Eilen aamutreeneissä tuli venäytettyä tuo olkapää/hartiaseutu sen verran kivasti, että oon saanu miettii asentoni tarkkaan ja tänä aamuna meni jokunen minuutti tuskissa kieriessä ja miettiessä miten päin sieltä sängystä oikein noustaan.
Lohduttauduin sillä, että voinhan mie aina käydä salilla veivaa jalkoja jos kerran yläkroppa on toistaseks poissa pelistä, mutta sen verran hankalaks meni edes tuo sängystä nousu nii aattelin antaa periks tältä päivältä.
Kyllä tota räpylää pystyy liikuttelee ja jopa nostaa, mutta jotkut asennot ja tosiaan tollaset "ponnistelut" näköjään tuottaa tuskaa.
Täällä ollaan siis menty kipulääkkeiden ja msm:ää sisältävän kylmägeelin voimin.
Tämän aamun tosin alotin voltarenilla.
Oonhan mie jo aiemmi tottunu esim.polven oikutteluihin tai ns.normaaleihin niskakipuihin mitkä menee venyttelyllä ja parilla ibumaxilla ohi. Mutta tää on jotain ihan uutta.
Noh. Ei auta ku kuulostella, lepäillä ja hölvätä niitä voiteita sen mitä taipuu.
Tätä kirjottaessa muuten hengaan vielä yökuteissa, katsotaan miten paidan vaihto luonnistuu :D Eilen sekii oli vähä haaste.
Ja kyllä. Eilen kävi myös mielessä sortua. Aattelin, että tässä nyt ollaan niin perhanan kipeitä nii mikäs muu tähän auttais kuin säkillinen makuunin karkkeja. Mutta! Enpäs menny ja ostanu niitä!
Että siltä osin ylitin itseni, kjäh! ;)
Kun tietäähän sen, mikä morkkis ois tullu ja tähä nyt ei enää kaivata mitää itsesyyttelyitä lisäks vaan pitää keskittyy nyt johonkii ihan muuhun.
Peli ei ole kuitenkaa menetetty. Tää loppuaika voidaan vetää vielä kunnialla läpi, vaikka takapakkia tulikin. Ei tää kuitenkaan estä miuta lähtemästä lenkille tai syömästä oikein.
Eilen just juttelin erään uuden "bc-tuttavuuden" kanssa siitä, että voidaaanhan me sitten ens vuonna ottaa sellanen kunnon kiristely.
Tää loppuvuos varmaan menee kuitenkii ihan ns.normaalia eloa viettäessä.
Eli, kuitenkii tää perussetti elämäntapojen osalta on kunnossa, niin onhan se ihan ok edes kerran viikossa tai kahdessa hieman höllätä. Right?
Kropan suhteen on silti vielä paljon tekemistä ja tavoitteita. Niitä ei todellakaan unohdeta eikä anneta periks, vaan keräillään energioita siihen "kuorintaan" ;)
Näin mie asiat siis näen ja koen.
Mutta nyt mie vaan toivon, että tuo räpylä tokenis. Pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)