Yön tuumailuja

Vuosi sitten miuta käskettiin vaihtaa peili.
Tänä päivänä oon kuulema kapee.
Eikä miussa ole juurikaan läskiä, mitä sulattaa.
Ja kuulema oisin ansainnu syödä kokonaisen kakun.
On kuulema huoli, ettei "mene yli". Muttakun en mie vieläkään haluu olla se pulkannaru. Mut en myöskään se sotanorsu mikä kattoo sieltä peilistä...

Joo, mie myönnän että tää on hankalaa. Mutta tosiaan, hypätkää hetkeks miun saappaisiin (vai pitäskö sanoo, että treenikenkiin), niin tiedätte miten se kehonkuva vääristyy tällasen proggiksen aikana.

Oon mie nyt ollu ihan tyytyväinenki.
Yks päivä hyppäsin vaakaan ja ei ollu lukemat noussu.
Se on hyvä.
Kuitenki ollu vähän säätämistä tän miun -mukadieetin- kanssa. Hitoksee rankkaa yrittää säätää jotain hiilarijuttuja ja tehä yövuoroi siinä samalla.
Etenkii ku voimatkii menny hukkaa nii treenitkii ollu vähissä.
Lähinnä tuo vaaka nyt kerto miulle sen, että pystyn jokatapauksessa pitämään kokonaisuudesta kiinni?

Viime viikolla oli yks ihan tosi paha päivä. Olin nii väsyny, että itketti. Vähän taisin viime jutussa kirjotellakkii noit tunnelmia. Nää tekstit menee varmaan johonki bittiavaruutee, vaikka välillä oon linkkiä jakanukkii.

Mutta joo...Sit sillon samana iltana pääsin sit vähä juttelee näitä tunnelmia ja seuraavana aamuna oli jopa helpotus kun annoin itelleni luvan olla menemättä salille. Ja se oli ihan okei.
Selkeesti miun kroppa ja mieli tarttivat sitä.

Eilen kävin tekemässä vähän rinta-selkäsettiä. Piti päästä testaamaan miun ihkauusia versagrippsejä! :D Olihan se vähän säätämistä niiden kanssa ja työkaveri varotteli, että menee hetki ennenku niihin tottuu. Noh, kokeillaan. Jos ei ala sujumaan, nii pistän ne sit eteenpäin niitä enemmän tarvitsevalle.

Vähän ehkä aiheet hyppii nyt, kun tälleen yöaikaan kirjotan. Otin pari tuntii kyllä unta, mutta herättyäni ei tarvinnu enää unta katella. Ja iltavuoroon pitäs kammeta. Josko salin jälkee sitten vielä aamu-unet? Ehkäpä...
Tosiaan tässä nyt päässään pyörittää niin paljon kaikkea muutakin tän kropan ja diettailun lisäks, ettei ihan aina järkikulta kestä perässä. Mutta silti, kyllä mie aijon vielä tän pari viikkoo vetää ilman herkkupersemättöjä. Vaikken sitten hetkittäin ajattelekkaan muuta kuin karkkia...
Jos vaan nyt ihan rauhassa. Hetki kerrallaan?