maanantai 31. elokuuta 2015

Mites nyt sujuu?

Notta hyvin kiitos.

Kolmas viikko "dieettiä" alkamassa ja tänää rupesin tuossa kattelee ku housut putoo niinku oikeesti :D Mittanauhaa ei siinä kohtaa ollu tarjota ja tälleen iltasella en rupee turvotusmittauksii ottelee nii huomisaamuna sitte selvittelen, onks muka oikeesti joku sentti hävinny?
Meinasin myös vaakaan hypätä ihan uteliaisuuttani.

Hemmetin kovat herkkuhimot on jäytäny koko edellisen viikon, eikä ne nyt kovin paljoo ole laantunu, mutta mihinkää en ole sortunu.
Eilen vielä iski himo saada vehnäsämpylää. Juustolla. Ja suolakurkulla. Ja mikä parasta, mie en tuosta kombosta enää ees tykkää. Tai siis tykkäisin ehkä sen parin suullisen verran ja siihen se jäis.
Nii miks mie tuhlaisin taas aikaani ja energiaani sellaseen? Pöh.

Jos ei näit älyttömii mielitekoja oteta huomioon, nii muuten on menny ihan hyvin.
Ymmärsin jopa levätä eilisen päivän. Tai noh, kävin riipasee aamuaerobisen koska aurinko, mutta muuten otin lunkisti.
Ja onneks kävin. Tälle päivälle oli merkitty kalenteriin se aamuaerobinen, mutta aamulla mie totesinkii että en ees lähe koska kroppa huutaa vielä lepoa, edellisenä päivänä kävin kuitenkii vaik ei ollu edes pakko ja nyt ei vaan ole yksinkertaisesti mikään pakko, ei kiire.
Oli monta hyvää syytä jäädä sänkyyn :)

Eihän tämä nyt tule ollenkaan tavaks, sen tiedän. Ja nyt kun mie ihan oikeesti vasta opettelen tätä oman kropan kuuntelemista nii pitäähän ne tilaisuudet "käyttää hyväkseen". Tiedän kuitenkin, että tälle viikolle mahtuu ihan riittävästi aikaisia aamuheräämisiä treenien merkeissä, joten jos kerran viikkoon jään tuhisee, niin se ei maailmaa kaada. Päinvastoin.

Mieliteoista sen verran vielä, että kovastihan tässä sitä viidettä "kevyempää viikkoa" odotellaan johon sisältyy myös se tankkaus. Sinne asti kun selviän nii oon aika mestari! :)
Mielessäni oon alkanu jo raapustaa listaa, että mitähän kaikkia herkkuja sillon suuhuni ahdan. Tokihan siihenkii on varmasti olemassa erilliset ohjeet, katsotaan niitä sitten, minkä mukaan oman tankkaukseni toteutan.

Että sellasta. Hitoksee mielitekoja ja vähän lepoa. Huomenna treeniä! Ugh!




perjantai 21. elokuuta 2015

Hei, mitä kuuluu?

Mistähän sitä taas alottais?
Vaikka siitä ajatuksesta, mikä nyt viimeemmäksi oli mielessä, eli ihan peruskuulumiset ja niistä kertominen.

Mie alotin viime maanantaina Fitfarmin Bikini Challenge- valmennuksen, eli nyt sitä ollaan taas niin fitnesstä, että... Tai ainakin varmaan moni niin luulee. Tosin, tällä hetkellä miulla ei ole töitä, joten tähän hommaan miulla ei ole muutakuin aikaa ja ajatukset/tekemiset pyörii aikalailla tän ympärillä.

Mutta kas kummaa! Miulla on muutakin elämää kaikesta huolimatta. Miulla on ihmisiä, joiden kanssa haluan aikaani viettää ja ennenkaikkea yks, johon haluan panostaa.
Mutta silti, kaikesta huolimatta miulle on tullu päähän ajatuksia siitä, että oon ihan tosi yksin tän homman kanssa.
Eilen sainkin vähän avauduttua siitä, että oon vähän väsynyt tähän jo alkuunsa, enkä oikein tiennyt itsekään mistä se johtui. Joskin olo helpottui jo sillä, kun miulla oli se tietty ihminen siinä ja kuunteli. Se ei ehkä tajuu, mut se haluu yrittää tajuta ja  tukea ja se merkkaa eniten <3

Se,että mie oon nii V*itun-fitness just nyt, niin tää on vaan sitä miun elämää, oon yrittäny tehä tätä miun läheisimmille selväks. Silti miusta tuntuu, että kaiken tän makrojen vahtimisen keskellä miun pitäs pitää niitä "yhteyslankoja" käsissä ja se on helvetin uuvuttavaa. (sehän nyt vaan on miun henkilökohtanen helvetti sitten kantaa esim.niitä eväitä sitten...)

