Takaisin ruotuun!

Jeppisjepulis. Piti sitten lauantaina käydä vähän "viihtymässä" ja eilen tunsin sen olossani.
Ei kiitos tollasta krapulaa enää. Olo oli kaikinpuolin aika tukala.

Mutta, tänä aamuna löysin itseni taas salilta ja siitähän se hyvä mieli tuli. Tuttuja naamoja ja hauskoja kommentteja, mii laik! :) Yks tuttu oli haastamassa miuta leuanvetoon, totes miulle "No mie tein viis, tee sie kuus, miulla on ikälisä!" :D  Tällä kertaa jouduin jättää väliin, pitää ensin salaa harjotella että sais nykästyy edes sen yhden ;)

Mietin, että pitäs varmaan käydä ostamassa rannetuet. Nyrkkeilysäkkiä hakatessa ranne rupes vihottelemaan ja oon aiemmi myös treenatessa huomannu, ettei ranne aina tykkää miun veivaamisesta, nii oiskoha rannetuista sitten apua? Eihän sitä tiedä jos en kokeile?

Treenin jälkeen kävin taas serkun kanssa aterioimassa. Viime viikolla kokeiltiin brunssia ja nyt itse menin herrrrrkullisella broilerisalaatilla tän kierroksen <3

Vielä noista salijutuista, tässä on joutunu ruveta miettii ens vuodelle treenipaikkaa. Nykyinen sali tyhjenee suurinpiirtein helmikuun aikana (viimeistään) ja jos omistajat ei löydä uusia tiloja "jostain fikusta paikasta" nii salin vaihto on välttämätön.
Että...ihan kysymysmerkkinä ollaan sen asian kanssa. Yhtään kun ei kiinnostais siirtyy  mihinkään perinteiseen pintaliitopaikkaan.
Ja pakkohan se on tunnustaa, että nykyistä saliporukkaa tulis kans ikävä jos kaikki hajaantuu eri saleille.
Vaikken mie aina olekkaan intopiukeena niiden kanssa juoruilemassa, mutta ennenkaikkee se hyvä meininki ja noiden tyyppien jutut on vaan sellasii, mitkä aina saa edes vähän hymyn huulille ja nostaa omaa fiilistä käydä reenaamassa just tiettyyn aikaan päivästä.

Tälle viikolle vielä muutama treeni ja sitten oiskii tiedossa viikko lepoa. Pakko hengähtää vähän, Harrastelen vaikka aerobista ihan tuolla ulkomaailmassa sitten, kun tiedän etten paikoillani kestä kuitenkaan.

Yep. Aina niitä selityksiä löytyy. Jos oikeesti jotain haluaa, niin antaa mennä! Itsekin vielä eilen illalla mietin, onko järkee lähtee tänään salille, mutta kun tiesin mitä oikeesti haluun tehä ja kuin paljon olis kaduttanu jos en olis menny nii kyllä ne jalat vaan sinne vei :)

...ja taas tosiaan hyppäsin asiasta ihan toiseen täysin ilman sitä aasinsiltaakaan. Mutta joo, nää nyt oli melkolailla kiteytettynä miun ajatukset tältä aamupäivältä.

Älkää ihmiset selitelkö, vaan tehkää sitä mikä teille oikeesti merkitsee!

Mitä mie oon saavuttanu?

Tätä mietin tänä aamuna salilla. Tai mietin jo eilen kaverin kanssa taas jutustellessa.
Sanoin ääneen olevani ylpeä siitä, että peiliin katsoessa voin todeta "mie oon tehny tän ite!"
Ja niinhän se on. Toki miulla on päivittäin hetkiä, kun peilikuva ärsyttää, sehän nyt on normaalia naisen toimintaa :D
(mutta se, että elopainosta on lähteny 18kg ja senttejäkii iha mukavasti nii kyllähä se vaan näkyy!)

