Aina ei vaan pysty...

Ei, mie en ole lopettamassa, en todellakaan. Mutta viikonlopun otan iisisti.
Tuo selkä...noh. Ei siitä sen enempää. Tämän aamun sali?
Lähin sillä asenteella, että "nyt väännetään jalkareeniä niin että tuntuu!!" -mutta eihän siinä niin käyny. En vaan kertakaikkiaan saanu itsestäni irti. Ahdisti. Kyllä mie taas prässii lisäsin painoja, että edes siinä tiesi tehneensä, mutta muuten... Ei mitään.

Suutuspäissäni pistin sitte räjäyttävää poppia kuulumaan soittimesta ja menin pieksemään nyrkkeilysäkkiä. Sentään siinä vähän tuli hiki ja syke nous. Ehkä mie kaipaan tuohon liikkumiseen vaihtelua? Ootan kyllä talvea siinä mielessä, että voin lähtee tarpomaan vaikka lumihankeen jos en muuta keksi :)
Mutta onhan tää aikalailla hermoja raastavaa, kun en enää pysty antamaan kaikkeeni. Huomenna oon lähössä päivän reissulle vähän synttärijuttuja juhlistamaan, jos siellä sitten vois unohtaa nää ressit?
Aloittais sitten maanantaina alusta?

Jotkut viisaat vois väittää, että on ihan ok olla joskus väsyny. Nii, en miekää nyt aina ole duracell-pupu vaikka niin vois luulla

.                                           Näinhän se osimmoilleen meni tänään :) Tai lähinnä se oli mieli, joka                                                   sano ei...

Mie vaan kaipaan sitä hyvää fiilistä, jonka oon salilta saanu. Missä se on nyt?.. Teenkö jotain väärin vai onko kyse vaan hetkellisestä "kisaväsymyksestä"?..