Oon näitä ajatuksia aiemminkii pyöritelly päässä, mutta luettuani Punttimimmin edellisen blogitekstin,se sai miut ajattelee lisää http://punttimimmi.fitfashion.fi/2015/08/21/kaikki-tuntee-apinan/

En mie sentää niin suuri bloggari ole, että kaikki miut tuntis, mutta jos joku kumminkoirankaima tätä lukee, niin se tosiaan luulee tietävänsä tän/facebookin perusteella miusta sen, mitä miulle kuuluu oikeesti ja tyytyy siihen.
Toki myönnän, etten itsekään pidä yhteyksiä 24/7 kaikkiin ihmisiin, mutta just tällä hetkellä kulutan aikaani niihin, jotka on ymmärtäny tehä samoin miuta kohtaan. Ainakii välillä.
Ihmissuhteissa vastavuoroisuus on tosi tärkeetä enkä luokittelis ystäväksi ihmistä, josta en ole kuullut kuukausiin/vuosiin.
 Joo, voisin ottaa vaikka puhelimen kauniiseen käteen ja soittaa itse, mutta sen verran uhmakas olen, että en silti tee sitä. Ehkä joskus aiemmin yritinkin ja koin vaan pettymyksiä nii en mie enää jaksa.

Ja sitten just tuo aihe, josta mainitsin alussa, että on melko sekalaiset ajatukset ja väsymys tähän valmennuskuvioon. Ehkä tää on kuitenkin omassa tuttuudessaan uutta ja outoa, että pelkään epäonnistuvani, sorrun ylimiettimiseen ja uuvutan itseni sillä.
Kaipaan liikuntaa ja treenit on tähän mennessä ollu tosi kivoja (paitsi tänään kun venäytin jo valmiiks kipeän hartian..) niin silti miun päässä on myös ajatus siitä, että oisko nyt syytä ihan vaan hengähtää, antaa hetki olla ja vaikka hautautua sohvaan sen karkkisäkin ja litran jäätelöpurkin kanssa?

Kirkastuisko maailma siitä yhtään sen enempää? En tiedä.
Eihän miuta tähän pakota kukaan muu, kuin mie ihan itse.
Vaikka nyt päättäisinkin ns.hengähtää ja vetää vaikka ne herkkuöverit, niin tässä kohtaa se tuntuu myös samalta kuin luovuttaminen.
Vaikka luovuttanu oon vasta sitten, kun en enää pääse sieltä sohvalta takas ylös salille.
Ja se, jos mikä tuntuu liiankii kaukaiselta.

Ehkä miun vaan pitää lopettaa tää ylimiettiminen, mennä päivä kerrallaan ja avautua tärkeimmille sillon kun siltä tuntuu. Ne tietää kuitenkii myös sen, mitä miulle muutenki kuuluu oikeesti.


keskiviikko 19. elokuuta 2015

Mistä se keho koostuu?

Yep, kävin InBodyssa tänään.
Pieniä, mutta oikeaan suuntaan meneviä muutoksia oli tapahtunut :)

Olen tällä hetkellä ihan normipainonen siis (60,2kg)
Edellisestä mittauksesta painoa oli lähteny 3,3kg
Lihasmassa: 25,6-25,8
Rasvamassa: 16,5-13,5
Rasvaprosentti: 26-22,5

Eli ihan kivat lukemat, kuitenkin kun tosiaan suunta on oikea.
Painoon itsessään olen ihan tyytyväinen ja tulevaisuudessa kun on tarkoitus saada lisää lihaksia, niin sillonhan painolla ei sinänsä (kuulemma) ole merkitystä ;)



lauantai 15. elokuuta 2015

Ainoastaan aamuisin?..ja muita hajatelmia.

Ihmisen korvien väli on sitten kummallinen paikka.
Se ei aina suostu tajuamaan asioita, mitä ehkä pitäisi, saati sitten näkemään.
Ja joo, tää pätee nyt melko moneen asiaan, mutta tässä kohtaa tarkoitan tätä omaa muutostani.

