Salaisuus pinnan alla?

Nää on taas niitä hetkiä, kun tarvis apua.
Moni vois väittää, että vaadin iteltäni liikaa ja pitäis höllätä välillä.
Mie oon saavuttanu paljon, tiedän. Mutta miun tavotteet on muuttunu ja haluun ne saavuttaa.
Tää tuntuu yhä vaan vaikeemmalta yksin.

Kyllä miuta yritetään ymmärtää, eikä miulle olla enää niin paljon tuputtamassa herkkupersemättöjä, mutta tuntuu etten voi silti tästä kaikesta puhua.
En siitä, minkälaista taistelua käyn pääni sisällä liki päivittäin.
Tiedänhä mie, ettei ne tulokset näy päivässä tai viikossa. Just siks tartteisin jonkun viisaan tuohon kertomaan sen ja tsemppaamaan näin huonoina hetkinä.
Jonkun, joka pistäis miut menemään sen mukavuusalueen ulkopuolelle ja pakottamaan vääntää ne viimoset toistot salilla.

Miulla on se pieni pesämuna pt:tä varten, mutta tällä hetkellä ei ole töitä tiedossa, josta sais lisää kasattua varoja, niin se on ja pysyy kaukaisena haaveena.
On miulla lähipiirissä ihmisiä jotka reenailee ym. mutta vähän on sellanen kutina että ne tekee sitä voidakseen hyvin ja pysyäkseen kunnossa. Niin miekin oon pääosin tehny, mutta ei se enää riitä miulle.
Haluun myös näyttää hyvältä.

Kovasti oon tässä taistellu ja näyttäny muille, että minähän perhana pystyn tähän. Ja uskon yhä edelleen, että pystyn. Mutta se ongelma on silti korvien välissä, kun aina joku pieni ääni huutaa apua eikä päästä miuta äärirajoille.

Se pt, joka teki miulle tän hetkisen ohjelman, varmaan odottelee jo miun yhteydenottoa "välitarkistukseen", mut miusta ois ihan tosi masentavaa sanoo sille, että hei sori, tän enempää mie en voi jatkaa... Ja kyllä, miusta on myös saatanasta kattoo jotain Jutan superdieettejä kun niillä tyypeillä on se kymmene eri tukijaa siinä vieressä ja niskaa hengittämässä...ARGHT MIKÄ ANGSTI!

En mie lopettamassa ole. En todellakaan. Välillä vaan tarvii avautua, ettei tää ole mitään ruusuilla tanssia...