Mites se ruoka?

Kun laitetaan elämäntavat uusiks, luullaan että täytyy ravata salilla sen kymmenen kertaa viikossa plus viis kertaa viikossa jotain rasvaapolttavia aamuerobisia ja hikijumpat päälle ja sit saatetaan vaikka ihmetellä kun mitään ei kropassa kuitenkaan tapahdu.
Tai ehkäpä tuolla treenimäärällä kilot saattaa karistakkin, mutta jos haluaa oikeita, pysyviä tuloksia on hyvä myös kurkistaa sinne jääkaappiin ja omalle ruokalautaselle.

Oon tainnu joskus mainita siitä, että aloittaessani elämäntapamuutoksen, söin aivan liian vähän. Sen opin vasta ajan mittaan.
Ja nyt etenkin kun olen ollut valmentajan silmän alla, ruokailun merkitys on korostunut entisestään.
Kyllä miulla on se ns.perusrunko ollut hallussa jo pitkään, mutta nyt kun syön tavotteideni mukaisesti ja treeniä tukien, niin tuloksetkin kertoo, että oikeilla jäljillä ollaan.

Miulla on hiljakseen treeneissä sarjapainot nousseet ja vaikken ravaa jatkuvasti pitkillä lenkeillä niin silti paino on laskusuunnassa.
Ja mikä siisteintä, mie syön ihan hitosti ja monipuolisesti!

Mie oon entinen ja vähän nykynenki herkkuperse. Valehtelisin jos väittäisin ettei tässä ole menty jo pitkään kuola suupielestä valuen kun näkee toisen syövän herkkuja tai näkee jotain jäätelömainoksia.
Niissä tilanteissa vaan kysytään sitten sitä itsehillintää ja se mitä oikeesti haluan tässä kohtaa. Onko se ne herkut vai hyvä olo ja kehittyminen?

Se, että vieläkin kuulee sanottavan "välillä voi herkutella" ja "tekis siullekkii iha hyvää.." lähinnä turhauttaa. Miksi ei vaan tueta? Ja miksi ne epäterveellisemmät mätöt vaan koetaan herkuiksi?
Miehän käytännössä herkuttelen joka aamu kun saan puuron kylkeen lisätä marjoja, syön rahkani hedelmillä, välipalaksi menee proteiini suklaavanukkaita...
Jäänkö muka jostain paitsi? En.

Tänä aamuna taas ilostuin kun vaaka näytti miinusta edelliseen punnitukseen verrattuna ja olinkin päättänyt että tänään "on lupa syödä".
Oon tiistaina menossa uuteen viisaudenhampaan leikkaukseen ja päätin, että nyt on hyvä hetki vähän niinkuin tankata, sillä leikkauksen jälkeen miun kalorit tulee olemaan auttamatta vajaat pelkkien smoothieiden ja muiden soseiden varassa eläen.
Mitä mie sitten söin? Pitsaa. Omatekoista sellaista ja jäätelöä ja jonkin verran irtokarkkeja.
Tasan just niitä juttuja mitä olin tässä jo pitkään himoinnutkin, mutta arvatkaapa mitä?
Tässä kohtaa tulee jollekin too much information mutta miun kroppahan ei sitten tykännyt yhtään etenkään tuosta pitsa-jäätelökombosta. Pakki meni täysin sekasin ja nyt oon sitten kipeän mahan kanssa pötkötelly. Eipä siinä sitte. Ei jääny se rasvamäärä ainakaan pyörimään miun kroppaan tarttuakseen kiinni vaan samoilla vauhdeilla takakautta ulos.

Muistan aiemmin kun dieettasin, niin yhden makkaran syömisen jälkeen sama homma. Kroppa ei vaan siedä enää sellaista rasvan määrää.
Kaduttaako? No ei. Ja olis kyllä tyhmää kuluttaa energiaansa miettien jotain morkkiksia tästä sillä tää oli suunniteltua vaikkei tämä olo ollutkaan.
Tiedänpä nyt sitten jatkossa, että kun haluan seuraavan kerran mättää niin eipä ainakaan mitään rasvaista. :)

Että tällaista informaatiota tällä kertaa. Muistakaa ihmiset tosiaan syödä ja jos tarvetta niin pitäkää ne tavotteet mielessä. Ja ennenkaikkea, herkutella voi niin monella eri tavalla. Tämän päivänen lähinnä muistutti siitä vanhasta Sannasta mikä en kuitenkaan enää ole ja kuten sanottua näköjään kroppakin siitä muistutti että jatketaan niillä vanukkailla ja marjoilla sitten <3
Hyvä olo on kuitenkin se, mitä eniten haluan.