Miten meni vuosi 2016?

Mie heräilin taas aamuyöstä ja aloin miettimään, mitä kaikkea tähän vuoteen mahtuu?
Tämän päivän fiiliksistä johtuen mietin, mitä jäi käteen muutakuin isompi perse, sekaisin oleva kroppa ja ahdistunut mieli?
NO MUTTA PALJON JA KAIKKEA HYVÄÄKIN!
Tämä kirjoitus sisältää paljon myös kuvia, enhän voi olla niitä jakamatta. Ne on osa tätä sekavaa tarinaa.
Kyllä, vuosihan miulla alkoi uupumisesta toipumisella, oon ollu pitkään työtön ja nyt kun olen ollut töissä, olen itkuinen ja ahdistunut siitä päädyttyäni täysin väärälle alalle..
Aion jokatapauksessa nousta täältä vielä jaloilleni,eihän miulla ole vaihtoehtoja!

Oon nähny ja kokenu paljon raskaita juttuja, ja toivun pikkuhiljaa, mutta loppujenlopuksi tätähän se elämä on. Ruusuilla tanssia, mutta niissä ruusuissakin on piikkejä.
Tulee takapakkeja, mutta myöskin paljon onnistumisia.
Mie oon tavannu paljon uusia ihmisiä, seikkaillut, nähnyt ja kokenut uusia, hienoja juttuja joista osan en voinut edes kuvitella tapahtuvan.
Vaikka työttömän aikoina tuntui, että kaikki menettää merkityksen ja elämä on niin tylsää, mutta nyt kun katson taaksepäin, niin olenhan mie myös elänyt.
Niin paljon eri juttuja. Ihmisiä. Kokemuksia. Elämyksiä.
Jälleen yksi uskomattomimmista vuosista.
Ja jälleen miun elämässä olevien ihmisten merkitys on vahvistunut, joihinkin olen saanut pettyä, jotkut taas ovat yllättäneet. Tärkeintä, että tietyt pysyvät ja osaavat todistaa sen.

Kerrataanpa vähän kuvina.

Heti alkuvuodesta kävin miun ystävän kanssa SaiPan pelissä muistelemassa "villejä nuoruusvuosia". Ilta oli hieno <3

Yksi niistä suurista asioista, mitä en koskaan uskonut tapahtuvaksi. Sain ajokortin. Tuhannet kiitokset sponssaajille ja etekii kärsivälliselle autokoulun opettajalle <3

Kesällä lähdin ekaan suureen seikkailuun ystävän luo autolla. Iha ite. Tosin hänen piti tulla ensin miun luokse ja hypätä kyytiin, että uskalsin ajaa pidempää matkaa. Takasinhan mie köröttelin ihan ite, monia kokemuksia rikkaampana. Rohkeampana.

Miulla oli jälleen kunnia hoitaa rakuunahevosia ja viettää niiden kanssa ihania hetkiä, serkkujen ja parin muun hemmon kanssa järjestettiin "kesäolympialaiset" ja tuon ihanuuden kanssa käytiin suurissa kesäseikkailuissa <3 ja muuten, meille tuli sillon myöskii tasan vuosi yhteistä eloa ;)

Mitään treeni/salikuvia enää harvemmi jakelen omalla facebook sivulla, eli sori tyypit ketkä nyt erehdytte tän näkee jos ette kestä ;) mutta onneks oon löytäny itseni instagramiin ja parille facebook-foorumille mihin saan jaella näitä mite paljo tykkään ;) Ai miksi otan kuvia? Koska loppujen lopuksi kehittyminen on miulle kaikki kaikessa ja kuvista sen näkee parhaiten. Ja toki ihan vaan se, että miten pöllöltä sitä treenatessa näyttää/onko tekniikat yhtään hallussa, nii siks.

