Ajatuksia "dieetistä" ja kuulumisia

On muuten hemmetin ärsyttävä sana. Dieetti. Mutta miten muuten sen sitten muotoilis? Äh.
Siis kun tänää taas heräs ajatukset siitä, että jos ja KUN miulla taas riittää virtaa vuodenvaihteen jälkeen, niin aloitan sitten ns. kiristelemään, dieettaamaan tai mitä se sitten ikinä onkaan.
Tässä on "löysäilty" ja "oltu tasapainossa" jo melko pitkää ja alkaa hiljaksee tuntua siltä, että haluan selvittää mihin miun kroppa pystyy. Ja kyllä, valehtelisin jos väittäisin ettei ulkonäöllisillä seikoilla olis merkitystä.

Se, mitä mie nyt myöskii ajattelen, on SURULLISTA KYLLÄ toisten mielipiteet.
Siis pääosinhan mie tiiän kuulevani sitä, että saan tehdä mitä haluan ja se on miun oma asia, mitä kropalleni teen, mutta jotenkin ne muistikuvat painonpudotusajoilta nostaa päätään.
Se, miten sain kuulla olevani nirso, miulle ei mikään kelpaa, miksi en nauti elämästä.
Eihän nyt yksi leipäpala/keksi/pulla mitään pilaa...
Kestänkö mie sitten kuulla sitä?
Joo, voin sulkea korvani niiltä kommenteilta ja vaan antaa kommentoijien olla, mutta ei miun nahka ole niin paksu kaikesta sonnasta huolimatta, ettenkö niistä ehkä jollain tapaa ottaisi itteeni.

Ehkä miun tarvii paksuntaa sitä nahkaani vielä tässä nii kestän sitte ja voin viitata typerät kommentit kintaalla.
Enhä miekää hitto soikoon kenellekkään ole marmattanut "joo hei ei siun nyt pitäs tota pullaa syödä.."- tyylillä.
Mie oon ennenki sanonu sitä, ettei se ole miun päänsärky mitä ihminen syö ja paljonko painaa, kunhan tuntis olonsa hyväks.
Jos näin ei ole, on syytä muuttaa tekemisissään jotain.

Mie oon ehkä osittain tyytyväinen itseeni. Toki aina nyt jotain parantamisen varaa löytyy.
Kuten varmasti meillä kaikilla.
Ei miuta ole enää aikoihin kiinnostanut, mitä vaaka näyttää. Vaan se, mitä peilistä näkyy, miten keho toimii, miltä tuntuu?
Nyt tuntuu, että haluan ns.haastaa itseni. Ei ei ei ikinä mitää body-bikinifitnessjuttuu vaan ihan sellasta.... mitä se nyt olis?
Normaalia kiristelyä? Se, että voisin paremmin ja alkais nuo löysät vetäytyy hitoille.

Aloitin työt ja se on meinannu sitä, että nyt koko viikko jouduttu kärvistelemään ilman salia.
Miulla on aikarajattu kortti, joten aamuvuorosta en ole ehtinyt enää treenaamaan.
Kyllä huomaa, miten tärkeä henkireikä sali on miulle. Tuntuu, että on melkein jo vieroitusoireita ja odotan huomista kuin kuuta nousevaa että pääsen puntille :)
Saas nähdä kuin treeni sujuu, mutta uskon kyllä että intoa ja virtaa riittää.
Voimatasot voi tosin olla vähän laskussa, mutta kyllä se siitä taas lähtee etenee.
Seuraavalla viikolla miun aamuvuorot onkin sitten lyhyempiä, mikä taas tarkoittaa, että KYLLÄ treenit onnistuu! Jip! :)

Onneks sentää työ on sen verran fyysistä, ettei iha rupsahtamaan pääse.
Entistä enemmä ottais ohimoon jos toimenkuvaa kuuluis vaa hengailua/toimistossa istumista. Huh!
Pään räjähdys olis taattu, varsinkii kun nyttekin ollaan jo siinä rajalla.
Vaikka välillä on hetkiä kun on tuntunu, ettei treeni suju, nii on se silti sellanen henkireikä ja pään puhdistaja ettei ilman sitä voi näköjään kovin pitkään olla.

Mutta tosiaan, tällaisia tunnelmia.
Tuosta "dieetistä" vielä sen verran, etten ole edes 100% miten sitä käytännössä lähtis toteuttamaan.
Se nyt on tiedossa, ettei ruokia voi kovin alas laskea kun aineenvaihdunta on muutenkin hidas.
Tai toki niitä tarvii laskea, mutta kuinka paljon? Miten jaottelen treenit fiksuiten?
Jos joku miuta viisaampi tätä lukee niin saa auttaa.