Äh. en mie ala eriksee erotteleen sitä, mikä on kenenkii mielestä fitnesstä.
Se, mitä mie omasta mielestäni teen, on itsestä huolta pitäminen. Kun kuitenkaan niin ei ole ollut aina, niin nyt miun tarvii sitä tehdä.
Tuon otsikon mukaisen lauseen vaan kuulin erään toverini suusta, kun hän taas intoutui puhumaan siitä, miten hän muistaa sen ison Sannan ja miten selkeesti hän näkee miussa sen muutoksen.
Itse en kuitenkaan koe olevani mikään fitness. Vaan uusi, energisempi, hyvinvoiva Sanna.
Aikoinani tajusin ottaa sen niskaotteen, laihduttaa ja monien mutkien jälkeen ollaan nyt tässä.
Mie menin tänkii homman kanssa siinä mielessä pohjalle, kun väsytin itteni ja sitten olikii mieli ja kroppa jumissa.
Nyt taas kaikki on toisin ja suhteellisen hyvillä fiiliksillä tässä on yritetty viedä dieettiä eteenpäin.
No tokihan mie kuulin myös siitä, ettei tässä kropassa kuulema ole paljoa mistä pudotella mutta niinhän se onkin. Toistan ehkä itseäni, mutta tosiaan se kiristely on "nyt se juttu". Ei vaakalukema.
Kyllä tästä kropasta täytyy muotoa löytyä, silleen hyvällä tavalla ;)
Vähän on kyllä huonokin juttu, kun tuntuu ettei ole "muuta elämää" nyt kuin tuo sali ja dieetti. Tokihan miulla on miesystävän kanssa puuhailut ja ystävät, mutta työ on se,mitä kaipaan.
Sais vähän enemmän järkeistettyä tätä arkea ja kalenterissa lukis muutakin kuin ne treenit. Haku on päällä, mutta vielä ei ole tulosta tullut.
Noh, ei auta muutakuin toivoa että vielä jonain päivänä asiat siltäkin osalta alkaa järjestyy.
Eilen pääsin erään toisen kaverin kanssa tekemään olkapäätreeniä. Otettiin vähän mallia pt Vatasesta ja lähetti tekemään. Kyllähän tuo perille meni, sitä ei voi kieltää. Monessa kohtaa olisin antanu jo periks jos yksin olisin vääntäny,mutta onneks oli toinen tsemppaamassa vielä niihin viimosiin rutistuksiin. Tollaset treenit kyllä kannustaa jatkamaan :)
Toinen hyvänmielen juttu oli myös se, kun eräs ihminen jonka "tunnen" vain facebookin kautta, lahjotti miulle liukuesteet kenkiin. Kovasti olin haaveillu jo lenkkeilyistä kun nuo kelitkii alkanu olla kohillaan, mutta sen verran ollu liukasta, ettei uskallus ole riittänyt ainakaan kovin vauhdikkaisiin tassutteluihin. Tosiaan tää kyseinen "tyyppi" (sori tyyppi jos luet tätä ;) ) sanokii miulle, että vois tyrkätä miulle postiin liukuesteet kun hänellä itsellä ei ollut tarvetta.
Ehkä vähän meinas leuka tipahtaa siinä kohtaa, että miten joku voi olla noin kiltti ja ihana? Sanattomaks veti kyllä.
Tänää pääsinkii sitten kyseisiä vempeleitä testaamaan kevyellä ulkoilureissulla eikä yhtään hirvittäny niin paljon noilla jäisillä kaduilla mennä. Kiitos vielä <3
Et ei kait miulla taas tältä erää muuta?.. Vielä tuo selkä, etenkii hartiaseutu kipuilee, että sen kanssa on saanu varoa ja ihan omalle hierojalle pääsen vasta reilu viikon päästä.
Eli kotihoidoilla mennään siihen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)