Eikun oikeesti. Mie oon nyt tässä reilun viikon ollu "kanariisi"-linjalla ja oon pohtinu entistä enemmän näitä ruokailuhommia.
Itsekin aikoinani laihdutusta aloitellessa en alkuun ymmärtänyt, miten suuri rooli puhtaalla ruokavaliolla onkaan kun aletaan puhua fiksusta laihduttamisesta.
Oon varmaan joskus jossain maininnut, että tulihan sitä lenkkeiltyä ja kuntosalilla heiluttua ennen laihdutuksen "virallista" aloittamista,mutta tuloksiahan ei juuri tullut kun söin miten sattui.
Onhan tää aihe ennenkin herättänyt ajatuksia ja keskustelua, mutta jostain syystä tää on nyt just tällä hetkellä aika kovin pinnalla. Varmaan just siks kun haikailen vaan irtokarkeista ;)
Mutta tosiaan. Mie tuossa välillä söin ns.vapaammin ja heti sain nestehöttöä kerättyä itseeni. Nyt kun aloin syömään taas ohjeiden mukaisesti, niin pöhöä on hävinny viikossa -800g.
Tätä settiä miun olis nyt tarkotus vetää vielä tovi, katsotaan kuin miun käy.
Kyllähän sitä välillä tulee ajatuksia, että onko miun nyt tosiaan ihan pakko ja onks tässä taas mitään järkee. Mutta hei! Mie haluun nyt edes yrittää. Ja olin tähänkii jo päättäny tehä sen verra poikkeusta, että yksi kerta viikossa on ihan ok syödä muutakin kuin ohjeen mukaista ruokaa.
Se ois sit se sellanen miun ikioma cheat meal :)
Tulee ehkä vähän sellanen -ihmiskokeilija-olo, mutta jos tää tuottaa tulosta nii mikäs siinä.
Ollaan sitten typeriä nirppiksiä kun ei leipääkään oteta sen kahvin kaverina.
Ja tääkin on sellanen, mitä ei toiset tajua jos ei ite kokeile. Jos ei oo sitä itsekuria niin sitten on turha valittaa paskaa kuntoa jos ei asian eteen mitään tehdä.
Kyllä, itsekin olen ollut siinä samassa perhanan veneessä "että ois kiva laihtuu mut miks siihe ei oo mitää ihmepillerii/en mie voi päästää irti herkuista/napostelusta..." ja muuta liibalaabaa..
Se, että oon ite kokenu tuon melkee 30vuotta kestäneen syvän suon, koen oikeudekseni asiasta puhua ja tiedän todellakin kokemuksesta, että kaikki tollanen on vaan typerää selittelyä.
Jos en asiasta mitään tietäis nii pitäisin kyllä suuni kiinni.
Ja ei. Tämä ei vieläkään ole miulle millään tavalla helppoa ja itsestään selvää.
Puhdas ruokavalio on tottakai tullut jäädäkseen ja tiedän sekä osaan tehdä ne fiksuimmat valinnat. Mutta KYLLÄ miekin taistelen itseni kanssa, jos en nyt päivittäin niin viikottain.
Kaipaan niitä naposteluja ja herkkuja ja sitten kun niiden aika niinsanotusti on, niin sitten mie niitä syön.
Raja on kuitenkin niin häilyvä. Miulla on myös pelko siitä, että annan itselleni liian vapaat kädet ja sitten ollaan herkkukierteessä.
Pulska-Sanna kummittelee vielä ja ajoittain kuolaa kaupan karkkihyllyn äärellä tai miettii sipsihyllyn ohi kulkiessaan, että miltähän ne juustonaksut nykyisin maistuu.
Muistan jokin aika sitten kun omineni nykäsin pussillisen karkkia ja nukahdin sokeriähkyssä sohvalle. Oliko hyvä veto? No ei todellakaan :D
Olo oli meinaan varmaan yhtä rapea kuin olis karkkien sijasta ottanu muutaman drinksun ja sammunu.
Mutta siis kyllä. Mie yhä edelleen pystyn herkkupersemättöjä napsimaan, mutta en halua tuottaa itselleni sitä pahaa oloa mikä niistä lopulta seuraa. Siksi olen tarkka. Siksi pyrin tekemään herkkuhetkistäni ainutlaatuisia, että todellakin sitten nauttisin siitä.
Eli tiedoks, kaiken tän keskellä miekii oon vaan ihminen joka tykkää "epäterveellisistä herkuista".
Jos jollekin on ihan ok syödä joka kerta pullaa kahvin kanssa tai ylipäänsä ruokailla vaan kerran, kaks päivässä niin siitä vaan. Sillä miullekin on ihan ok syödä 5-6kertaa päivässä ja joskus jopa punnita se ruoka, mitä lautaselleni laitan.
Mie en todellakaan tuomitse kenenkään ruokailutapoja. Miulle on pääasia, että ihminen itse olis tyytyväinen omaan itseensä ja siihen, mitä tekee.Ennen mie en todellakaan ollu. Mie kärsin omasta olomuodostani.
Vaati töitä päästä tähän. Vaatii myös töitä nähdäkseni myös jatkossa sen, mitä oon tehny.
Olipa kyllä taas sekavaa tekstiä. Ehkä tässä oli joku punainen lankakin. Kunhan naputtelin aamupuuroa odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)