Päivä kerrallaan,edelleen...

....miks asioille tarvii keksiä selityksiä?
Miks tarvii pitää niitä miljoonaa eri lankaa käsissä, vaikka tietää, ettei koko pakettia voi hallita ilman luopumista omasta itsestään?..

Mie oon vähän sellanen mietiskelijä, vaikkei se varmaan monille näy päällepäin.
Mie käyn läpi perkeleesti asioita monelta eri kulmalta ja eihän siinä mene kuin itse sekaisin.
Mitä tähän miun "fitnessperseilyyn" liittyy, niin jätin ruokapäiväkirjan ainakin toistaseks pois.
Miehän oon koko tän ajan kirjottanu joka perhanan päivä ylös sen, mitä suuhuni oon laittanu.
Tokihan määriä en ole aktiivisesti punninnu, vaan rustannu pääosin sen, mitä ruokaa on popsittu.

Jotenki siihenki vaan väsyi ja kert mie oon päättäny elää loppuelämäni silleen, että pidän ruokailuista huolen, niin koin tässä kohtaa viisaammaks jättää yhden "suoritusta vaativan tehtävän" pois.
Jos kaikki menee, kuten olen ajatellu (harvemmin tosin käy niin, mutta toivotaan) nii huhtikuun lopussa alkais sitten vähän tarkemmat ja tiukemmat meiningit ja sillon ehkä tarvii ainakii hetkellisesti palata ruokapäiväkirjaan. Mutta näillä mennään nyt.

Myös tämän hetkiset työt on imeny miusta mehut aikalailla. Vastahan mie alotin, mutta kyllä päälimmäisenä on ajatukset siitä, ettei miusta enää ole tuohon hommaan.
Senkin takia ois syytä yrittää pitää päätä edes jokseenkin kasassa, ettei koko paletti leviä.

Kuten elämä yleensä, niin varsinkin nyt tää on vähän tällästä päivä kerrallaan elämistä. Sain mie uudet työvuorotkin ja niiden ympärille ois jotenki rakennettava myös treenit.
Eli kuitenkin jossain määrin on myös tehtävä suunnitelmaa, niin tietää mihin suuntaan menen.
Vähän tuntuu, että mieli tekis keskittyy vaan treeneihin ja muuhun touhuun, mutta pakkohan se on töitäkin tehdä, että pysyy joku rytmi tässä elämässä. Ja itsestäni tiedän sen, että jos on liian kauan "tekemättä mitään", niin sitten ainakin hajoan.
Löytyis vaan sellanen homma, mistä tykkää. Eikä tartteis aina vaan miettii, että minkälaista suoriutumista tää on.

Voi töttöröö mitä tekstiä taas, mutta mutta..Tää on nyt niin tätä.
Mitenhä sitä osais olla miettimättä liikaa?  En mie jaksais enää läheisillekkään avautua näistä, ne on katellu miun seinille hyppimistä jo iha tarpeeks :D

                                      (yhtenä aamuna valtasin salin yläkerran :D )

Edelleen tuumailee hän...

Mie tykkään ruuasta, liikunnasta, etenkii salilla heilumisesta, mutta ennenkaikkea ihmisistä ja siitä, että saan olla niiden kanssa.
Siks mie oon ollu pitkää niin saatanan surullinen siitä, että yhä edelleenkä ei ole sitä vieressä puuskuttajaa lenkillä tai viimosten toistojen pakottajaa salilla.
Yks miun läheisimmist ystävist on kyllä pari kertaa käyny miun kans ulkoilee ja reenaa (syvät kiitokset hälle siitä) mut sitä nyt tapahtuu kuitenki harvoin. Ei vaan aikataulut sit osu yksiin tai jotain?.. Tokihan miulta muuten tsemppareita löytyy ja sit taas eräs toinen ystävä on (ilmeisesti) miun ansiosta hullaantunut täysin saleiluun ja kahvakuulaan yms.