Mutta kyllä päälimmäisenä on mielihyvää siitä, kun huomaa, miten lihakset on alkanu oikeesti pikkuhiljaa piirtymään esille, eikä niitä tarvitse erikseen kaivaa läskin alta.
Melkeen tänä aamuna riensin pukuhuoneesta hakemaan puhelinta kuvausta varten, kun jäin tiirailemaan miun käsiä kun nostelin käsipainoja :D huh..hillitsin itseni kuitenki...

Ai alkaaks tää nousta päähän? Ei. Mutta miks en sais olla ylpeä tästä työstä? Ja siitä, että haluan jatkaa. Pitää huolta omasta itsestä. Sillä jos en huolehdi itsestäni, en pysty pitämään huolta miulle tärkeistä ihmisistä.

                                             Mie kaipaan vieläkii myös sitä kuvaajaa :D :D :D

Tältä viikolta on kuitenki treenit tehty. Nyt otetaa tää ja huomine rennosti. Maananataina jatkuu! ;)
Tosin työt sotkee harrastusta tälläkin erää, eli vaikka maanantaina on ajatus käydä reenaa nii loput menee "väkisin" loppuviikolle, sillä mie en vaan pysty reenaa päivällä. Ei voi mitää :D Ja tosiaan käyn pari yötä taas riipasee nii ihan ei viitti samoilla silmillä lähtee rautaa vääntää.

Torstain tuumailuja...

Ihan pakko tunnustaa, tää pimeys meinas vallata adhd-hippiäisen mielen! Jatkuva pimeys vaan meinas vetästä imuunsa, mutten antanu periks!
Onneks miulla oli voimaa löytää myös niitä positiivisia juttuja näihinkin päiviin ja nyt on ehkä ainankii millin verran parempi olla ja elää.
Oon tehny pari yövuoroa ja ens yönä riipasen viimosen tältä erää, se on kyllä yks tekijä mikä on auttanu. Siis kun on yön töissä ja päivä menee nukkuessa, niin ei sitä pimeyttäkään silleen ole tajunnu, että sitä ois muka jotenki liikaa.
Myös "onnekseni" oon blogeja lukemalla huomannu sen, etten ole asian kanssa yksin. Vaan toisetkin kärsii siitä.
Noh, siis onhan se tiedossa, ettei tää kaamos ole kaikille helppoa. Ei todellakaan. Mutta silti on helpottavaa lukea siitä ja kanssaelää näitä fiiliksiä.
Myös ystävien seura, viesti rakkaalta sekä puhelu ystävän kanssa on niitä pieniäsuuria voimavaroja, jotka auttaa jaksamaan.

Oli aloitettava myös "cocovi-kuuri" jos vaikka noistakin olis vähän apuja. Myös purkista napsittava D-vitamiini tuli takas miun arkeen...

Tänään tapahtui myös historiaa treenien suhteen. Menin salille tekemään PELKÄSTÄÄN aerobista. Siis polkemaan kuntopyörällä :D Kyllä mie venyttelin ja tein vatsojakin, mutta anyway. Ei tiistain treenien jälkeen tullu mieleenkään reenata yläkroppaa, kun vieläkin sattuu koskee.
Huomenna kyllä menen tekemään vielä jalkareenin kunhan taas yövuorosta jotenkin toivun.

Viikonloppuna kyllä vois ottaa ihan rennosti. Katsotaan, osaanko? ;) Jotenki tuntuu, että ns.pään tyhjennys tekis enemmän kuin hyvää. Etenkii tää viikko on sisältänyt niin paljon ajatuksia, että johan tässä pieni ihminen ihan hämmentyy jos ei välillä nollaile...

Mutta nyt! Ruokaa ja ehkä pienet unet vielä ennenku töihin pitää...

Treeniä ja hymyä!