Aamut on nykyisin sitä aikaa, kun koen sen pienen ymmärryksen hetken omasta taipaleesta ja siitä, mitä on saatu aikaan. Se ns.aamumaha on melkeen hyvä. Tai onhan se hitonmoine röllykkä vieläkin, mutta jos ihan aikuisten oikeesti aletaan muistelee aikaa vaikka vuosi (tai jopa enemmän) taaksepäin, niin en todellakaan edes sillon aamulla ajatellu miten kiva kroppa voi olla.
Mutta tosiaan, aamut on niitä hyviä hetkiä, mutta kun päivä etenee niin pikkuhiljaa alkaa hiipimään possuolot ja turvotukset.



Mie tiedän, että se vika on tosiaan miun korvien välissä ja on päiviä, että se turvotuskin on ihan todellista (riippuen siitä, mitä sinne suuhun on eksyny) mutta miks miun mieli ei aina suostu ymmärtämään sitä, että ne olot kestää vaan sen hetken.
En mie ole tästä mihinkään pysyvästi lihonu.
Ajoittain kroppa vaan on keränny nestettä ja kyllä se sieltä lähtee.
Sitä vaan on niin hemmetin kriittinen itteensä kohtaa. Tai sitten vaan ehkä tuntuu myöskin siltä, etten saiskaan olla ylpeä siitä, mitä oon saavuttanu?
Tai saanhan mie. Mutta voiko sen sanoo ääneen vai onko sitä sitten jotenki itteensä täynnä jos on ylpeä?
Onko sitä jotenki typerä ja liian vaativa jos haluaa saavuttaa aina vaan lisää?

Miulla on tässä vielä paljon tehtävää ja tarviin siihen apua. Siks mie liityin Bikini challengeen, sillä tiedän etten tätä kiristelyä yksin osais. Tarviin sen järjen äänen, joka sanoo, ettei vaakaan tule luottaa liikaa ja ohjeistaa treeneihin.
Kävin tänään kokeilemassa niitä vähän vieraampia liikkeitä ja hyvinhän se meni. Olihan se haastavaa yrittää löytää oikeeta asentoa, sopivaa painoa ja tarkkailla itteensä vielä peilistäkin, että meneekö edes vähän sinnepäin kuten videolla :D Mutta tuntumaa sain juuri oikeisiin paikkoihin, että ihan metsään en tainnut mennä. Jos aiheutin kanssatreenaajissa hämmennystä ja ehkä hilpeyttäkin, niin onnea heille :)


Niin ja sellastakin mietin tuossa, että kun tässä nyt on jonkin verra taisteltu ittensä, pään sisällön ja kropan kanssa, nii kertaakaa mie en oo antanu kuitenkaa periks. Vaikka välillä on mieli tehny.
Suossa on rämmitty, noustu taas ylös ja alettu painaa täysii kohti tavotteita.
Helppoo tää ei ole, mutta silti en vieläkään anna periks. Oon myös kuitenki huomannu sellasta, että jotkut kovasti yrittävät taistella, mutta ajastaan luovuttavat, yrittävät taas kohta uudestaan ja taas kaadutaan eikä sitten halutakaan nousta. Surullista.
Surullista on myös se, ettei edes haluta koskaanikinä mitään yrittää. Puhutaan vain, muttei olla valmiita tekemään mitään asioiden eteen ja siitäkin huolimatta sitten kärsitään kun mikään ei muutu.


Toki itsekin tiedän, että on ollut ja tulee olemaan asioita, jotka ei toteudu ihan silleen niinku ajattelis, mutta se on vaan elämää. Mikään ei koskaanikinä mene niinku strömsössä, mutta elämän eteen on tehtävä töitä. Itse. Omia unelmia asetetaan ja lähdetään toteuttamaan itse.
 Ei kukaan siun puolesta muokkaa siulle sitä timmiä kesäkroppaa tai karista sitä paria ylimääräistä kiloa.
Ja monien muidenkin asioiden eteen on itse tehtävä se työ. Apua saa aina, mutta siihenkin tarvitaan rohkeutta pyytää. Myönnettävä, että nyt en pärjää vaikka haluaisin.
Pitää olla utelias ja haluta nähdä, mitä se maailma tuo.
Elämä voi olla ihan paskaa, mutta elämä voi olla myös antoisa.
Kaikkeen ei voi tietenkään itse vaikuttaa, mutta niin kauan kun siulla itelläs on se mahdollisuus tehdä,kokea ja olla rohkea niin käytä nyt jo perhana tilaisuutes hyväks äläkä jää sinne sohvalle valittamaan.



perjantai 14. elokuuta 2015

Kohta se alkaa!