Treeneistä tulikin mieleen. Tämä hetki oli yksi niistä suurimmista tänä vuonna. Sydän läpätti ku lampaan saparo. Olin vaan saanut kuulla, miten siisti paikka "meijeri" on ja nyt itse seisoin sen ovella, suuren suunnittelun, rahan säästämisen.sekä juna ja metroseikkailun jälkeen. Ja ennenkaikkea sen oven takana miuta odotti miun body-idoli Bettina Gräsbeck, joka opetti miut räkkivedon saloihin. Miun unelmissa on vielä päästä uudestaankin treenaamaan Bettinan kanssa, pieni toivon kipinä on, että se onnistuu sillä onnistuihan tämäkin. Se vaan ei tapahdu hetkessä ja "koska mä vaan haluun". Tarvii suunnitella ja säästää, sitte otetaan Bettinaan taas yhteys <3


No, mutta mitähän vielä...tästä meinaa tosiaa tulla kunnon kuvapostaus, mutta haitanneeko tuo?
Mie tykkään ottaa kuvia, muistoja... :)

Ai miksi nämä kaksi kuvaa vierekkäin? No kun ne kertoo molemmat miun unelmista ja haaveista jotka myös toteutui. Olin saanu idean tuosta "kaivon" rakentamisesta ja näin vaivaa sen eteen. Hain renkaat, ostin maalia, pengoin rakkaan varastoa löytääkseni sopivia puutarvikkeita. Ja toki tarvitsin toisen apua vähän kun esim.noiden puukepukkojen maahan iskeminen vaati voimaa :) Että se oli sellanen yhteinenkin projekti. 
Tuo pillin imeskely kuva taas viittaa siihen kun olin haaveillut pääseväni Helsingissä sijaitsevaan Roasbergin kahvilaan. Syksyllä sitten oltiin serkun ja kummitytön kanssa helsingin suunnalla reissussa ja juuri kotiinlähtöpäivänä päätin tehdä oman suuren seikkailuni helsingin keskustaan ja lähteä käymään siellä. Tuntui niin luksukselta <3

Miun on tiedättekö aika hankala yrittää kiteyttää kaikkia näitä juttuja, kun on ollut surua,iloa,ahdistusta, onnistumisia, treenejä,seikkailuja, mahtavia ihmisiä ja kohtaamisia, askarteluja...kaikkea...vetää ihan sanattomaksi.

Yksi tämän vuoden kummallisuuksista ja ehkä voisin sanoa "kehityksenkohteista" oli se, kun ensimmäisen kerran about 20vuoteen joulu ei ahdistanut miuta. Ehkä jopa päinvastoin. Oli jotenkin hyvä ja rauhallinen mieli ja joulu menikin tonttuillessa ja joululauluja kuunnellessa. Ehkä se oli jokin merkki myös jonkinlaisesta parantumisesta? Se, että elämä on hyvin?

Odotanko jotain tulevalta vuodelta tai teenkö lupauksia?
Toki toivon kaikkea hyvää ja terveyttä ja seikkailuja, mutta elämä on niin arvoituksellinen, että siitä ei koskaan tiedä. Aijon kuitenkin tehdä kaikkeni, että miulla ja miulle tärkeillä olisi kaikki hyvin. Miun on hoidettava itseni kuntoon, tää kroppa kun on kuitenkin ihan tosi sekasin, sitä faktaa ei mikään poista. Mutta edetään pienin, varovaisin askelin. Otetaan hetkistä kiinni, ollaan rohkeita ja tehdään juttuja.
Sitä mie haluan.

Mielestäni tämän aamun "treenikuviin" on hyvä päättää tämä tiivistelmä. 
Heti tammikuulle muuten onkin jänniä juttuja, mitä odottaa! (tuli mieleen tuosta,että toivonko mitään... ;) ) varmasti saatte nähdä ja kuulla siitä vielä.
Vaikka perse on kasvanu ja painoa tullu, nii silti mie oon terve, näytän treenanneelta ehkä jopa omaan silmään, oon saanu positiivista palautetta ja miulla on vahva halu kehittää itseäni lisää. Riipastaan pehmeitä pois, mutta varovasti. Nyt ei hötkytä.