Onneks miulla oli voimaa löytää myös niitä positiivisia juttuja näihinkin päiviin ja nyt on ehkä ainankii millin verran parempi olla ja elää.
Oon tehny pari yövuoroa ja ens yönä riipasen viimosen tältä erää, se on kyllä yks tekijä mikä on auttanu. Siis kun on yön töissä ja päivä menee nukkuessa, niin ei sitä pimeyttäkään silleen ole tajunnu, että sitä ois muka jotenki liikaa.
Myös "onnekseni" oon blogeja lukemalla huomannu sen, etten ole asian kanssa yksin. Vaan toisetkin kärsii siitä.
Noh, siis onhan se tiedossa, ettei tää kaamos ole kaikille helppoa. Ei todellakaan. Mutta silti on helpottavaa lukea siitä ja kanssaelää näitä fiiliksiä.
Myös ystävien seura, viesti rakkaalta sekä puhelu ystävän kanssa on niitä pieniäsuuria voimavaroja, jotka auttaa jaksamaan.
Tänään tapahtui myös historiaa treenien suhteen. Menin salille tekemään PELKÄSTÄÄN aerobista. Siis polkemaan kuntopyörällä :D Kyllä mie venyttelin ja tein vatsojakin, mutta anyway. Ei tiistain treenien jälkeen tullu mieleenkään reenata yläkroppaa, kun vieläkin sattuu koskee.
Huomenna kyllä menen tekemään vielä jalkareenin kunhan taas yövuorosta jotenkin toivun.
Viikonloppuna kyllä vois ottaa ihan rennosti. Katsotaan, osaanko? ;) Jotenki tuntuu, että ns.pään tyhjennys tekis enemmän kuin hyvää. Etenkii tää viikko on sisältänyt niin paljon ajatuksia, että johan tässä pieni ihminen ihan hämmentyy jos ei välillä nollaile...
Mutta nyt! Ruokaa ja ehkä pienet unet vielä ennenku töihin pitää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)