Täällä päässä rupee ns.jännitys tiivistymään!
Eilen oli Fitfarmin sivuille tullut bc:n ruokavalio ja treeniohjelmat videoineen.
Oon niitä nyt tässä alustavasti tutkaillu ja hyvältähän tuo näyttää. Treenei tulee olemaan aikalailla ja vaatii vielä vähän suunnitelmaa,miten ne ois fiksuinta ajottaa.
Miun romu polvi nyt estää aika paljon jalkatreeneihin suunniteltuja juttuja, että niiden osalta on vaan jotenkin sovelletteva kuten tähänkin asti, mutta muuten tuntuis olevan aika simppeliä (jos niin nyt voi sanoo)...

Huomenna on tarkotus lähtee salille tekemään vähän sellasta kokeilutreeniä. Pitää käydä läpi vähän vieraammat liikkeet, jotta niitä osaa sitten vääntää kun ohjelmaa alkaa toteuttamaan.

Kuten olin aiemmin epäillytkin, niin ruokavalio nyt ei juurikaan poikkea jo totutusta mallista. Pientä hienosäätöä on aamu ja iltapalan osalta, mutta muuten täysin tuttua kauraa.
Täytyy sanoa, että kyllä tätä on taas odotettukin. Eilen oli vähän sekavia tunteita, että osaanko ja pystynkö, mutta eihän sitä perhana tiedä jos ei edes kokeile!
Ja tästä lystistä on sentään maksettu nii ilman tuloksia mie en tätä lopeta!
Pitää vaan yrittää pitää pää kylmänä, keskittyy edes päivän kerrallaan siihen tekemiseen. Ei pidä haukata liian isoa palaa kerralla.

Tokihan mie tiedän, että tulen vielä ns.hyppimään seinille ja tuskailemaan, etten jaksa tai osaa, mutta miun on nyt vaan luotettava siihen, että kyllä mie jaksan ja mie osaan.
Jos tulee ongelma, nii ainakii foorumin kautta saa siihen apua ja tukea.

Oon mie alustavasti treenejä suunnitellu, mutta niidenkin osalta on osattava ottaa iisisti (yeah right..) kun luulis miun tajuuvan jo tässä kohtaa, ettei ne tulokset tapahdu hetkessä.
Pitää vaan tehä se, mitä on neuvottu ja luotettava ennenkaikkee omaan itteensä.
Kauniita ajatuksia kyllä, mutta tulevahan sen taas näyttää miten on sen toteutuksen laita.
Mennäänkö täysillä päin seinää vai painetaan sata lasissa, silti omaa itseä ja kroppaa kuunnellen?
En tiedä... Siitä lähen ottamaan tässä selvää, pikkuhiljaa.

P.S.eilen hoitelin sen tankkauksen alta pois, nii tästä on hyvä ruveta alotteleen ;)

maanantai 10. elokuuta 2015

Kaikki keinot käyttöön

Tässä olis nyt viikko ennen bc.n alkua. Ajatukset on jo pitkään ollu tulevassa.
Oon miettiny, mitä kaikkee valmennus mahtaa pitää sisällään, miten ajotan treenejä, yms.
Myös se surullisen kuuluisa rasvanpoltto on ollu pinnalla ja oon käyny läpi eri juttuja, miten sitä vois vielä tehostaa.
Kyllä mie uskosin, että tää oma aineenvaihdunta on melko hyvin toiminu, mutta ainahan sitä on varaa parantaa, vai mitä?
En oikein ikinä ole uskonu ns. aamuaerobisten voimaan, mutta tokihan niitäkin on tullu harrastettua (viimeksi tänä aamuna).
Normaalin aineenvaihdunnan tokihan saa pidettyä yllä ihan sillä säännöllisellä ruokailulla ja veden juonnillakin, mutta mielestäni pienessä buustauksessa ei ole mitään pahaa.

