Eli nahkan palautuminen ja arvet?
Niin että palautuuko se nahka ja häiveneekö arvet jotka on tulleet ihon venymisen myötä?
Tämähän on aivan luonnollinen reaktio kun nainen tulee raskaaksi ja maha alkaa kasvamaan ja iho venyy aikalailla.
Tästäkin voidaan olla niin montaa mieltä, mutta miun näkövinkkelistä normaalivartaloisen, nuoren naisen vartalo palautuu paremmin kuin tässä tapauksessa miun, eli -lähes 30v elämästään ylipainoisen ja monta vuotta vaan läskillä venyttänyt nahkaansa-kroppa.
Sanotaan, että se johtuu niin iästäkin, geeneistä ja tottakai elintavoista.
Miusta on vähän surullista kun en todellakaan aiemmin tätä ollut tullut miettineeksi,
Varsinkaan silloin kun en välittänyt itsestäni ja elintavoistani vaan lihoin kokoajan lisää.
En ehkä vaan välittänyt. Jos oisin, olisin tehnyt elämäntapamuutokseni jo paljon aiemmin.
Onhan niitä kaikenmaailman hoitoja tähän avuksi. Voiteita ja öljyjä. Roikkuvaa nahkaa hoidetaan myös leikkauksin.
Kun olin saanut painoa pois, miulla saattoi olla pieni toivenvire siitä, että kyllä ne allit vielä häviää ja alavatsa asettuu kun vaan treenaan.
Mutta olen jo aikalailla 100% varma siitä, että mitään poppaskonsteja ei vaan ole eikä mikään maailman treeni ja ruokavalio miuta pelasta.
Leikkaus ehkä, mutta tää ongelma nyt vaan on pienesti kosmeettinen, niin en ole valmis siihen.
Ja uskon, että tässä kohtaa miun pitäis se itse yksityisellä kustantaa.
Olen kuullut, että jos haitta on terveydellinen, on helpompaa päästä kunnallisen kautta operoitavaksi.
Alan ymmärtämään, että en tule koskaan saamaan sellaista kivan "lättänää sikspäkkiä", mutta onko miulla siihen tarvettakaan? Ei.
Se, mikä kieltämättä ottaa ajoittain ohimoon, on nimeonomaan tuo alavatsa joka saa miut näkemään itteni lihavana. Moni on aiemmin sanonut, että miulla on ihan hyvä kroppa ja olen jonkun mielestä jopa hoikka (hahhh...painoa tullu lisää iha kiitettävästi tän vuoden aikana nii en todella allekirjoita tätä..)
Joskus sain kommentin johonkin miun "pullistelukuvaan" SIULLAHAN ON ALLIT!"
Kyllä. Ja ne lepattaa hitoksee kivasti tuulessa. Ojentajatreeni on yks miun suosikeista, mutta tämäkin on se yksi osa kehosta joka ei täysin palaudu.
Entä miten ne miun arvet sitten? Pahimmat on ehkä juuri vatsassa. Ne on mielestäni ne raadollisimmat muistuttajat menneestä. Myös kädet ja reidet on saaneet osansa.
Jaloissa on toki myös leikkauksien jäljiltä paljon arpia. Että miulla saa kesällä olla hitokseen hyvä päivä jos olen kulkenut shortseissa ;)
Häpeänkö arpiani? Kyllä ja en. Tokikaan leikkausarvillehan nyt en voi mitään ja ne on "ihan ok", mutta kyllä miun on tunnustettava, että huonoina päivinä sitä saattaa kauhistella mitä on kropalleen aiheuttanut.
Monet äidithän sanovat, että kantavat ylpeänä taisteluarpensa ja tottakai, se on ymmärrettävää, onhan heillä rakkaat syynsä siihen, mutta kuten aiemmin mainitsin niin omalle kohdalleni olen tämän aivan itse omaa kehoani kaltoinkohdellen aiheuttanut.
Onko typerää velloa menneessä ja katua sitä? On. Enkä mie siinä kieriskele, nämä ajatukset vaan hetkittäin palaa mieleen ja olen kyllä helvetin ylpeä ja kiitollinen siitä, että koin sen herätyksen tehdä elämäntapamuutoksen edes pikkasen myöhemmin.
Eikä siinä kohtaa kun olen jo sydänkohtauksen tai verenpainelääkityksen saanut.
Eiköhän tuo nahka ja rikkinäinen polvi muistuta miuta jo ihan tarpeeksi.
Olenko sitten kokeillut mitään vippaskonsteja tähän? En sanois niitä vippaskonsteiks, vaan ihan tavallista ihon hoitoa, kuivaharjausta, kuorintaa ja rasvausta.
Sitähän nyt voi tehdä ihan jokainen muutenkin.
Pitkään tutkailin ja lueskelin aiheesta Lpg-hoito. Sehän lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, kiihdyttää aineenvaihduntaa mikä tuntuu olevan ihan tukosssa ja auttaa myös treeneistä palautumiseen, mikä olis miulle ihan tosi iso juttu.
Kerran mie sitä kävin tässä kesällä jopa kokeilemassa. Sukelsin siihen ihanan tyylikkään harmaaseen sukkahousupukuun ja annoin itselleni luvan nauttia hoidosta.
Eihän se yksi kerta mitään auta pidemmän päälle.
Vaikka antoikin tosi hyvän ja rennon olon, mutta saadakseni tuloksia paremmin aikaan, täytyisi myöskin olla hieman paksumpi lompakko.
Osa-aikatyötä tekevänä ei ole mitään mahdollisuuksia käydä lpg:ssä säännöllisesti, muuten kyllä menisin heti uudestaan.
Mutta tosiaan. Tämä on taas miun kokemus ja tarina ihon palautumisesta.
Tätä ei kuitenkaan kannata ruveta miettimään sillä asneteelleä, että "en varmaan laihduta jos se nahka jää vaan roikkumaan!"
Ei ei ei ja vielä kerran EI! Kyse on kuitenkin siun terveydestä ja ylipainon terveysriskit nyt onkin sitten ihan oma kirjoituksen aiheensa, mutta uskon että jokainen ihminen nämä tiedostaa.
Jokainen saa myös tehdä ne omat valinnat. Jos voit hyvin ja olet onnellinen ylipainoisena, se ei todellakaan ole keneltäkään pois.
Aikoinaan itse en ollut ja etenkin sukurasitteet olivat turhan hälyttävät, niin pakko se oli elämälleen jotain tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)