Joulu oli tuli ja meni, kaks päivää törkeetä herkkupersemättöä ja sen jos minkä huomaa olossaan.
Hyi!
Eilen palailin jo ns.normaaliin ruokavalioon, kävin heti aamusta lenkillä ja tänä aamuna tieni vei salille.
Olihan tuo aika jännittävä fiilis. Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa, mutta silti oli pidettävä järki käsissä ja mentävä rauhassa. Kevyesti kuunnellen, mitä kroppa sanoo mistäkin liikkeestä.
Treenasin koko yläkropan vähän kevyemmillä painoilla ja pitkillä sarjoilla. Kyllähän sekin perille meni.
Se, mihin oon itessäni turhautunu, on tää malttamattomuus. Yritän hokea, ettei mihinkään ole kiire ja nyt ihan oikeesti mennään rauhassa ja annetaan kropalle aikaa. Treenataan ja levätään. Molempia sopivassa suhteessa.
Silti on samanaikaisesti sellanen -kaikkihetimullenyt-olo. Mietin ruokavalio juttuja, miten jaottelen hiilarit ja proteiinit ja ja ja... Eihän tää nyt mitään rakettitiedettä ole,mut mitä enemmä mietin, sitä enemmä meen sekasin. (älä sit mieti! :D )
Miuta neuvottiin olemaan jonkin aikaa kevyesti plussakaloreilla, kun oon kuitenki kiusannui kroppaa jo niin pitkään. Mutko..äh...
Meenkö nyt samoilla makroilla 24/7 vai jaottelenko niitä lepo ja treenipäivien mukaan?
Help?
Nyt vaan malttia, jarrua, järkeviä valintoja. Päivä kerrallaan. Eiks ni? Mut kukahan miuta sitten taas jarruttais jos alkaa menee yli?...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)