Tottakai oon hitoksee ylpee siitä, että laitoin hyvän kiertää ja nyt tällä miun ystävällä on kova meno päällä ja on saanu miehenkii ja kaikenmaailman kumminkoirankaimat hurahtamaan samaan hommaan.
Mie hälle sanoin, että oon kyllä nyt kateellinen. Joo, ehkä itsekästä, mut enkö miekii nyt sais yhä edelleen kaivata käytännön tukea?.. Saan.

Oon yrittäny ammentaa miun tietotaitoa tutkimalla erilaisia nettisivuja ja seuraamalla toisten blogeja ja saada niistä lisää energiaa tähän hommaan.
Joku vois tässä kohtaa sanoo, että "ota nyt se pää pois perseestä" mutta kun en ota. Angsti! :D

Ja kyllä tähä vaikuttaa myös tuo salin vaihto. Entisellä salilla oli sentää hyvä meno eikä tarvinnu seurata ketään naama norsun veenä reenaajaa. Nykyisellä salilla tuskin uskaltaa huomenta sanoa...
Mutta, mie en silti luovuta. Ottas vaan enemmä päähän, jos heittäisin hanskat tiskiin, sillä kaikesta huolimatta miulla on jotain mitä odottaa ;)
Miulle annettiin vähän vinkkiä, että nyt kannattais tankkailla ruuan suhtee ja yrittää levätä. Miun keho on nimittäin stressitilassa, eikä se ihan viikossa häviä. En mie treenejä jätä, mutta opettelen tässä syömään yhä enemmän ja jos vaan mahdollista, niin joku nollauski ois aika asiaa..

Miun ajatukset ja kirjotukset nyt melkolailla toistaa itseään, mutta pakkohan nääkin on johonki purkaa. Miun on ainakii ite pakko uskoo siihen, että kyllä niitä muutoksia alkaa tapahtuu pikkuhiljaa.

Asioiden kertausta....

Mie pysähdyin taas miettimään, mitä on tässä viikon-kahen aikana ollu meneillään.
Tosiaan flunssasta toivuin ja päätin ottaa tän viikon kevyesti treenien osalta.
Nyt on vaan ollu vähän sellanen fiilis, etten itsekään ymmärrä mitähän hittoa se kevyt viikko muka meinaa?
Salilla oon tehny astetta kevyemmillä painoilla ja useampia toistoja, mutta on miun liikuntamittariin sisältyny myös porrastreeniä, lenkkeilyä ja pyöräilyäkin. Onko tämä hyvä? :)

Ruokien kohdalla oon pysyny ihan hyvällä tasolla. Ihan perus ruokaa eikä mitää hifistelyjä. Tosin vieläkii hetkittäin tuntuu,että syön liian vähän.
Tuo ruoka on oikeesti aika jännä asia. Jotenki sitä niin kuulee jatkuvasti, että joko ihminen on jollain "dieetillä" tai sitten syödään miten sattuu ja miten huvittaa, koska ei välitetä.
Eilen juttelin työkaverin kanssa, kun hää oli alottanu Jutan superdieetin. Oli hää ihan hyvillä mielin vaikka kauhisteli ruuan määrää. Mutta jotenki särähti korvaan kun lopuks hää totes "no katellaan miten menee,eihän tää kokonaisuudessaan ole kuin sen kuus viikkoo.." JUURIKIN NÄIN HYVÄT IHMISET! Eihän se tehopotkustartti välttämättä kestäkään sen kauempaa, mutta sehän on vain kaiken alku! Siis jos oikeesti haluut laihtua ja muuttaa elämäntapojas.
 Mut jos vedät täysii sen kuus viikkoa ja jatkat vanhojen kaavojen mukaa nii kannattiko tuhlata elämästään sitä kuutta viikkoa ruokien mittailuun ja rehujen syöntiin ihan vaan siks ku halus nopeesti jotai muutoksia?

