Otin "vapauden" syödä ravintolassa, joskin valitsin listalta sellasen annoksen jonka nyt ajattelin sopivan tähän miun kuvioonki. Eli kanaa ja kasviksia ja bataattilohkoja. Annokseen kuuluneen kastikkeen pyysin erikseen kippoon ja siitä maistoin sen verran, että pystyin vaan toteamaan sen olleen pahaa :D
Kävi myös niin tylysti ruuan suhteen, että annos oli naurettavan pieni! Ehdin ruokani jo syömään kun toiset suurinpiirtein alotteli omaa ruokailuaan.
Miuta kirjaimellisesti vitutti ja annoinkin tarjoilijalle palautteeni.
Sanoin annoksen kyllä olleen hyvä, mutta säälittävän pieni hintaansa nähden ja sanoin, että miuta korpee ruveta maksamaan siitä annoksesta korkeaa hintaa. Tarjoilija onneks oli pahoillaan ja antoikin sitten hinnassa hieman hyvitystä.
Se ei tosin mieltä lämmittäny, kun syömisten jälkeen miun piti lähtee kotii syömää. Ei näin.
Yks meidän seuralaisista ei ollu nähny miuta...ööhm....ainakaa miljoonaa vuotee ja jossain kohtaa sit tuli puheeks tää miun "dieetti" nii hää totes vähän varovasti "No mie mietinkii, et ethän sie aina ole ollu noin pikkune vai muistinks vääri, mut en vaa uskaltanu sanoo asiasta..."
Oli kyllä jotenkin ihana kommentti. Ja muutenkii hää oli melko kiinnostunu tästä miun hommasta ja ehkä paras kysymys meni jokseenki näin " Ootsie tuntenu ittes vihaseks?.." (tuli siis puhetta esim.karkkihimoista,nälkäkiukuista...ja miten ne vaikuttaa mielialaan...)
Pakko oli vaan revetä nauraa ja todeta "kyllä,joka päivä.." Mutta tottahan se on.
Joka päivä tulee jossain kohtaa sellanen "V***u mitä p****a"-fiilis, mutta aina siitä pääsee kuitenki yli eikä se vielä ole maailmaa kaatanu. Me naiset nyt muutenkii ollaa nii oikukkaita.
Oon toki myös huonoina hetkinä miettiny, että onks tässä järkee kun tosiaan niitä kiukkuja on niin useesti ja olisinko vaik onnellisempi jos söisin vähä enemmä hiilaria?
Nimittäin miun suuri aamupalarakkauden, eli puuron määrä vähenee.... Jo siis muiden vähennettyjen hiilareiden lisäks!
Kysyinkii nyt vähän ylemmältä taholta ohjeistusta, miten miun tulis toimia, että saisin kuitenkin tästä valmennuksesta kaiken irti. Katsotaan, mikä on tuomio.
Peiliin nyt tulee kans tuijoteltua aika paljon. Kovasti etin niitä muutoksia, että jokohan nyt? Ai ei vielä?..No hitto...Eihän sitä tiedä, jos mie oonkii ressannu nii paljo, että oon saanu kroppani jumiin? Sehän se tässä kans on haaste, kun en oo ns. tilivelvollinen kuitenkaan kenellekkään näistä treeni-ruokaseteistä, nii vähän on kuulkaas haastetta! Mutta mutta...näillä mennää edelleen...
Onneks on ainakii tää blogi ja facebook ja pari ihmistä ihan tuossa liki, joille kertoo näit myllerryksii vaik en valmiita vastauksia aina saiskaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)