Ajatukset tähän kirjottamiseen lähti ihan siitä, kun mietin mikä miun tämän hetken meininki on. Miulla on ehkä liikaa aikaa ajatella ja muutenkin kun sorrun yliajatteluun, niin paketti on aikalailla valmis.
Muistan kun joskus lähin siitä ajatuksesta, että pitäs saada kymppi pois. No sehän lähti. Tuplana.
Tavotteet on muuttunu matkalla. Välillä mietin, miten hienoa on kun voi itsekin sanoa näyttää terveeltä ja tilastoissakin näyttää kivalta.
Välillä taas on luja tahto ja halu saada kiristeltyä vielä pari kiloa, että omaaki silmää miellyttäis.
Ja kyllä, tää on sitten se juttu kun miut leimataan ulkonäkökeskeiseks ja itsekkääks.
Oon nyt neljättä viikkoa dieetillä, joskin monien asioiden summana hommat meni pieleen ja ihan syömättömyydellä miusta lähti 1,5kg painoa viikossa. Kunhan tässä taas palaillaan normaalin syömisen pariin, niin varmaan kilot tulee ihan heittämällä takas.
Itse en edelleenkään haluis tehdä syömisistäni sen suurempaa numeroa, mutta on ollu hetkiä kun tuntuu että toiset tekee sen miun puolesta.
Se mitä eniten ehkä kuulee on se, miten hankala voin olla ja "ethän sie mitään syö kun mikään ei kelpaa..". Kyllästyttää. Raivostuttaa.
Näitä nimenomaisia lauseita en ole hetkeen (onneksi) kuullut, mutta jotenki ne vaan nakuttaa tuolla takaraivossa kokoajan ja ne saa kyseenalaistamaan tän miun oman tekemisen, että onko miun sittenkään pakko? Tarviiko miun?
No totta helvetissä tarvii ja on! Tää on se miun juttu ja miun on ne valinnat oman elämäni eteen tehtävä.
Ei se tarkota sitä, että vaikken kisalavoista haaveile, ettenkö vois olla kurinalainen ruokailuiden ja treenien suhteen. Tää on se mitä mie kuitenki tarviin.
Ei tää oo helppoo, etenkii ku todellakin tuntuu siltä, että ne ihmiset on niin harvassa, ketkä millää tapaa jaksais tätä seurata.
Tottakai mie nyt "tarvittaessa" osaan tehdä poikkeuksia, mutta en mie jatkuvasti jaksais olla niitä tekemässä ja mutustamassa ylimääräisiä suupaloja koska täytyy.
Mutta se siitä. Kävin eilen hierojalla ja siinä samalla hieroja nappas miusta rasvaprosentin pihdeillä :D Oli aika huimaa, mutta olin selvitelly juttuja ja tullu tulokseen, että se vois olla kaikista armottomin keino saada selville mitä tuolta nahkan alta löytyy niin päätin ottaa riskin.
Tulos oli "ihan kiva", eli 24%.
Juteltiin, että voidaan myöhemmin sitten mittailla uudestaan ja katsella mistä se miun suunnittelema pari kiloa on sitten hävinnyt.
Mutta tällästä tänään. Tähän hetkeen.
Itsekäs nirppanokka kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)