:hen, joka tekis kaikki valmiiks ja ois tukena ja turvana siinä taustalla. Vaikka miun hieroja oli sitä mieltä, etten menetä siinä kuin rahat, mut sepä ei olekkaa miun asemassa. Helppoha sen on, kun se on miuta niin paljon "viisaampi" ja siltä löytyy treenikaveri ja vaikka mitä..
Ai mitenniin orpo olo?..
Ja mitä noihin salitreeneihin tulee, niin sehän on ollu jo pitkään lähinnä suorittamista. Tottakai siitä tulee hyvä fiilis ja tykkään käydä treenaamassa, mutta en edes muista millon olisin salilla antanu kaikkeni. Surullista. Ai hiton perkele mikä avautuminen, mutta mie oon nyt kysymysmerkkinä tässä...

Voi onnetonta...

Selkä-miun ikuisuusongelma.

Se päätti sit hajota salilla tänä aamuna. Onhan tuo jo pitkää taas oireillu, enkä ole hierojalle päässy taas pitkään aikaan, niin tässä sitä nyt ollaan. Sattui vaan sopivaan aikaan,sillä juuri tänään oon hierojan pöydälle menossa! :)

Ei tuo sentään niin paha ole, kun joskus kaverilta kuullu, miten jalat lähtee alta siitä kivusta, yms. mutta ei tää nyt kovin kaukanakaan ole.
Kun tuo selkä päätti laittaa sopimuksen irti, nii aattelin siirtyy tekemää käsijumppaa taljalla, tarkemmi sanottuna hauista. Kyykistyin ottaa tankoa siitä alhaalta, nii ai että! Miten mukavasti kipu iski tajuntaan, eikä siitäkään sitten meinannu tulla mitään. Vielä kuitenkii pystyy kävelee mut ei paljoo auta kumarrella, tms. ja jos selkä on vähänki huonossa asennossa nii jotta morjens! :/

Kattoo nyt, mitä tuo hieroja sitten sanoo ja antaa selän nyt sit olla rauhas loppuviikon. Onneks ei ollu suunnitelmissakaan muutakuin jalkareeniä..Dippadai näillä mennää..

Ihme vamma-asentoja viime maanantailta :D Voi kun sais nopeesti tuon selän kuntoo ja takas reenaa...ja sais joskus niitä kunnollisia kuviakii.

InBody-mittaus

Mie olin jo pitkään miettiny, että pitäs päästä kehonkoostumusmittaukseen ja nyt sitten menin ja voin kertoo, että kannatti.
Perhanasti kyllä jännitti, sillä eiliset syöpöttelyt painoi mieltä (ei sillä, että olis kaduttanu vaan pelkäsin, että ajankohta herkutteluun oli kehno mittauksen kannalta) ja pelotti myös, olinko koko projektia edes tehnyt millään tavalla oikein ja miten ihmeessä se oli vaikuttanu miun kroppaan??!!

Viskeraalinen rasva oli siis 25,6 (kaikki alle sadan on hyviä, mutta miun oli kuulema loistava  )

Lihasmassa: 26,4 (normaalialue 21,4-26,2 eli pikkase yli)

Rasvamassa 14,2 (normaalialue 11,3-18,1 eli just sopivasti tuossa välissä)

Rasvaprosenttikii oli aika mukava 22,9 kun normaalialue on 18-28)

Että silleen nyt sit. Pt, jonka luona kävin, totesi heti alkuunsa, että ennenkaikke viskeraalisen rasvan määrästä näkee, että syön puhdasta ruokaa. (Hyvä mie! :) )

Ja tietenkii hää ois miut halunnu projektikseen, kehui miten hyvällä mallilla tää homma on ja ei muutakuin lihasta kehiin vaan! Lupasin jäädä harkitsemaan, sillä tosiaan pt on perhanan iso panostus ja tämän hetkisillä työtilanteilla ei oikein niitä summia maksella. Kunhan vuokra on maksettu ja sitä puhdasta ruokaa löytyy kaapista nii ollaan jo pitkällä.

Pt ei voinu kun arviolta heitellä, mite hurjat arvot ois ollu sillo vuoden alkupuolella, mut sitähä on turha nyt miettiä. Ei tätä hommaa alottaessa edes tajunnu, että johokii mittauksiinki vois muka mennä :D

Mut miepä jatkan päivääni täällä nyt ylpeästi tepastellen! Kyllä on hyvä mieli ja perhana että pidän tästä kiinni!

Kyllä nyt kelpaa ;)

Viiden viikon herkuttomuus ohi ja saan viettää synttäreitä 18kg kevyempänä kuin viime vuonna.

Ihan pakko sanoo, että MÄÄ TYKKÄÄN! :D

                       Miun herkkulakko-kalenteri täynnä rasteja ;) ja tänää tuhotaan karkit!


Ei miulla silleen muuta just tähän hätään! :D

Tavotepaino saavutettu!

Näin siinä kävi. Mie onnistuin painotavotteessa ja mitä ihmettä. MIE EN JAKSA EDES KILJUA RIEMUSTA??!! Ehkä tää matka on ollu vaan niin perhanan raskas, että huokasin lähinnä helpotuksesta kun aamulla hyppäsin salilla vaakaan.

Pää on jotenkin tosi tyhjä nyt. Huomisesta lähtien alkaa sitte ns.eri kuviot. Vähän meinasin buustailla kroppaa ja varmaan tulee pari kiloo takas että heilahti, mutta tarviihan miun kroppa vähän vauhtia kehittyäkseen taas, vai mitä?
Lihasasioita tässä ruvetaa painaa sit ihan tosissaan, pitää ruveta imee itteensä kaikki maholline neuvo mitä vaa saa hankittua.

