En oikein osaa ees kiteyttää fiiliksiä silleen järkevästi, nii josko mie tyrkkisin tähän väliin jotain tuumailuja ihan ranskalaisilla viivoilla :)
-Salitreenejä kertyi sen 4zipaletta, kävin pari kertaa lenkillä ja pusersin lumitöitä ja saunapuiden kantamista hankien keskeltä. Jotenki sitä ei vaan saa tarpeeks puskettuu itestään irti. Ahistaa välillä.
-Jännä, kun vaikka muutenha mie syön melkolailla samaa settiä kuten ennenki, nii nyt on sitte olevinaa hirvee haaste pysyy herkuista irti. Miks miun tarvii ajatella sitä, että herkut ois nyt erikseen kiellettyjä? En tiedä. Varmaan ku alkuvuos meni silleen, että antoi itselleen sen luvan herkutella vähän kerran, jopa kaksi viikossa ja nyt kun on "totaalikielto" nii heti tekee mieli ahtaa naamansa melkeen mitä vaan.
-Heti aloituspäivänä menin miun vara-äidin luokse kahville ja siellä ois pitäny ruveta syömään vohveleita. En syöny. Nätisti kieltäydyin. Se, mitä ihmettelin, oli kun en edes hälle uskaltanu sanoa olevani dieetillä. En vaan olis varmaan jaksanu kuunnella sitä saarnaa...
-Hurjaa tunteiden vuoristorataahan tää on ollu. Välillä on ihan leppoisa fiilis, sit iskee ne herkkuhimot ja parinä päivänä ollu tippa linssis ku raastaa tehdä tätä yksin ja tuntuu vaan ettei "kukaan tajuu". siks oon varmaa pitäny aika matalaa profiilia sen suhteen. Se tietää, joka nyt on miun blogii lukenu tai jos oon ohimenne maininnu. Tokihan toinen puolisko tietää kun se joutuu miun kans ns.elämään arkea aina sillontällön ;)
-Miulle merkkas maailman eniten kun just tää toinen puolisko kustanti miut faskia-käsittelyyn. Tai siis hierojallehan miun piti päästä, mutta fysioterapeutti jonka luokse menin, haluskii lähestyy miun ongelmaa toisesta vinkkelistä. Ja hyvinhä siinä kävi. Selkäkivut ei tosin hävinny mihinkää mut nesteet kyllä lähti liikkeelle ja jo muutaman viikon vaivannu ällötysturvotus oli seuraavana aamuna poissa. Ei kyllä ois uskonu.
- No se perkeleen vaakahan ei oo heilahtanu mihinkää suuntaa. Varmaan mie stressaan kuitenki liikaa. Niin ja ja ja..ne aerobiset pitäs ottaa napakammi kuvioihi.
-Mie nyt en jaksa tähän alkaa heitteleen mitää tsemppilauseita ja kuvia ku ei oikeestaa tunnu siltä, että "YOU CAN DO IT!!"
-Ei tosin kukaan ole sanonu sitäkään, että tää helppoo oliskaan. Mut salihanskoi en kuulema saa heittää nurkkaan. Sen miulle sano miun "idoli" joka tyrkkäs eilen yllättäen facessa viestiä. Siitähän se hymy vasta korviin nouskin. Kiitos hälle siitä.
-Itellenihän mie tätä teen, mut miks tunnen jotain pientä syyllisyyttä siitä kun tiedän toisten ajattelevan, ettei miun tarvii ja oon liian tarkka. Minkä mie sille voin, että kroppa nyt sattuu tietää mikä on vaikka "protskunälkä" ;)
-Tosin saatanha miekii mainita, että jos vetää pari hesen hampurilaista, että sattuuko toinen tietää paljon niissä on rasvaa, ja että vähintää verenpainetauti voi olla lähellä tota rataa. Höhö..
-Kyllä mie tiedän, että lihaaki löytyy mut sitä on nii saatanan juurtunu tuoho mahaan. Se ei varmaan kyllä koskaan ikinä edes siitä mihinkää lähde. Välillä kyllä mietin, että tarviiko sen edes..mutta mie haluun yrittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)