Eilen siis päädyin hakemaan Lifen myymälästä sportlifen  proline burnereita. Oon niitä ennenkin testannu ja hyväks havainnu, mutta niitäkään ei tule jatkuvasti käyttää (suositus on käytettävän 4 viikkoa, jonka jälkeen viikon tauko) joten olen tässä mennyt jopa muutaman kuukauden ilman, joten uskon niiden antavan vähän vauhtia toimintaan.
Onhan noita rasvanpolttajia markkinoilla vaikka millä mitalla ja onnekseni olen löytänyt ainakin itseleni toimivan purkin, niin ei tarvitse kaikkia vähiä rahojaan tunkea eri purnukoihin.
Pääsääntösestihän rasvanpolttajat sisältää tyyliin kofeiinia ja vihreää teetä, mutta tuossa käyttämässäni "ihmepillereissä" tuntuu sitten kuitenkin olevan jotain erilaista kun tuntui aiemmi tehonneen :)

Tästä linkistä lisätietoa, jolle tuote ei sano vielä mitään:  http://www.sportlife.fi/tuotteet/prolineburner/

Siitäkin huomaa, että aineenvaihdunta pelaa kun on jatkuvasti nälkä :) Tai ainakin miusta tuntuu siltä ja kuitenkin oon ainakii pyrkiny syömään riittävästi ja ennenkaikkea monipuolisesti. Tosin voihan se olla että nyt jos joku miuta viisaampi tulis kattelee miun syömisii nii saattas vaan pyöritellä päätään ja manailla hiiren annoksia :D
Eilen alkuillasta tosin oli siitä kummallinen tilanne, etten tuntenu itteeni nälkäseks vaikka oli ns.ruoka-aika. Naureskelin asiaa ääneen ja tuossa sitten yhdessä ihmeteltiin, että MITEN TÄMÄ VOI OLLA MAHDOLLISTA :D Nooo..ehkä parempi välillä niinkin?

Mutta tosiaan. Tässä kohtaa mennään siis nyt. Ajattelin riipasta tälle viikolle pari salitreeniä ja muutaman lenkin ja ennenkaikkee lepoa. Onneks on mahdollisuus saunomiseenkin, niin saa lihaksiakii vähän hemmoteltua :)

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Pelottaako?

No ihan hitoksee! :D
Maksoin just seuraavan valmennukseni, eli fitfarmin bikini challengen, joka alkaa 17.8.


Liten aikana mietin, mitä haluun seuraavaks ja tää bc tuntui hyvältä ja just siltä, mitä haluun ja tarviin. Se, mikä tuli yllätyksenä, oli kun valmennus alkaa näinkin pian. Olin aiemmin ajatellut, että tää tulee varmaan joskus vuodenvaihteen jälkeen ja sit aletaa tiristelee loppui läskei kropast, mutta toisin kävi. Tää kyllä tuli tosi hyväänkin aikaan, sillä kyllä mie tunnun kuitenki kaipaavan jotai proggista, että tässä hommassa olis jotain järkee ja etten menis hukkaan epävarmuuksieni kanssa.
Helpottaa tavotteisiin pääsyä, kun taustalla on se tuki ja turva sekä selkeät ohjeet, kuinka toimia. Loppu onkin sitten ihan miusta itestäni kiinni.

Tää on se juttu, mitä ootan, mutta samalla pelkään. Oon miun läheisimmille tästä kertonu ja ne kyllä tietää kuin tärkeetä tää miulle on. Nyt mie vaan toivon, että miulla on myös edes se yks ihminen joka tulee sitten miut tiputtamaan välillä maanpinnalle ja myöskii tarvittaessa potkii aamuaerobisille jos en meinaa muka kyetä :D

Onhan tää hiton jännää kun ei kuitenkaan loppupeleissä tiedä, mitä on tulossa. Litestä sain sen verran hyvän alkusysäyksen, ettei tää nyt voi kovin pahasti mennä metsään.
Hmmh...jotenki miun ajatuksen juoksusta paistaa läpi tämä epävarmuus :D No mutta aina voi olla vähän kriittinen, yllättyypä ilosesti kun tulokset alkaa näkymää, right?

Nyt ei sitten muuta kuin treenit jatkuu vielä sillä oman pääni mukaisella ohjelmalla, kyttäillään niitä syömisiä ja ja ja...jossain kohtaa vähän tankkaillaa nii jaksaa veivaa sitte 10 viikkoo täysii :)