Ei ole oikotietä onneen.

Ihan oikeasti nyt.
Ei ole ns.oikotietä onneen. On paastoja, kaalisoppadieettejä, jotain mehusettejä, ananaskapseleita, hoikistavia vöitä ja niin paljon kaikkea muuta, etten edes pysty luettelemaan.
Okei, jollain pikadieetillä, paastolla voit saadakin hemmetin hyvän sysäyksen laihdutukseen, mutta opitko välttämättä siitä mitään?
Alat taas "syömään normaalisti" ja masennut kun kilot tulevat pahimmassa tapauksessa tuplana takasin.

Mikään ei tapahdu hetkessä. Tarvitaan aikaa ja itsekuria. Tahtoa tehdä itselleen jotain hyvää.

Ruokavalioiden suhteen on olemassa se ns.perusrunko mikä auttaa kyllä buustaamaan aineenvaihduntaa, totuttaa säännölliseen ja ennenkaikkea fiksuun syömiseen.
Jokaisen vaan on kokeiltava itse, mikä on se paras.
Ei tarvitse ruveta litkimään viherjuomia ja noudattaa maidotonta viljatonta ja kaikkea muutakin, kun "muka muutkin".
Mie uskon siihen, että jokaiselle on se oma, parhaiten sopiva juttu. Kaikki ei sovi kaikille ja me kaikki ollaan yksilöitä myös ruokailujen suhteen.

Mie todellakin tiedän mistä puhun. Tälläkin hetkellä mietin, että mikä muutos ruokavalioon voisi olla se paras, vaikka jossain kohtaa luulin, että kaikki olisi ok. Ehkä ei välttämättä ole.
Ja mie oon tarvittaessa valmis ottamaan selvää, kokeilemaan.
Mie muistan sen ajan liiankin hyvin, kun söin ns.pelkkää sontaa. Eineksiä, mäkkiruokaa. Ja ihan mitä nyt vaan sattui tekemään mieli. En yhtään tajunnut, että kehoaan olisi hyvä kuunnella ja tein vaan vahinkoa typerillä valinnoillani.
Muistan, miten kovin toivoinkaan sitä, että olisi kiva mennä sen matalimman aidan kautta ja syömällä jotain vihreä tee- kapseleita laihtuisin kymmeniä kiloja hetkessä.

Mutta. Se ei vaan mene niin. Olen pahoillani.
Niin paljon kuin sitä itsekin toivoi ja huonoina hetkinä ehkä toivon vieläkin, että -kaikkihetimullenyt-,mutta onko siinäkään järkeä? Pikaisella aikataululla ei välttämättä saa kovin pysyviä muutoksia.

Ja mites se liikunta sitten?
Siinäkin vaan on löydettävä se oma juttu. Ei kaikkien tarvitse rynnätä salille ja hampaat irvessä nostaa punttia jos se ei yhtään tunnu hyvältä.
Tottakai suosittelen kokeilemaan, mutta ei itseään vaan voi eikä kannata pakottaa.
Kyse on kuitenkin loppuelämän projektista ja sillon on tosi tärkeetä, että siulla on joku mieleinen liikuntamuoto virkistyttämässä arkea.
Eikä myöskään ole mitään kiveen kirjoitettuja, tiettyjä liikkeitä, mitä veivaamalla saat sen timmin käsivarren tai sikspäkin. Tai joku vois sanoa, että on, mutta niitä tarvii myös sitten tehdä.
Tai entäs se kohdennettu rasvanpoltto? Nöyp.
Tää homma on kokonaisuus. Tarvii tehdä..sanoisinko, että vähän kaikkea.
onkohan tää oikein muotoiltu?

Jos vaikka miettii sitä salitreeniä, nii miun mielipide on se, että tottakai on liikkeitä "mitkä ottaa paremmi ku joku toinen" ja jotkut sanoo, että kyykky,mave ja penkki on ne kunkkuliikkeet.
Mites miun kohdalla sitten? Penkannu en oo I-K-I-N-Ä, mavea ainoastaan harjoitellut ja kyykky?
Ai tällä polvella vai? Ei pysty.
Siis kyllä, vaikken oo kokenu mut varmaan voin allekirjottaa sen, että kyykky on aika kunkku unelmien perän saamiseen, mutten mie usko, että omanikaan kovin huono on, vaikkei se ole kyykkyenkkoja koskaan päässy edes testaamaan.
Mie oon vaa käyny vähän pidemmän ja kivisemmän tien ja tuun rämpimään jatkossakin.
Ihan koska haluan. Mie haluan tehdä, oppia kokoajan lisää.

Oon oppinu, että ns.pidemmän matkan kulkeminen kannattaa ja ennenkaikkea opettaa.
Niin paljon itsestä kuin muista ja tästä kaikesta.
Oon menny perse edeltä puuhun ja varmaan tulen menemäänkin, mutta just nyt tällä hetkellä on oikeestaan ihan jees. Hiljalleen eteenpäin, uutta oppien. Tajuten, että se oon vaan ja ainoastaan mie ite jonka ne päätökset ja  työ on tehtävä. Voin myös jättää tekemättä, mutta tulisko miusta sitten hemmetin onnellinen?
Vähän epäilen.