lauantai 29. syyskuuta 2018

Lääkärin määräyksestä

Kävin viime tiistaina lääkärin vastaanotolla. Kertoilin hänelle viime aikojen juttuja.
Kerroin ahdistuksesta ja huonoista unista. Kaikesta.
Alustavasti hän kirjotti miulle kaksi viikkoa sairaslomaa.
Käski pitää itsestäni huolta. Levätä, muttei jäädä sohvalle vaan tehdä niitä kivoja, mieluisia juttuja joista saan vielä voimaa.

Tää on ollu hämmentävää. Hetkittäin pää on ihan sykkyrässä, sitten taas tuntuu, että ihan kuin olis helpompi hengittää kun ei tarvi suorittaa. Mitään ei ole just nyt pakko, jos tuntuu ettei pysty.

En mie nyt mitään elämäniloa ole menettänyt. Ei. Väsyin vaan ja miun on nyt ajateltava itteeni.
Ja tottakai niitä jotka miusta vielä välittää. Haluavat olla läsnä vaikken itse jaksaisikaan.

Oon paljon miettinyt omaa arvoani. Hämmentää kyllä, ettenkö oikeasti ole sen arvoinen, että miulle kerrottaisiin asioita. Eikä vaan silleen pääpiirteittäin.
Tai sitten olen täysin tietämätön mistään.
En mie aina ymmärrä edes kysyä, sen myönnän, mutta jos kysyn niin olis kiva jos oltaisiin rehellisiä.
Ehkä senkin puoleen itsekin vetäydyn. Ja vetäydynkin. Ei miunkaan sitten tarvitse.
Voin kertoa syömästäni herkkupuurosta tai alelaarista löytämistäni kengistä.
Siitä, että joo mie oon nyt sairaslomalla, mutten siitä, mikä on todella tärkeää.

Se on vissiin tuo some-maailma. Kaikki tietää, ettei se ole koko totuus, mutta silti siihen uskotaan.
Jos kerron hyvän jutun ja hymyilen, se on kyllä totta juuri siinä hetkessä, mutta se, mitä todella sisimmissään ajattelee  ja tuntee, ne ajatukset mitä on eniten mielessä.
Ne mitkä voivat hetkellisesti pulpahtaa mieleen, mutta odottavat ulospääsyä.
Niitä on hankalakin pukea sanoiksi. Vaikea enää kertoa, eders yrittää kun niin vahvasti tuntuu, ettei kukaan kuule.

Kyllä ,mie elän "tavallista arkea" ja reippaasti treenailen ja lenkkipolulla ihmettelen maailmaa. 
Ne on isoja juttuja ja vie miuta eteenpäin. Ne on miun omia juttuja joissa haluan kehittyä.
Vietän aikaa joidenkin kanssa.
Niin ja mie olen käyny ratsastamassa. Se jos mikä on terapiaa jossa unohtaa kaiken muun.
Keskittyy vaan siihen, mitä just sillä hetkellä tekee. Kuuntelee hevosta, sen liikkeitä ja yrittää parhaansa mukaan toimia silleen, että hevonenkin ymmärtää mitä haluat.

Syvempiä juttuja, sellasia mitkä on ehkä tuonu miut tähän, en voi enempää avata näin eikä tarvitsekaan. Tää on nyt tämä hetki. En suunnittele, mutta toivon. Teen töitä asioiden eteen, mutta muistaen omat voimavarani ja sen, kuka ei näilläkään hetkillä ole miulle kääntänyt selkäänsä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)