Aamulla väsytti niiiiiin kovin kun raahauduin salille. Aikomuksena oli nykästä uuden, päässä suunnittelun ohjeen mukaan selkätreeniä, mutta ajattelin kuitenki parhaimmaks siirtää sen vielä huomiseen ja tehdä rinta-ojentaja-olkapäätä.
Hymy tuli jo heti salille mennessä, kun näin tutun täti-ihmisen siellä ystävänsä kanssa ja hää totes miut nähdessään: "No tästähän tulee hyvä aamu, kun me kaikki ollaan treenaamassa!"
Kävin ottaa alkulämpöi nyrkkeilysäkin kanssa. Jotenki puuduttaa tuo kuntopyöräily eikä portaatka huvittanu nii oon todennu, että säkin hakkaamine on kaikinpuolin hyvä vaihtoehto :)

Sain alusta alkaen hyvää tuntumaa liikkeitä vääntäes. Pitkästä aikaa tein vielä pulloveria nii ai että kun se pisti vipattaa! Nää fiilikset on JUST SITÄ mitä treeniltä kaipaan!
Salilla oli myös yks vanhempi setä-ihminen joka tuntui seuraavan miun tekemisiä ja huvittuneena sit otin kuulokkeet pois ja kysyin, oliko asiaa? Hää nauro, ettei hänel mitää mut mietti kuulema, pitäskö miut laittaa ruokakuurille :D Mie häntä lohdutin, että kyllä mie syön paljon ja useesti, enkä tällä hetkellä jaksa enää sitä vaakaa tuijotella, vaan nyt kerätään lihasta!

JA TAAS MENNÄÄN! Oli niin aamunaama, ettei siitä voinu kuvaa ottaa :D Selkä kaipaa lisää lihaa ja kreisireisikoivet..noh...muotoja? ;) Räpylät on ihan kivati saanu mato-efektiä(kun tietystä kulmasta kattoo :D ), mutta lisää kyllä kiitos ja niitäkin on vähän hankala ominee kuvailla...

Sitten päivän muihin hymyihin! Kutsuin serkun kanssani brunssille lähistöllä olevaan kahvilaan. Ai, että! Siis oli kyllä hinta-laatusuhde niin kohdallaan kuin olla saattaa. Päätettiin ottaa ensi viikolla uusiksi jos molempien aikataulu siltä näyttää :)

Voi onnea, voi iloa! :) Ei oikein voi sanoin kuvailla, miten mainio tämä annos oli <3 Ensi kerralla kokeillaan sitten varmaan talon salaattia tai vaikka täytettyä lettua! Valinnanvaraa on niin paljon, ja kaikkia olisi ehdottomasti päästävä kokeilemaan :)

Tää aamupäivä oli taas niitä hetkiä, kun pystyy sanomaan, että elämä on kivaa :)

Erilainen viikonloppu ja tankkausta

Joo, kotiin palauduttu ja meininki on vähän zzzZZzzz. Synttärisankaria käytiin haisulin kanssa moikkaamassa. Pääasia oli, että näki kivoja ihmisiä pitkästä aikaa ja ennenkaikkea maiseman vaihdos edes hetkeksi teki hyvää. Pienestä siis oli ihminen taas onnellinen.

Syömistä on tullu harrastettua eilisen aikana ihan kiitettävästi ja heti tänä aamuna onneks ymmärsin palautua ruotuun! Joutui eilen ihan miettimään, että millaista paskaa sitä taas kitaansa ahtoi, mutta luulis sitä huomenna jaksavan treenata!

Joo, fiilis on tosiaan ollu tämä :D

Ihan hirveesti ei ole tullu kyllä nukuttua ja kotimatka oli pitkä, mutta huomenna tosiaan taas uuteen nousuun! Se, mikä vähän niinku kruunas tuon reissun, oli parhaista parhain löytö paikallisesta Punnitse&Säästä puljusta!

Eli Wheyhey-proteiinijäätelöä! Oon tätä yrittäny meidän kylästä etsiä enkä MISTÄÄN ole vielä löytänyt ja nyt mie sain käsiini 150ml onnea! En edes epäilly, että jäätelö vois olla millään tavalla pahaa ja en todellakaan joutunut pettymään. Ei siinä montaa minuuttia mennyt, kun purkki oli jo tyhjä. Voin kertoa, että paikalliseen pähkinäkauppaan meni kyllä viestiä, josko heillekin tätä taivaallista, luvattua herkkua tulis valikoimiin!

