Salihommat...mie en vaan saa itestäni irti. En mitenkään.
Millon viimeks oli voittaja fiilis kun salilla kävin? No perjantaina kun kaverin kanssa vedettiin se olkapääsetti, mutta ominee käydessä..en muista. Surullista.
Enemmä niuta on alkanu houkuttaa ulkoiluhommat, no sinänsä ei ihme kun alkaa kelit olee aika kohillaan. Oon myös miettiny, että jos lompakon nyörit antas periks nii kävis muutaman kerran vaikka uimassa ja keskittyis lihashuoltoon enemmän.
En mie voi itteeni pakottaa salille jos ei nappaa.
Tai siis..äh. Nappaa kyllä, mutta mie en vaan jaksa.
Mietin, että jos ottas ens viikon huilii, tai miks en ottas sitä niinku heti? En tiedä sitäkään.
Ku tulee jotenkii luovuttaja olo jos päädynkii pitää taukoa ja teen ihan kaikkee muuta sitten hetken aikaa. Eihän sen tarvi olla kuin muutama päivä, tai vaikka viikko.
Kun tuntuu vaan, että enemmän itkettää tää oma saamattomuus. Tuntuu turhalta mennä salille kun ei saa annettua itsestään kaikkea.
Säälittävä ihmisperse kiittää ja kuittaa. Keskittyy kaikkeen muuhun nyt.
P.S dieetti ei silti lopu...ei huolta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)