Asioiden kertausta....

Mie pysähdyin taas miettimään, mitä on tässä viikon-kahen aikana ollu meneillään.
Tosiaan flunssasta toivuin ja päätin ottaa tän viikon kevyesti treenien osalta.
Nyt on vaan ollu vähän sellanen fiilis, etten itsekään ymmärrä mitähän hittoa se kevyt viikko muka meinaa?
Salilla oon tehny astetta kevyemmillä painoilla ja useampia toistoja, mutta on miun liikuntamittariin sisältyny myös porrastreeniä, lenkkeilyä ja pyöräilyäkin. Onko tämä hyvä? :)

Ruokien kohdalla oon pysyny ihan hyvällä tasolla. Ihan perus ruokaa eikä mitää hifistelyjä. Tosin vieläkii hetkittäin tuntuu,että syön liian vähän.
Tuo ruoka on oikeesti aika jännä asia. Jotenki sitä niin kuulee jatkuvasti, että joko ihminen on jollain "dieetillä" tai sitten syödään miten sattuu ja miten huvittaa, koska ei välitetä.
Eilen juttelin työkaverin kanssa, kun hää oli alottanu Jutan superdieetin. Oli hää ihan hyvillä mielin vaikka kauhisteli ruuan määrää. Mutta jotenki särähti korvaan kun lopuks hää totes "no katellaan miten menee,eihän tää kokonaisuudessaan ole kuin sen kuus viikkoo.." JUURIKIN NÄIN HYVÄT IHMISET! Eihän se tehopotkustartti välttämättä kestäkään sen kauempaa, mutta sehän on vain kaiken alku! Siis jos oikeesti haluut laihtua ja muuttaa elämäntapojas.
 Mut jos vedät täysii sen kuus viikkoa ja jatkat vanhojen kaavojen mukaa nii kannattiko tuhlata elämästään sitä kuutta viikkoa ruokien mittailuun ja rehujen syöntiin ihan vaan siks ku halus nopeesti jotai muutoksia?

Omalta kohdaltani painotan sitä, että kyllä tää on juurtunu elämäntavaks, mutta silti miun silmissä on ne tavotteet. Ajoittain pyörin vähän pallo hukassa, kun kukaan ei kerro mihin suuntaan oon menossa, mutta aina mie taas jostain mutkasta itteni löydän ja taas mennää.
Se, missä voisin tehdä parannuksen, on nimenomaan lepo. Tuntuu, että loppujen lopuks miussa on jatkuvasti virtaa kuin pienessä kylässä (ja ennenkaikkea syytän siitä tota aurinkoa, joka toistaseks jaksaa vielä loimottaa) niin mihin mie sen energian puran, jos en liikuntaan? Tai muuten vaan levottomaan liikehdintään :)
Tosin voihan se olla, että tääkin energiamäärä hupenee aika vikkelään kun alotan uudet työt.
Se on ollu vähän sellane stressipalloilun aihe tässä tämän viikon. Pelottaa niin perkeleesti kaikinpuolin. Mut eihän miulla ole vaihtoehtona muuta, kuin mennä tulta päin kuten yleensä. Katotaan miten miun käy, ja jos yhtää on uskomine aiempii kertoihi nii selviytyny oon joka tapauksessa. Meni se sitte niinku strömsössä tai ei.

...ja ps...miekii syön karkkia! Tänää meinasin kuulkaas...hah! ;)