Miltä oikeesti tuntuu?

Mie oon ennenki miettiny, mitä tää koko kuvio on miulle merkinny ja postannutkin siitä.
Kyllähän tää muutos laittaa ajattelemaan, kun yhä edelleen koen olevani se outolintu muiden keskuudessa.
Tuntuu, että muut näkevät miut kyllä hoikistuneena, mutta silti vaan ruokiaan vahtivana pellenä joka ei osaa rentoutua. Ja sen kerran kun tartun siihen karkkipussiin niin vähintään silmät tipahtaa vieressä olijalta päästä.

Tai näin mie sen koen. Tosin haisuli nyt on tyytyväinen jos laitan suuhuni muutakin ku maitorahkaa :D
Mutta. Tää on yhä edelleen miun oma valinta. Miun on hyvä elää ja olla juuri näin. En mie ihmisenä ole muuttunut, paitsi nyt ehkä parempaan suuntaan. Sillä oon huomannu, kun syö hyvin, voi hyvin myös tuolta korvien välistä. (mutta auta armias jos ruokailuväli venähtää!!)

Osaan mie yhä edelleen niitä herkkuja syödä, mutta se on juuri se miun oma valinta, kun en niitä syö enää samalla kaavalla kuin reilu vuosi sitten.
Eilen seikkailin paikallisessa prismassa ja tuumailin herkkujen merkitystä. Tassuttelin siellä sipsi ja karkkihyllyjen välissä ja mietin mitä voisi tehdä mieli ja miltä miusta tuntuis jos söisin edes osan siitä, mitä oisin ehkä voimu haluta.
Sen kierroksen jälkeen ostoskorista löytyi yksi sipsipussi. Sellanen, jota en ollu edes aiemmi nähny missään ja siinäkin päälimmäisenä ajatus, että vien sen haisulille ja ite ehkä maistan jos just sillon tekee mieli kun hää sen pussin korkkaa.

Tokihan mietin myös sitä, jos annan herkkuperseilylle vallan,niin jääkö se sitten päälle? Ei se tähän mennessä ole jäänyt, kun oon ensin tehny itteni kanssa sopimuksen, että "tankkailut" pidetään tietyssä rajassa ja seuraavana päivänä ne saa unohtaa.

Yep. Tollasena mie itteni koen. Hyvän ystävän kanssa ollaan pariinki otteeseen tästä asiasta tuumailtu ja kait miussa vallitsee jonkin sortin "bodyreksia". Vähän niinku vahvat bodarit näkee ittensä rimpulana, nii mie vähän kevyempänä ja lihaksia löytäneenä näen peilistä sen saman vanhan röllykkäpullukan. Siks mie napsin itestäni ehkä ärsyttävän paljon kuvia, että alkaisin näkemään tätä muutosta. Joskin nekään ei aina tehoa. Hei! Miunha pitääki päräyttää ja kaivaa joku toooooosi vanha kuva ja läntätä se tuohon jääkaapin oveen tyylillä "never again" :)

Hah..mutta joo! Ei tää ole helppoa ollu eikä tule olemaan, mutta tää on just sitä mitä haluan elämälläni tehdä. Pääsääntösesti mie kuitenki voin hyvin, mie voisin vaan tosiaan vähän edes laskea siitä narun päätä löysemmälle ja ymmärtää, että "pahin" on ohi ja mie tulen näyttämään vielä hyvältä, vaikken jokaista suupalaa grammalleen laskekkaan. Jätetään se homma fitnesskissoille ;)

Että sellanen aamutuumailu. Mie jään nyt tuumailee sitä vanhaa valokuvaa ja tän päivän suurta suunnitelmaa :)