Olisi jo aika...

Se,että vaikka oon tuntenu itteni tosi yksinäiseks ja surulliseks, ei vie pois kuitenkaan sitä faktaa, että moni asia miun elämässä on nyt hyvin verrattuna vuosien takaiseen.
Se, kuinka vahvasti muistan sen tunteen, kun halusin vaan kuolla, en halua sitä enää takaisin.
Se tekee niin kipeetä edes ajatella.
Kuitenkin tänä päivänä miussa elää yhä se epävarma ja niin monen ihmisen halveksima läski joka pelkää, ettei riitä.
Yritäppä sitten näitä tuntemuksia selvittää siten, että edes itse ymmärtäisi.
Tänä päivänä vahvemmin kuitenkin elää ja nostaa päätään se uhmakkaampi minä joka ei hyväksy kaikkea.
Vaikka se on tuonut mukanaan yksinäisyyden tunteet, niin ehkä joku vois väittää että parempi näin.

Arvatkaa, mie jaksoin ja ehdin tällä viikolla treenata neljästi. Ja yhden kerran kävin kävelemässä pienen lenkin, lopputuloksena läpimärkä Hippiäinen, kiitos vesisateen. Saatoin hieman hymähtää että oliks se nyt joku karma kun puras miun pulleeta takapuolta kun töiden jälkeen sohvan sijasta valitsinkin lenkkipolun?

Ja se,että tosiaan treenasin sen neljä kertaa ja yhdellä kerralla oli jopa hyvä ystäväni mukana,antoi ehkä jopa hieman lisäbuustia tähän arkeen. Se, että mie menin ja tein.
Tein ehkä jotain iisimpää ja mukavempaa hommaa,paitsi sillon kaverin kanssa kun piti päräyttää ittensä sinne mukavuuaslueen ulkpuolelle.
Mutta just nyt ihan jo oman jaksamisen takia tärkeintä on, että menee ja tekee. Edes jotain.

Mie yhä pelkään suurta ihmismäärää salilla, pelkään epäonnistumista ja sitä, etten kuulu sinne.
Nää kaikki möröt on miun pään sisällä ja tiedän, että ne pitää voittaa ja ne on voitettavissa mutta mistä lähtisin sitä vyyhtiä purkamaan?
Sitä en tiedä.

Näissä jutuissa huomaan selkeesti sen avun ja tuen tarpeen. Kun treenaan ystävän kanssa, ei miulla ole hätäpäivää vaikka sali olis täyteen ahdettu.
Huomaan, etten uskalla edes lähteä tekemään kovempaa treeniä ja menen niin monen asian kanssa hukkaan, kun ei ole nyt sellaista selkeää ohjetta eikä ns.järkeä mihin mennä ja mitä tehdä.

Toiveissa on niin paljon, mutten osaa järkeistää niitä asioita.
Nyt eletään taas sitä vaihetta vuodesta kun netti on pullollaan erilaisia valmennustarjouksia.
Voi ostaa henkilökohtasta pakettia ja nettivalmennusta.
Huomaan kaipaavani jotain tuollaista. Apua. Tsemppiä.
Mutta se mihin tarttuisin, en tiedä. Ehkä nettivalmennukset on niin nähty miun kohdalta ja jalkojen rajotteiden takia en jaksa enää lähteä soveltamaan niitä.
Eli miun kohdalla joku yksilöity juttu toimis parhaiten, mutta keneltä?
Monia valmentajia olen seurannut, mutten jotenkin saa heistäkään tarpeeksi selvää kuka voisi olla se joka tajuu ja osaa auttaa?
Selvittää jollekin vieraalle nyt omaa tämän hetkistä elämää ja saada toinen ymmärtämään?
Mie haluan olla valmis uskaltamaan.