Mutta joo, ens viikko menee ehkä vähän ohi kun on yövuoroja tiedossa. Eli yöt töissä, päivät nukkuessa ja reenatessa.

Vähän tuli turhauma, kun kaveri otti puheeks miun reenit. Siis kun tuli puhe, mitä teen ym. Sitteku hää anto vinkkiä mitä voisin tehä nii kiukutti KUN EN VAAN OSAA KAIKKEE JA SIKS EN OO TEHNY ENKÄ TEE. Joo, haluan tehdä ja kokeilla uutta treeneissä, mut yksin en uskalla kaikkee lähtee vääntää. Kun kukaan ei auta ja oo kattomassa mitä teen ja tekisinkö niitä uusia juttuja oikein nii näillä mennää. Tokiha hää tarkotti vaa hyvää, mut kiukuttaa tää yksin veivaus yhä edelleen...
Eli teen yhä ne jutut mitä tiedän osaavani, enkä lähe "sooloilee" tässä kohtaa sen enempää. Sain jo selän rikki ihan perussetissä nii mites sitte ku tekis jotai, joiden tekniikasta en ole perillä?

Mutta joo, nyt vähä kevyempää iltapalaa nassuun ja aamulla sit kokeilee energioita!

Miksi hymyilin tänään?

Se, että on pimeetä ja kylmää, ei ole syy pysähtyä. Voi mennä ja tehdä asioita, jotka itselle merkitsee.
Mie oon vähän malttamaton luonne ja jos jotain päätän, sen haluan myös tehdä.
Osaan iloita niin pienistä, mutta silti suurista asioista. Ihan mietin, mitkä on tähän mennessä miun syyt hymyyn tänään.
- olin saanut tädiltä lahjakortin prismaan, jotta saisin uuden kattilan. Ja sellaisen sainkin ihan SUPERhalvalla, miettikää; lähes kuudenkympin superhyper kattila maksoi 25€. Eli kattilan lisäksi sain vähän muutakin tarpeellisuuksia ostettua.
- murmeli ilmoitti tulevansa alkuillasta miun luokse, ja sitä tässä nyt siis odottelen
- olin aiemmin tuumaillut, että haluaisin käydä testaamassa lähistöllä olevan kahvilan tarjonnan, joten eihän siinä muutakuin kuteet niskaan ja menoks. Käynti oli kannattava, maukas ja todella sai hymyn huulille. Kahvila oli erittäin viihtyisä ja asiakaspalveluun luotu tarjoilija myös sai miut tekemään päätöksen uudesta vierailusta.

                                      Vein itse itseni iltapäiväteelle :)

Tälläkin käynnillä tosin oli myös se kääntöpuoli. Tuon hetken olis niin kovin halunnut jakaa jonkun ystävän kanssa, mutta tiedän etten siihen hätään ketään olis seuraksi saanut. Siks tää kuva päätyi myös facebookkiin. Halusin viestittää toisille, että elämästä tulee nauttia (vaikka sitten herrrrkullisella suklaakakkupalalla). Ihan "tavallisesta" hetkestä voi tehdä erikoisen. Täytyy nauttia.

Mie en rehellisesti sanottuna edes tiedä, kuinka moni tätä blogiakaan seuraa. "Aina sitä Sannan kuntoilu liibalaabaa" :D No siis tää postaus on kyllä niiiin kaukana kuntoilusta kuin vaan voi olla. Miun elämässä on muutakin. Miusta on aina tuntunu, että oon jotenki erilainen. Mie en suostu kangistumaan kaavoihin. tokihan tietty rytmi on erittäin suotavaa, mutta se, ettei koskaan ikinä voi poiketa ns. normaalista on miusta tavattoman tylsää.
Tai sitten tää yksinkertasesti menee niin, että muilla on vaan enemmän elämää kuin miulla :D
TAI se elämä, mitä mie elän, mie yritän ainaki mielessäni tehä siitä sellasen, ettei tarvi kyllästyä tai mennä samaa kaavaa jatkuvasti ja huomata jossain kohtaa, että elämä vaan lipui ohi.

