perjantai 22. toukokuuta 2015

Niinhä ne mummotkii lumessa,vai miten...

Eli vaihtoehtoina kun ei ole muutakuin mennä eteenpäin, niin sitten se on mentävä.
Tunnelmat ollu todellista vuoristorataa päivittäin. Meen hetken ja päivän kerrallaan ja teen asioita just silleen, kuten parhaalta tuntuu.
Kropan suhteen on pientä muutostakin, pari senttiä on vyötäröstä hävinny. *peukku*

Oon vaan huomannu, että pikkuhiljaa alan käymään taas kierroksilla ja vaikka salitreeni kulkee ja sali on se paikka, missä pystyn ajatuksia käsittelemään, miun on nyt maltettava pari päivää ottaa huilia.
Ruokailujen kanssakin tuli sellanen "vittu mitä paskaa"-olo, mutta se nyt kesti sen pienen hetken ja manailusta huolimatta ruokavaliossa on pitäydytty.
Voi apua, eilen saatoin juoda jopa täysmehua mutta jos se muka kaataa tän homman nii sit voi haistaa paskan.

Tältä valmennukselta mie tietenkii ootan tuloksia ja nehän miun on ite tehtävä, mutta miun on opeteltava myös hölläämään. Kun kukaan ei oo miuta potkimassa, että HERÄÄ PAHVI nii sit mie vaa meen ja meen ja teen ja teen ja väännän ku duracell-pupu ja kohta huomaan, etten enää nautikkaan tästä.

Vaikka kävin eilen hierojalla, niin sen verran on kroppa ja mieli jumissa, ettei oikeestaan tee edes mieli mennä treenaamaan kun sen tietää, ettei siitä mitään iloa olis.
Aerobiset ollu melko vähissä edelleen. Yhen setin kävin tekemässä salilla ja miun suosikilla, eli trx:llä sain aika hyvät sykkeet tuossa yhtenä aamuna. Muuten ollu kevyttä pyöräilyä tai muuten vaan ulkoilua.

Kevyesti kokeilin myös tehdä kyykkyjä, mutta aika hanakasti polvi laittoi vastaan. Tai noh, antoi se tehdä mutta kipuili jälkikäteen, vaikken tosiaan tehny kuin ihan muutaman toiston.
Hierojakii naureskeli miulle, että se on sitte vaa treenattava persettä kun ei siihen polvea tarvita ;)

Näitä piuhoja on niiiiiiin kiva kyllä heilutella.....


Mutta joo, se mitä tosiaa haluun tässä (myöskii itelleni) sanoo, on ettei aikaa voi vauhdittaa, se silti menee eteenpäin kokoajan. Välillä vaan tappavan hitaasti.
Kaikki mitä teen ja tunnen, on elettävä just sillon ku siltä tuntuu. Mitään ei pidä siirtää, ei jättää taka-alalle. On pidettävä huolta.

Tottakai on tilanteita, että pitää haastaa itsensä, mennä rajojen yli. Mutta se järki on pidettävä käsissä. Omaa itteensä ei kannata menettää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)