                                                     Jos joku ajatteli, että mie lopetan tähän....

                                             Jotain muutosta havaittavissa....

"Ihan vaan siks kun tuntuu siltä..."

Tota mie mietin, että noin ei enää koskaan tule olemaan. En mie voi enää palata vanhaan Sannaan ja syödä herkkuja "ihan vaan siks ku tuntuu siltä" tai tekee muuten vaan mieli, tai on jonkun kumminkoirankaiman synttärit ja niin vaan kuuluu tehdä.

Kohta mie saan vetää kalenteriin sen viimesen rastin, kun oon ollu herkkujen suhteen totaalikieltäytyjä kokonaiset viisi viikkoa. Jollekin ehkä säälittävän lyhyt aika, joka menee hujauksessa, miulle? Ehkä vähän vaikeampaa. Mie koen yhä edelleen olevani se sama pullukka Sanna, joka syö sitä mitä mieli tekee, sillon kun mieli tekee.
Ainahan miuta on "hallinnu" nälkäkiukku, mutta ennen en ole välittäny juurikaan siitä, mitä söin pitääkseni nälän loitolla. Nyt vasta oon ymmärtäny, miten miun on hyvä olla ja elää omassa kehossa.

Jopa mieli voi sillon paljon paremmin, kun ravintopuoli on kunnossa. Jos ette usko, niin kokeilkaa ;)

Kun tää ns.haaste loppuu, oon antanu itelleni luvan herkutella jopa parina päivänä. Tiedossa on omat synttärit, sekä yhet viiskymmpiset. Mutta, niissäkin mie tulen tietämään ne omat rajani. sielu huutaa kaikenmaailman herkkuperseilyjä, mutta en voi antaa valtaa sille kokonaan.
 Kuten alussa sanoin, en mie voi palata enää koskaan siihen vanhaan. En voi keksiä enää tekosyitä sille, miksi joka kauppareissulla se suklaapatukka tarttuu mukaan.
Oon mie aatellu, että viikonloput on ihan ok herkutella. En näe tällä hetkellä syytä ruveta samaan viiden viikon vääntöön, kuin nyt.
Onnee silti vaan kaikille heille, jotka ei välitä. Tai voivat muuten syödä mitä vaan ihan vaan just siks ku huvittaa. Mie en voi. Enkä mie halua voida.

Mie haluan voida hyvin. Haluun olla ylpee siitä, mitä oon elämässäni pystyny tekemään. Huomaamaan sen, että oma hyvinvointi lähtee juuri omasta itsestä.
Kaikki se ruoka, mitä  syön. Ei todellakaan maistuis muille, eikä prkl aina itellekkään ;) mutta mie tiedän, miks tätä teen ja oon pirun ylpee siitä.

Myös treenit tulee vähän muuttumaan, miulla on melkosen selvät visiot jo siitä. Tai niin selvät kuin omassa päässä ne pystyy kehittelemään. Ai synttärilahjaksi oma pt? KYLLÄ KIITOS :D
Mutta ei auta, otan päivän kerrallaan ja tavoitteet on miun kiintopiste.
Tiedän, mihin oon ryhtyny ja näillä mennään.

Onnistumisia ja hymyä :)

Jotta hyvää maanantaita ihmiset! :)

Eilen oli totaalilaiskottelu päivä ja tiesin, että tästä aamusta lähtien pääsen painaa taas ad-hd oravana. En tunnetusti kestä aloillani kuitenkaan ;)
Elikkäs, tilannehan on siis se, että miun mahasta on lähteny pari senttiä ja reisistä kokonaine yks sentti! Yeah! :D Tän herkuttomuuden aikana paino on noussu ja laskenu, se ei oikein varmaan tiedä nyt, mihin asettuis, MUTTA tänä aamunahan vaaka näytti entistä vähemmän.
Oh hoh..hitto tätä hymyn määrää! Salillakii jo ihmeteltii, mikä nyt nii hymyilyttää, ei voinu ku todeta "on vaan hyvä fiilis.." Ja niinhän se on, miun on hyvä olla ihan kokonaisuudessaan ja tää on "parasta just nyt".

Ja tokihan pistää hymyilyttää myös se, että "haastetta" on enää viikko jäljellä. Eilen illalla oli suuri kunnia nykästä kalenteriin rasti ja tuumata "pitäskö tässä hankkia jo aamukampa?" :)
Eli tosiaan kuukaus takana, ei oo ollu helppoo, tunnustan. Mutta onhan se hienoo huomata, mihin sitä pieni ihminen oikeesti pystyy.

Salille mennessä tuli se täti vastaan, joka nii suuresti ihailee miun itsekuria ja hää sano miuta miettineensä viikonloppuna kun oli pari dumlea nykässy suuhunsa :D ihanaa, että oon ihmisten ajatuksissa. Hää myös toivoi näkevänsä miut perjantaina salilla, eli "salitreffit" CHECK!

Onhan tässä tietenkii myös se toinen äärilaita, kuten kaikissa asioissa tuppaa olemaan se kakspuolta.Väistämättä mietin, että vaikka tämän hetken tavotteeseen ei ole kuin ihan pienen pieni rutistus, nii silti pelottaa, että mitä jos en onnistu? Aion hypätä vaakaan viimosen kerrran sunnuntaina ja sen lukeman myötä sitte katellaa mikä on meno.  Joo, tiedän ettei se vaaka kerro kaikkea, mutta mie oon päättäny saavuttaa tietyn lukeman siinä vekottimessa, ja siks mie sitä niin tiukasti kyttään.