Jos miulla olis rahaa nii kyllä mie haluisin reissata ja nähä maailmaa. Tää ihan kotisuomikin riittäis.
Ja kun sitä rahaa ei ole, niin sitten mie teen just noista pienistä hetkistä erityisiä. Tuonne kahvilaan menen ehdottomasti kyllä uudestaan ja sinne raahaan vaikka väkisin jonkun mukaan!
Onneksi tosiaan huomenna pääsee edes päiväksi vaihtaa maisemaa. Voi miun seuralaisparkoja, jos vaikka innostun matkalla taas ihan kaikesta :D Nähtäväks jää...

Tähän vois loppuun päräyttää Nickelbackin "What are you waiting for"- lyriikat

What are you waiting for?
What are you waiting for?

Are you waiting on a lightening strike
Are you waiting for the perfect night
Are you waiting 'til the time is right?
What are you waiting for?
Don't you wanna learn to deal with fear?
Don't you wanna take the wheel and steer?
Don't you wait another minute here?
What are you waiting for?

What are you waiting for?

You gotta go and reach for the top
Believe in every dream that you got
You're only living once so tell me
What are you, what are you waiting for?
You know you gotta give it your all
And don't you be afraid if you fall
You're only living once so tell me
What are you, what are you waiting for?

Are you waiting for the right excuse?
Are you waiting for a sign to choose
While you're waiting it's the time you lose
What are you waiting for?
Don't you wanna spread your wings and fly?
Don't you really wanna live your life?
Don't you wanna love before you die?
What are you waiting for?

What are you waiting for?

You gotta go and reach for the top
Believe in every dream that you got
You're only living once so tell me
What are you, what are you waiting for?
You know you gotta give it your all
And don't you be afraid if you fall
You're only living once so tell me
What are you, what are you waiting for?


Tell me what you're waiting for?
Show me what you're aiming for?
What you gonna save it for?
So what you really waiting for?

Everybody's gonna make mistakes
But everybody's got a choice to make
Everybody needs a leap of faith
When are you taking yours?

What are you waiting for?

Aina ei vaan pysty...

Ei, mie en ole lopettamassa, en todellakaan. Mutta viikonlopun otan iisisti.
Tuo selkä...noh. Ei siitä sen enempää. Tämän aamun sali?
Lähin sillä asenteella, että "nyt väännetään jalkareeniä niin että tuntuu!!" -mutta eihän siinä niin käyny. En vaan kertakaikkiaan saanu itsestäni irti. Ahdisti. Kyllä mie taas prässii lisäsin painoja, että edes siinä tiesi tehneensä, mutta muuten... Ei mitään.

Suutuspäissäni pistin sitte räjäyttävää poppia kuulumaan soittimesta ja menin pieksemään nyrkkeilysäkkiä. Sentään siinä vähän tuli hiki ja syke nous. Ehkä mie kaipaan tuohon liikkumiseen vaihtelua? Ootan kyllä talvea siinä mielessä, että voin lähtee tarpomaan vaikka lumihankeen jos en muuta keksi :)
Mutta onhan tää aikalailla hermoja raastavaa, kun en enää pysty antamaan kaikkeeni. Huomenna oon lähössä päivän reissulle vähän synttärijuttuja juhlistamaan, jos siellä sitten vois unohtaa nää ressit?
Aloittais sitten maanantaina alusta?

Jotkut viisaat vois väittää, että on ihan ok olla joskus väsyny. Nii, en miekää nyt aina ole duracell-pupu vaikka niin vois luulla

.                                           Näinhän se osimmoilleen meni tänään :) Tai lähinnä se oli mieli, joka                                                   sano ei...

Mie vaan kaipaan sitä hyvää fiilistä, jonka oon salilta saanu. Missä se on nyt?.. Teenkö jotain väärin vai onko kyse vaan hetkellisestä "kisaväsymyksestä"?..