Omalta kohdaltani painotan sitä, että kyllä tää on juurtunu elämäntavaks, mutta silti miun silmissä on ne tavotteet. Ajoittain pyörin vähän pallo hukassa, kun kukaan ei kerro mihin suuntaan oon menossa, mutta aina mie taas jostain mutkasta itteni löydän ja taas mennää.
Se, missä voisin tehdä parannuksen, on nimenomaan lepo. Tuntuu, että loppujen lopuks miussa on jatkuvasti virtaa kuin pienessä kylässä (ja ennenkaikkea syytän siitä tota aurinkoa, joka toistaseks jaksaa vielä loimottaa) niin mihin mie sen energian puran, jos en liikuntaan? Tai muuten vaan levottomaan liikehdintään :)
Tosin voihan se olla, että tääkin energiamäärä hupenee aika vikkelään kun alotan uudet työt.
Se on ollu vähän sellane stressipalloilun aihe tässä tämän viikon. Pelottaa niin perkeleesti kaikinpuolin. Mut eihän miulla ole vaihtoehtona muuta, kuin mennä tulta päin kuten yleensä. Katotaan miten miun käy, ja jos yhtää on uskomine aiempii kertoihi nii selviytyny oon joka tapauksessa. Meni se sitte niinku strömsössä tai ei.

...ja ps...miekii syön karkkia! Tänää meinasin kuulkaas...hah! ;)

Liikunnan iloa :)

Nyt ollaan taas takaisin liikunan meiningeissä! Ai ihanaa :D
Eilen lähin heti herättyä tekee pienen lenkin ja siihen päätteeks tein "kyykkyhaasteen" kyykyt. Jatkoin siitä, mihin ennen sairastumista olin jääny. Ihan törrrkeeen hyvä fiilis heti aamusta siis!

Päivällä lähettiin vielä kaverin kanssa salille treenailemaan. Otettiin alkulämmöks vähän soutua ja sillon tuntu kyllä, että pumppu leikkaa kiinni :D Sykkeet kuitenki tasantu tosi nopeesti, että eikun eteenpäin vaan!
Tehtii ihan hyvä reeni, tein astetta pienemmillä painoilla. Ei uskalla tässä kohtaa paljon ruveta riekkumaan, ettei tarvi heti kohta sairastella uudestaan. Kaverilla oli myös ilo ja kunnia ottaa miusta todistusaineistoa, että mie ihan oikeesti teen siellä salilla muutakin kuin heilun peilin edessä :D

Eli mm.selkähommia ja ns.kadonneen ojentajan metsästystä oli ohjelmassa. Tykkäsin!
Ja jos muuten oikein tarkkaan kattoo, niin ihan kuin miun selässä olis pikkasen leveyttä havaittavissa?

Tänä aamuna kävin myös reenailee ihan oman ohjelman mukaisesti. Tein kevyemmillä painoilla ja pidempiä sarjoja. Jalat jätin tosin tältä erää tekemättä, sillä eiliset kyykyt ja takareisi-pohjetreeni tuntu melkosen höpöltä ;) MUTTA lievästi masokistin luonteisena, tänäänki treenin päätteeks oli tehtävä kyykyt. Eihän niitä nyt sovi jättää poiskaan :D huhhuh. Teki ehkä vähän kipeetä kyllä.

Eli näillä fiiliksillä siis alkavaan viikkoon! Kun vaa nyt malttais ottaa viel iisisti ja venytelläkin...

Miltä nyt tuntuu?

Muutama päivä meni flunssan kourissa ja nyt pikkuhiljaa oon jo voiton puolella.
Vielä on tosi voimaton olo ja hurjana kävin töissä tekemässä pari yövuoroa, nii sekii verottaa aikalailla voimavaroja.
Ajatukset on kieltämättä ollu tulevissa treeneissä. Vaikka tää tauti tuli varmaan just siks kun en ole ymmärtäny levätä, nii kyllä "nyt jo" tuntuu, että pitäis päästä taas normimenoon.

Vissii jotai kevättä tais ruveta tyrkkimään ja päivällä paistavan auringon alle ois niiiiin ihana päästä lenkkeilemään, mutta vielä en ole uskaltanu. Pientä kävelyhommaa kaupassakäynnin merkeissä oon pääosin harrastanu ja sekin on ollu ihan riittävää.
Polte salille siis on kova, mutta miun on nyt vaan maltettava vielä pari päivää.
Kait mie oon tässä viikon mittaan ymmärtäny sen levonkin merkityksen?..

