Siitä jäi mieleen kun Cheek sanoi jotenkin näin "ei mulla ollu itsetuhosia ajatuksia, mä vaan toivoin etten heräis.."
Se kolahti.
Mie oon elämässäni käyny monta kertaa todella syvissä vesissä ja muistan aika tarkkaan ne tunteet. Ne on sellasia mitä ei toivo kenellekkään ja toivon, etten itsekään koskaan enää joutus kokemaan niitä.
Se, että on vaan niin paha olla ettei todellakaan tiedä miten selviää päivästä, tai edes hetkestä toiseen.
Joka ilta toivoi, ettei aamulla tarvis enää herätä. Ei ollut mitään syytä nousta ylös.
Ei, en mie aatellu että itelleni mitään olisin tehny, se olo vaan oli... Toive siitä, että kun illalla käy nukkumaan, pääsis pois.
Näin jälkikäteen ajateltuna en todella tiedä miten oon päässy sieltä pois. Ajan kanssa? Ehkä.
Ja toki miulla on ollu tukijoita. Ottamassa kiinni kun oon vajonnu lattialle huutoitkemään.
Maksettu junaliput, että pääsen hetkeksi pakoon kotoa.
Ihan uskomatonta, mutta mie oon selvinny ja tullu helvetin pitkän matkan kyllä.
Jos nyt miettii tätä päivää, niin asiat on ihan mukavasti. Ei miulla ole kultaa eikä rikkauksia, mutta miulla on elämässä ihminen joka ei ole verrattavissa mihinkään rahaan. Se on arvokkaampaa. Ihminen joka jakaa elämäänsä miun kanssa, tykkää miusta sellasena kuin olen.
On miulla pari hassua kaveriakin jäänyt ja niiden suhteen olen ymmärtänyt paljon. Olen aiheesta aiemmin kirjoitellutkin. Ymmärrän oman arvoni vihdoin ja kohtelen muita sen mukaan miten itse tulen kohdelluksi. Sehän on sitä tasa-arvoa vai mitä?
Ihan turhaa kuluttaa aikaansa ihmisiin joita ei kiinnosta mitä miulle kuuluu.
Miulla on keväästä asti ollu uupumista välillä enemmän ja välillä vähemmän.
Välillä sain voimani salilla käymisestä ja pikkuhiljaa se kääntyi siihen, etten jaksanut enää edes treenata.
Pari viikkoa sitten iloitsin siitä kun jaksoin vapaapäivänä siivota ja touhuta. Aiemmin miun fiilikset oli lähinnä ollut sellaisia, että saatoin tuijottaa vinossa olevaa mattoa jaksamatta tehdä sille mitään.
Olenko sitten ollut töissä? Kyllä ihan normaalisti. Osa-aikaisestihan mie töitä teen eli päivät on todella vaihtelevia. Välillä saanu painaa koko päivän ja välillä taas ollu parin tunnin työpäivä.
Työ on kuitenkin ihmisen perusvelvollisuus ja kyllähän mie oon noista hommista jopa tykännyt niin en ole sitä kokenut niin raskaaksi että olisi pitänyt jäädä pois. Hyvä niin.
Tosiaan pari viikkoa tässä on alkanut olemaan vähän parempi olla ja elää.
Aloitin myös käyttämään ubikinonia, varmaan sillä oma vaikutuksensa miun energioihin?
Se,että jaksaa jo ihan perusarjessa paremmin on iso askel.
Ainut miinus viime aikoina ollut, kun sain reilu viikko sitten astetta isomman migreenikohtauksen ja miut tultiin laittamaan tippaletkun päähän. Ei ihan hetkeen ole moista ollut. Sen jälkeen miulla on muutamana päivänä ollut huimauskohtauksia ja oon vähän kysymysmerkkinä, eikö niihin mikään auta? Miulla on kyllä todettu asentohuimausta ja eihän siihen mitään ihmepilleriä ole.
Yhtenä päivänä töissä sain kohtauksen ja tyhmä vielä ajelin sitten autolla isännän luokse ja loppupäivä menikin sitten sängyssä makoillessa. Onneks ei ole ollut ihan jokapäiväistä. Vielä.
Ja sitten positiivisuuksia:
Voitin muuten Nana Heikkilän nettivalmennuksen instagram kisassa. Kestää kaikkinensa 8viikkoa mutta tottakai niitä ohjelmia ja ohjeita voi noudattaa pidempäänkin.
Se on siitä hieno valmennus, että siinä keskitytään niin kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin eikä vaan lätkäisty jotain treeniohjelmaa ja tiukkaa dieettiä eetteriin.
Oon pikkuhiljaa päässyt taas kävelylenkkeihin kiinni, pyrin venyttelemään ja huoltamaan kehoa ja salilla käyn pari kertaa viikossa.
Jännä kun fiilikset kokoajan menee eteenpäin ja mietin lähes malttamattomana tulevia juttuja ja suunnitelmia, mutta nyt ei auta hötkytä. Ei todellakaan.
Joudun päivittäin keskustelemaan itseni kanssa että nyt ei ole kiire. Nyt tämän valmennuksen kautta mie yritän löytää sen oman oikeesti energisen ihmisen takas ja sitten vasta voidaan suunnitella rankempaa treeniä ja sellasta ruokavaliota jolla saadaan taas kroppaa muokattua.
Se on kuitenki miun pidemmän tähtäimen tavoite, saada tätä löysää kroppaa paremmaksi.
Sellanen x-shape ois hakusessa ;)
Mutta tosiaan. Kuten tähänki asti niin ihan päivä kerrallaan. Kuulostelen mieltä ja kroppaa ja sen mukaan menen eteenpäin. Haluan pitää itsestä ja myös tärkeimmistä huolta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)