Päivä kerrallaan,edelleen...

....miks asioille tarvii keksiä selityksiä?
Miks tarvii pitää niitä miljoonaa eri lankaa käsissä, vaikka tietää, ettei koko pakettia voi hallita ilman luopumista omasta itsestään?..

Mie oon vähän sellanen mietiskelijä, vaikkei se varmaan monille näy päällepäin.
Mie käyn läpi perkeleesti asioita monelta eri kulmalta ja eihän siinä mene kuin itse sekaisin.
Mitä tähän miun "fitnessperseilyyn" liittyy, niin jätin ruokapäiväkirjan ainakin toistaseks pois.
Miehän oon koko tän ajan kirjottanu joka perhanan päivä ylös sen, mitä suuhuni oon laittanu.
Tokihan määriä en ole aktiivisesti punninnu, vaan rustannu pääosin sen, mitä ruokaa on popsittu.

Jotenki siihenki vaan väsyi ja kert mie oon päättäny elää loppuelämäni silleen, että pidän ruokailuista huolen, niin koin tässä kohtaa viisaammaks jättää yhden "suoritusta vaativan tehtävän" pois.
Jos kaikki menee, kuten olen ajatellu (harvemmin tosin käy niin, mutta toivotaan) nii huhtikuun lopussa alkais sitten vähän tarkemmat ja tiukemmat meiningit ja sillon ehkä tarvii ainakii hetkellisesti palata ruokapäiväkirjaan. Mutta näillä mennään nyt.

Myös tämän hetkiset työt on imeny miusta mehut aikalailla. Vastahan mie alotin, mutta kyllä päälimmäisenä on ajatukset siitä, ettei miusta enää ole tuohon hommaan.
Senkin takia ois syytä yrittää pitää päätä edes jokseenkin kasassa, ettei koko paletti leviä.

Kuten elämä yleensä, niin varsinkin nyt tää on vähän tällästä päivä kerrallaan elämistä. Sain mie uudet työvuorotkin ja niiden ympärille ois jotenki rakennettava myös treenit.
Eli kuitenkin jossain määrin on myös tehtävä suunnitelmaa, niin tietää mihin suuntaan menen.
Vähän tuntuu, että mieli tekis keskittyy vaan treeneihin ja muuhun touhuun, mutta pakkohan se on töitäkin tehdä, että pysyy joku rytmi tässä elämässä. Ja itsestäni tiedän sen, että jos on liian kauan "tekemättä mitään", niin sitten ainakin hajoan.
Löytyis vaan sellanen homma, mistä tykkää. Eikä tartteis aina vaan miettii, että minkälaista suoriutumista tää on.

Voi töttöröö mitä tekstiä taas, mutta mutta..Tää on nyt niin tätä.
Mitenhä sitä osais olla miettimättä liikaa?  En mie jaksais enää läheisillekkään avautua näistä, ne on katellu miun seinille hyppimistä jo iha tarpeeks :D

                                      (yhtenä aamuna valtasin salin yläkerran :D )