Mites se kevät?

Mie oon aina jotenki ihmetelly sitä, kun ihmiset valittelevat kevätväsymystä ja vanhustyötä joskus tehneenä huomasin, että etenkin kevään korvilla vanhuksia myös menehtyi. Tuntui, että heikoimmat eivät jaksaneet enää taistella.
Itse koin aina kevään olevan aina jonkin uuden aikaa ja toivoinkin, että kevät piristäisi, eikä juuri päinvastoin, masentaisi ja väsyttäisi.

Nyt kun itse olen tämän kevätväsymyksen kourissa, niin olen siitäkin ihmeissäni.
Tai ehkä en ihan tiedä voiko tätä nyt niinkään kevätväsymykseksi kutsua. mutta ajankohta nyt vaan on osuva. Ja blaah.
Pari viikkoa sitten huomasin itsessäni näitä oireita ja päätinkin vähän löysätä liekaa, mutta silti, kaikesta huolimatta olen hämilläni ja ehkä jopa hieman pettynyt itseeni kun koen, etten ehkä pääsekkään tästä noin vaan irti.
Tokihan tämä nyt on ns.monien tekijöiden summa, joita en tässä blogissa lähde erottelemaan, mutta lopputulema tosiaan on se, että miun mieli ja kroppa on jumissa.
Väsyttää ja stressitasot ovat aika korkealla.
Vähän tuolta eräältä foorumiltakin kyselin vinkkiä, kun alkoi jo omat ruokailutkin epäilyttämään.
Nyt jatkan sitten eräältä saamani ohjeen mukaan, eli hetkellisesti nostan kaloreita ja tutkiskelen vaikuttaako se miun tekemiseen mitenkään.
Vaatihaan tuo pientä laskeskelua vielä, mutta jos pienillä muutoksilla on mahdollisuus saada tuloksia aikaan niin pakko se on lähteä kokeilemaan. Pohjimmiltaan kuitenkin haluan voida hyvin enkä vain olla väsynyt kokoajan ja itkeä sitä kun mikään ei suju.

Tämän viikon salitkin olivat aika heikoilla. Pari suht hyvää treeniä sain tehtyä ja lauantainen treeni meni melkolailla harakoille, sillä kesken treenin meinas migreeni heittäytyä päälle.
Onneksi kannan salilaukussakin särkylääkkeitä, joten nappasin pari pilleriä ja menin salin verryttelyalueelle venyttelemään ja muutenkin rauhoittumaan. Olo helpottui hieman ja yritin vielä treenata, muttei siitä mitään enää tullut joten kotiinhan se oli lähdettävä häntä koipien välissä.

Miulla on tuo niska-selkäosasto ollu aika heikossa hapessa ja kovasti tässä nyt kolmena edellisenä päivänä on saunottu ja hölväilty erinäisiä voiteita ja venytelty, että etenkin nuo migreenit rupeis vähenemään.
Tokihan edellinen hierojalla käynti oli iso bonus, jota tarviais lisää, mutta...se on taas ja jälleen se kustannuskysymys mikä moisen estää tässä kohtaa.

Tähän kaikkeen kun vielä lisää "ylimiettimisen", niin sekin verottaa. On uuvuttavaa keskittyä omiin virheisiin ja siihen, mitä ei ole vielä  saavuttanut. Vaikka välillä on niitäkin hetkiä, kun hoksaan mistä on tultu, niin se ei kuitenkaan kanna miuta eteenpäin. Armollisuutta. Rohkeutta.
Sitä mie tarvitsen. Ja nimenomaan Rohkaisua. 


Että tällaista uupumista edelleen sitten. Kyllä mie täältä nousen, sen tiedän, mut se varmaan ottaa aikansa nyt.