Rutiineista ja muuta löpinää

Mie oon niin aamuihminen kuin vaan voi olla. Siis rauhallisten aamujen.
Yhtään en tykkää jos olis kiirettä ja hässäkkää.
Mutta tosiaan, mie heräilen aikaisin ja toki riippuen siitä, heräänkö kotoa vai miesystävän luota niin puuhailen sitten sen mukaan.
Miulla on vähän omat rutiinit molemmissa osotteissa :)
Pääosin kotona vietetyistä aamuista aloitan päiväni jo ennen kukon rääkäisyä ja ihan ensiksi painelen salille.
Vähän banaania ja jotain laturia kitusiin ja menoks.
Vasta salin jälkeen rauhoitun väsäilemään aamupalaa.
95%:sti  miun aamupala on yleensä puuro. Nyt tuossa viikonloppuna oli poikkeus,kun olin edellisenä iltana paistanut kaurasämpylöitä niin eihän niitä nyt voinut vastustaa vaan nautin niitä kahvin kaverina.

Mutta tosiaan, miun aamurutiinit on jotenkin varmaan jo iskostuneet selkärankaan, ettei niitä sen kummemmin edes ajattele.  Pari isoa lasillista vettä joko raakana tai sitruunalla höystettynä, kahvinkeitin päälle, puuro valmistuu mikrossa, puuron höysteet ja sitten koneen ääreen ja murua nassuun.
Syömisen jälkeen vitamiinit.
Täällä miesystävän luona (saatan nukkua aavistuksen pidempään) ja sitä kahvia odotellessa laitan vitamiinit valmiiksi pöydälle. Pelkäänköhän, että unohtaisin ne?
En tiedä. Miulla on kyllä melkosen hatara pää, ettei olisi ihme. Se niistä selkärankaan juurtuneista rutiineista ;)
Nyt ihan uutena juttuna mie oon alkanu pikkuhiljaa opettelemaan venyttelyä ja kunnollista hengitystä. Miullahan on kaikki paikat jumissa ja etenkin miun pallea on tuolla jossain puristuksissa niin oon nyt yrittänyt keskittyä oikeanlaiseen hengitykseen edes kerran päivässä. Josko se happi kulkis sitten ihan päähän asti?

Täällä on myöskin hyvä, kun puuroa nassuttaessa voi samalla ihastella pikkulintujen temmellystä tuossa pihalla. Onko sitä kotona jotenkin levottomampi, ettei malta olla syömättä ilman konetta?
Tosin ei siitä kerrostalon likaisten parvekelasien läpi näkiskään kovin pitkälle?

Onkohan kaikilla omat rutiininsa? Vai onko rutiinit jonkun mielestä tylsiä?
Mie tykkään näistä aamun jutuista eniten, muutenha miun elämässä ei tällä hetkellä ole mitään järjestystä.
Joku saattais tykätäkkii, kun "saa mennä ja tehä mit tykkää". No ihan niin se ei mene.
Tälleen työttömänä meinaa rahat loppuu...

Mutta joo, ei siitä sen enempää.
Mie tuossa muuten yhden toimittajan kanssa löpisin miun laihdutuksesta. Tai tässä kohtaa vois sanoa elämäntapamuutoksesta. Vaikka oonhan mie muutenki tätä elämää miettiny, mutta siinä jutellessa tuli ehkä vähän paha olo siitä kun tajusi miten tuuliajolla sitä on ollut ennen tätä kaikkea. Ennen muutosta.
Se, ettei ole oikein ollut elämässä kiinni millään tapaa.
Omilla typerillä valinnoilla tein virheitä jotka kostautu ja jos nyt vaikka puhutaan elämäntavoista ja ylipainosta niin onhan nuo miun jalat ihan loistava esimerkki.
Onhan miulla ollu aina tosi surkeet nivelet, mutta aattelin sitten ylipainolla rasittaa niitä enemmän ja tänä päivänähän miulla on tekonivel lonkassa ja toinen polvi on kulunut niin pahasti että aikanaan siihenkin on varmaan tulossa uusi nivel ja tällä hetkellä se estää aikalailla miun työllistymistäkin.
Että.... miettikää ihmiset niitä valintoja. Miun on typerää muistella menneitä, eihän niille minkään voi mutta kannan seurauksia pitkään.
Vältyin sentään ns.isommilta vaaroilta kuten sydän ja verenpainetaudeilta. Tokihan jossain kohtaa kun olin isoimmillani, verenpaineet huiteli pilvissä mutta enhän mie sillon vielä mitään tajunnut alkaa elämälleni tekemään. No kun se on niin vaikeeta...

En voi kuin olla kiitollinen ihan itse itselleni siitä, kun kohta kolme vuotta sitten miun korvien välissä tapahtui se naksahdus ja päätin ,että saa riittää. Näin mie toivon tapahtuvan myös niille muille, joilla on paha olla.
Vaikkei elämä painonpudotuksen jälkeen muutu pilvilinnoiksi, mutta voipihan tuo olla, että pienempi vaatekoko ja portaiden nouseminen puuskuttamatta on aika palkitsevia...