Mahdollisuus onnistua.

Mie oon ehkä kokenu jonkinasteisen herätyksen.
Oon alkanu vihdoin tajuamaan, että tälle miun fitnesstelylle on annettava aikaa.
Mie oon tullu helvetin pitkän matkan. Mie oon onnistunu.
Miulla on luja tahto mennä eteenpäin, mutta ei ole kiire.

Eilen taas kuulin siitä, miten miulla on vääristyny kehonkuva ja onhan se niin. Kyllä mie sen myönnän. En aina kykene näkee itteeni muiden silmin. Vaan oon yhä se itteensä inhoova pullukka.

Mie oon myös tajunnu, että ihan jokainen voi onnistua omassa elämäntapamuutoksessaan.
Jos miekii ni siekii! ;)
Se on ihan omasta itsestä kiinni, mitä on valmis tekemään asioiden eteen.
Toki on hienoa, jos on tyytyväinen omaan itseensä ja elämäänsä just sellasena kuin se on, mutta jos tuntee, että jotain tarviis tehdä niin mikä estää?

Muistan, kun alottelin laihduttamaan. Jotain miun päässä vaan napsahti ja päätin, että nyt tai ei koskaan. Sama homma oli tupakoinnin lopettamisen kanssa. Se vaan loppu.

Ja tosiaan, jos ihminen kokee, että elämässä on joku vinossa ja se on sellanen asia (otetaan nyt esimerkkinä nää elämäntavat) mihin voi itse vaikuttaa, niin anna mennä!
Mutta jos et ole valmis tekemään minkäänlaisia uhrauksia tai töitä sen muutoksen eteen, voit myöskii olla sitten ihan hissukseen asiasta.
Ei ne tilanteet puhumalla parane.

Koen ehkä jonkinlaisena oikeutena avautua näistä asioista, koska tiedän mistä puhun.
Oon ite käyny tän taistelun läpi ja tiedän, mitä tää on.
Tottakai muistan senkii, kun olin isoimmillani, saatoin välillä toivoa, että olispa joku nopee taikatemppu millä ne kilot lähtis. Mut ei ollu. Eikä ole vieläkään.
Piti itte perhana laittaa ruokailut uusiks ja kammeta salille ja lenkkipolulle.

Ja tässä sitä nyt ollaan. Kohti uusia tavotteita. Henkisesti vahvempana. Onnellisena.

En miekää nyt sentään mikään pyhimys ole.
Yhtälailla ne herkkuhimot kalvaa ja nyt oon antanu itelleni luvan herkutella vaikka karkeilla viikonloppusin. Mutta silti, mie yhä edelleen treenaan kohti tavotteita ja pidän suurimmalta osin huolen tietynlaisesta ruokavaliosta.
Miulla on ne narut käsissä ja ite miun on se ote pidettävä. Eikä päästettävä irti.
Tää vaan on se miun juttu ja tykkään tästä kaikesta raastavuudestaan huolimatta <3