Syömiset oli myös aika huteralla pohjalla pari päivää, ei vaan yksinkertasesti maistunu juurikaan mikään ja söin vähän sen takia kun oli pakko. Keskiviikko tais olla eka sellanen kunnollisempi ruokapäivä ja nyt ollaan kyllä takasin (melkein) normissa :D :D Tulipa todistettua, että miun todellakin tarvii olla kipee ettei ruoka maistu :) Nyt kun rytmiin aletaan taas päästä, niin miun mahaan mahtuu vaikka ja mitä :D
Josta tuli mieleen, että mielitekoja on kyllä ollu aika paljon. Ja etenki ku flunssan jäliltä oon viel syöny tarpeeseen nähden vähän, niin sitten ne irtokarkkimättö-himot iskee.
Mie tuossa päätinkii, että nyt viikonlopun aikaan saa napostella vapaammin. Miusta on loppupeleis ihan hyvä, että oon hieman armollisempi ja voin vaikka sen kerran viikossa/kahdessa viikossa napostella niitä karkkeja jos mieli tekee. Kuitenki ku tiedän, että se perus ruokavalio on kunnossa, niin kert tässä ei kisohin olla menossa nii herkkuja tänne vaan! :D

Eli vielä  päivä, tai pari lepoa ja sitten kevyt alotus treeniin ja tosiaan lenkkeilyhommiinkin.
Alkaa näyttää, että portaatki kutsuu pikkuhiljaa! :D
Into on kova ja tuleva näyttää, mihin tästä mennään. Oon nyt yrittäny "haalia" napakkaa tukiverkkoa, että miulla ois enemmän toivoa päästä sinne, mihin haluan, mutta myöskin kestää näiden asioiden kanssa maanpinnalla, etten hukkuis siihen "fitnesskuplaan".

Pakko"lepoa"...

Niin siinä  näköjään kävi, etten voinu välttyä flunssalta.
Sitä on nii hitoksee ollu taas liikkeellä, ettei nyt sinänsä mikään ihme.
Vähän tuli kuitenkin huonoon aikaan, kun miulla ois tässä viimoset 5päivää töitä, eikä todellakaan ois varaa olla sieltä pois, eli ihan lepohommiks tää ei nyt ainakaan vielä mene.

Se mikä on ehkä vähän huvittavaa, nii suunnittelin just ens viikolle kevyempää viikkoa reeneistä, nii nyt se ainaki pakosta toteutuu :D Noei...varmaa tässä hetki menee sairastaessa ja jossai kohtaa ois sitten oikeesti saatava levätä, että pystyy taas touhuu.

Mut näillä mennää nyt, mie jatkan tätä aivastelua ja yritän ryhdistäytyä iltavuoroa varten. (vaikka alla oleva kuva kertoo, miltä oikeesti tuntuu....)

Suunnitelmaa...

Tää on vähän ku seinille puhuis, mutta varmaan tälleen kirjottamalla miun ajatukset jotenki saa jonkinlaisen järjestyksen ja selvyyden itelleni.

Oon tässä menny likimain jaksamisen äärirajoilla. Oon tehny suunnitelmaa, muuttanu sitä...ollu vähällä luovuttaa ja taas yrittäny kovempaa ja pyöriny vaan kysymysmerkkinä.
Viimeks eilen kuulin siitä, ettei miun pidä enää laihduttaa.
Miks niin moni mieltää terveellisen ruuan ja salilla käymisen laihduttamiseksi?
Ja ennenkaikkea ollaan huuli pyöreenä, kun kieltäydyn herkuista n. yhdenksän kertaa kymmenestä.
Huolehdin siitä, että rehuja ja rahkaa löytyy jääkaapista ja salitreenit on kirjattu kalenteriin.

Ai että mikä fitnessbeibe nyt olenkaan! :D :D hitot...

