Aamutuumailuja ja elämäniloa

Kuten huomattu, aamut on ihmisen parasta aikaa. Ainakin miulle.
Aamut on myös parasta aikaa liikunnalle ja ajatusten läpi käymiselle. Vaikka mie saatan näyttää rauhalliselta, nii miun päässä on silti miljoona ja yks ajatusta jatkuvasti. Ja jos jotain käsiteltävää löytyy, teen sen parhaiten lenkkipolulla tai kuntosalilla.

Eilen tosiaan oli tankkailupäivä. Kävin hyvän ystäväni kanssa pizza raxissa vetämässä ruokaöverit :D
Miun mahaa uppos pitsaa ja toki salaattia aikamoine määrä (ainaki jos iteltäni kysytää)...
Tokihan se pitsa oli hyvää ja annoin itseni sitä syödä, mut ei sitä ällöhiilari-ähkyäkään voi kiistää.
Enkä voinut toki olla laittamatta merkille sitä, kun mietin miksi ihmiset ylipäänsä syö sellases paikas.. Noh.. "all you can eat" ja silleen..ei tarvi kokata.."lähetää koko perhe ulos syömään!"
No joo..vaihteluna tuo menee, mutta mie niiiin toivon, ettei tollanen ole kellekään kovin yleistä.

Kävin myös toisen ystäväni kanssa leffassa (miehen kanssa piti mennä, mutta sille tuli "yöllinen meno") ja tokihan sitten piti makuunista hakee karkkisäkki mukaan. Tosin se oli kaukana siitä säkistä, mitä vielä vaikka vuosi sitten ostelin, nyt siinä pussissa tais olla jotai 160g ja rapiat. OMNOM! :D
Aamulla olikii "yllättävän paljon" energiaa pompata sängystä suoraan lenkille ;) ja tosiaan nyt jatketaan taas jonkin aikaa tiukalla linjalla, kun sain kerättyä vähän ylimäärästä polttoainetta.
Luulis jaksavan taas eri tavalla.

MINUN FITBIT! :D Joo, tuo on yks niistä ihmeistä joita sain ja me ollaan tän rannekkeen kanssa vielä tutustumisasteella. Eilen vähän opeteltiin yhteiseloa ja tänää laitoin lenkille lähtiessä tuon räpylään, nii katellaa miten hyvi tuo nyt sit mittailee niitä liikuntojakii... Mutta on kyllä ihan miun värinen! :D

Kivasti hyppäsin sitten asiasta kolmanteen ja ilman aasinsiltoja. Eli...
Mietin myös tuolla ulkoillessa yhä uudelleen sitä, että kuin hyvä miun on olla ja elää.
Tokihan mie vieläkii kimpaannun nollasta sataan, turhaudun kun ei ole tekemistä ja ikävöin. Mutta miun on pääosin hyvä olla ja se elämänilo... Tää on niin outoa.
Jotenki ku muistaa vielä sen ajan joskus vuosia sitten, kun joka ilta nukkumaan käydessä mietin, miksi aamulla heräisin. Ja se möykky (niin sisäisesti ku ulkoisesti tuossa keskivartalon kohdalla), mikä miussa oli ihan kokoajan, enkä saanut sitä irti.
Ihan tosi surullista, mutta mie oon niin perhanan ylpee siitä, että se on ohi.

Miulla on ihmisiä, jotka välittää. Ja todellisuudessa en koskaan jää yksin jos tulee hätä käteen.
Miun vaan tarvii antaa ite se mahdollisuus toisille olla tukena. Mie vähän oon sellanen "mie itte"-tyyppi ja avun pyytämisen osaan vasta sitte ku on oikeesti hätä ja itte oon repimäs jo hiuksia päästä...

Olipas joteki kauheen sekava teksti.
Ehkä tässä pointtina vaan oli se, että mie voin hyvin. Haluun tuoda sitä julki, ja mie haluun, että miun läheisetkii ja ihan kaikki muutkin tajuis asioita edes pikkase samalla tavalla kuin mie.
Koen ajoittain olevani vähä sellane outo lintu, kun pystyn repimään ilon niin pienistäkin asioista ja kikattelen ehkä jonkun mielestä turhalle.

Hitoksee hyvää päivää vaan kaikille niille, jotka tätäkii tekstiä viittii lueskella. Itte ainaki tykkäsin ;)