Enimmäkseen ulkopuolinen

Nuo otsikon kaksi sanaa on toistuneet miun mielessä viime aikoina todella useasti.
En sen enempää ala tässä avamaan tapahtumia ja tilanteita jotka saa nää tuntemukset aikaan, mutta näin on ollut oikeastaan aina.
Ja on aikoja jolloin tuo ulkopuolisuuden tunne korostuu.

Löysin erään vanhan kirjeen jonka olen saanut kun olin vielä teini-ikäinen.
Siinä on paljon kolahtavia lauseita ja sanoja miusta. Siitä, miten tämä kyseinen ihminen miut silloin näki ja varmaan näkis yhä jos tietäisi mitä miulle kuuluu.
Siinä on sanat
" Sinua on isketty liian monesti ja liian lujaan. 
että olet kadottanut luottamuksen ihmiseen ja ihmisyyteen. 
Surullista. 
Sinut hyväksytään. 
Sinä kelpaat ja sinusta välitetään..."

Mie oon sellanen ihanan sekopäinen sosiaalinen Hippiäinen ja tykkään paljon ihmisistä ja olla ihmisten kanssa. Mutta on vaan harvoja jotka pääsee oikeasti lähelle. Ja joskus, toisinaan ehkä pakoilen heitäkin jos on tiukka paikka. Pelottaa avata mielensä maisemat vaikka kuinka haluaisi.
Miulla on ollut nyt ilo tutustua pariin uuteen ihmiseen ja se mikä heissä on ehkä parasta niin ne kutsuu miuta Hippiäiseks :D Aika moni ehkä "tunnistaa" miut siitä nimestä noin niinku muuten, mutta se, että kuulen itseäni oikeasti noin kutsuttavan, lämmittää kyllä mieltä.

Se, mikä ehkä on itsestä sekavaa niin miks en aina tajuu sitä, että kuten tuossa yllä on mainittu niin miut hyväksytään ja on ihmisiä jotka miusta välittää. Se on vaan joskus minä ihan itse, joka otan sitten ehkä pari askelta taakse etten tulis taas satutetuks, tai ettei miun ainakaan tarvis näyttää,että miussa on vähän synkempikin puoli.
Yhtenä aamuna sanoin miesystävälleni, miten surullista ja pahalta tuntuu, ettei kukaan kaipaa. Hän otti miuta kädestä, katto silmiin ja sano "mie kaipaan siuta..." <3

Se, että miun elämä on pohjimmiltaan hyvin, on ihan tosi iso juttu.
Se, etten pyöri missään pohjamudissa ja vaikeuksienkin keskellä osaan vielä hymyillä ja taistella, niin se ei kuitenkaan poista miusta sitä epävarmuutta jota tunnen.
Hämmentävää kun tiedän tiedollisella tasolla, että on ne tietyt jotka tykkää ja keiden seuraan oikeasti "kuulun", mutta tunnetasolla on aina olemassa se pelko, että oon kuitenkin  vaan enimmäkseen ulkopuolinen...

"Lähelläsi on olkapäitä sinun päätäsi varten, 
käsiä kietomassa sinut syliisi hajoamistilasi ympärille. 
Se ei kuitenkaan riitä poistamaan sinun sisäisä pelkoa, tietämättömyyttä..."