Mutta joo, siihen suunnitelmaan. Mie oon tajunnu, että on syytä levätä. Joku viisas oli kirjotellu netin ihmeelliseen maailmaan treenijaottelusta, kevyestä viikosta ja jopa treenitauosta. Mitä? :D
Heräsin siihen, että "totaalitauolla" olin tuon tammikuun ekan viikon, kun oltiin siellä reissussa ja sen jälkeen oon treenannu 3-4kertaa viikossa.
Aamulla mietin, että ens viikko vois olla se miun kevyempi viikko. Salille aion mennä, mutta treenit saa olla sitten vähän kevyempiä. Katsotaan mitä kroppa ja pää on siitä mieltä.
Huhtikuulle ajattelin, että vois pitää sen ns.totaalitauon sillä huhtikuun lopussa ois sitten taas ihan muut suunnitelmat. Ja sillon mentäis sitten taas vähän kovempaa.

Elikkä nyt ois syytä antaa pään ja kropan vähän levätä. Vaakahommatkii saa olla tauolla. Jos vaikka keskittyis vain ja ainoastaan syömiseen? :D Noei...melkolailla sama linja saa jatkua ruokailujen suhteen, välillä pitää antaa buustia aineenvaihdunnalle, mutta muuten yhä edelleen herkkupersemätöt olkoon tauolla.

Että jos näillä ajatuksilla jatkais taas hetken eteenpäin...

Miten ja missä ajassa?

Mie oon taas ollu jossai pyörremyrskyn keskellä. Ollu kaikenmaailman stressiasioita ja siinä samalla kuitenki yrittäny nauttia elämästä ja treeneistä.
Oon jopa yrittäny huoltaa kehoa käymällä fyssarilla, saunonu ja levänny.
Silti tuntuu, että oon hukassa tavotteideni kanssa.
En mie ole asettanu mitään deadlinea, sillä tiedän, että "kehonmuokkaus" vaatii aikaa.
Mutta tää jatkuva väsymys ja epätietoisuus vaivaa jonkin verran.

Oon tietosesti myös jarrutellu syömisten kanssa ja sehän nyt on virhe. Joten viikonloppuna painotin syömisiä hiilaripitoisemmiks ja nyt toivon, että jaksais taas hieman paremmin.

Aamulla salille lähtiessä teki mieli kääntyä jo ovella takas ja todeta, että sänkyyn jääminen on parempi vaihtoehto. Mutta silti, mie menin.
Nyt voin sanoa, että kannatti. Hiilaritankkaus ilmeisesti auttoi kun painoja sai vähän nostella entisestä ja mikä parhainta, törmäsin yhteen tuttuun vanhalta salilta! Hää oli päättäny tulla kokeilee miltä tuon salin meno näyttää ja kovasti hälle suosittelin, että sinne kyllä mahtuu oikein hyvin vaikka miun kaveriks :)
Piristi kyllä ja tajusin, että myös tuo sosiaalinen kontakti salilla käydessä on se, mitä oon kaivannu. Tuolla kun kaikki vaan puurtaa sen oman juttunsa parissa, niin ei  siellä paljon läppä lennä.

Nii jotta, kävinhä mie eilenkii salilla heilumassa alkuillasta. Se tosin meni melkolailla pieleen, sillä päätä särki (taas kerran) ja ahdisti kun sali oli lähes tupaten täynnä joten suunnitellusta treenistä ei senkään puoleen tullut mitään. Keskityin siis lähinnä tekemään vähän aerobista ja vatsoja/venyttelyä.
Ja tokihan oon tässä nyt parina päivänä kyykkäillyt, kun piti facebookissa mennä osallistumaan johonkii hemmetin kyykkyhaasteeseen :D :D

Eli yhteenvetona vois varmaan todeta, että lepo ois se mitä miun keho huutaa. Mutta toivoisin myös, että olis joku alan ammattilainen, jolta kysyä apua ja joka kertois, mitä miun tarvii tehä ja missä mennään nyt metsään.
Kaveri tuossa jo vinkkas, kun hälle avauduin, että kyllä niihi tavotteisii pääsee hitaamminki...mut sepä se, mikä on se just miulle sopiva aikataulu?..
Kuitenki tarkotus on pitää oma mielenterveys, mutta myöskin saada niitä tuloksia aikaan..
Arght...