Salaa harjoittelua :D

Joo! Aivan mahtavuutta oli taas päästä salille aamutuimaan. Etenkii kun fiilis oli väsymyksestä huolimatta hyvä.
Päätin vähän kokeilla liikkeitä, joista pt:n kanssa oli puhe. Joskus aiemminkii tehny, mutta ei ole viime aikoina kuulunu ns.vakituiseen reeniin, niin voin kertoa että haastetta oli!

Ehkä aamun parhautta oli kuitenkin taas tän samaisen salitutun kommentti (joka siis ennenkii on tykänny heittää melko hyvää kommenttia) kun olin aikani vääntäny naama irvessä ojentajia:
"Ja allit saa kyytiä..tosin ei siulla niitä juurikaan ole!" :D
Vähän kyllä taas nauratti.

Nyt ei taas hetkeen pääse aamureenejä nykimään kun tyrkkii yövuoroja, mutta viimeistään ens viikolla taas. Tälle viikolle on muuten pakko sisällyttää joku reeni kuitenki, ettei jää turhan vajaaks.
Eilen jo kalenterii merkkailin loppuvuoden treenipäivät, uskokaa tai älkää: jouluna meinasin olla reenaamatta! ;) Mutta ennen joulua ja etenkii sen jälkee kyllä taas sali kutsuu!

Sain myös pt:ltä sähköpostiliitteenä ne maanantaiset inbody-tulokset ja VOI KYLLÄ! Oli tosiaa tullu lisää habaa ja rasvat sulanu. Nesteitä oli pikkasen enemmä ku viimeks, mut kyselin vähä viisaammalta, onko noihin tuloksiin uskominen nii miuta lohduteltii, että etenkii naisil just nuo nesteet vaihtelee usein, että niitä ei sit varmaa tarvi tuijotella ;) Gauhee kun tässä tuntee ittesä vielä jotenkii nii amatööriks. Mut onneks löytyy aina joku, jolta kysellä.

Eiköhän tässä ollu tärkeimmät, tästä on kuitenki hyvä jatkaa! :)

Pt pukin konttiin?

Ihan törrrrrkeeeen hyvä fiilis!
Kuten olin aiemmi sanonu, sain hankittua pari pt tapaamista ja niistä eka oli tänään.
Käytiin vähän ohjelman runkoa läpi ja tehtiin InBody-mittaus uudestaan.
Miun on vähän hankala uskoa, mutta testin mukaan rasvat oli pudonnu ja lihaa tullu lisää ja edellisestä mittauksesta oli siis se kuukaus aikaa. MITÄ HITTOA? :D
 Pt:kin taas pudotti leukansa sitä paperia kattoessa ja sano, että nyt hää oikeesti joutuu miettii sen ruokapuolen toooosi tarkkaan (ihanku ei muutenki pitäis, mutta annoinpa lisää haastetta hälle ;) )

Pt halus pitää sen tuloslapun itellään vielä, että nyt en voi todisteita tähän postaukseen laittaa, mutta ensi viikolla sitten.
Ihan muutama liike käytiin salilla läpi ja jo siitä mie sain ihan mielettömän kipinän, miten kovin mie tarvin tuon avun ja pt:n kannustamaa vieree! Eli ens viikosta tulee vieläkin huikeempi kun tehdään koko treeni YHDESSÄ!

Nyt miun tarvii toivoo ihmettä, lottovoittoa, tai jatkoa töille, että saisin kunnon pt-paketin ja päästäs jatkaa treeniä ens vuonna ihan täysillä. Tää ohjelma, mikä miulle nyt tulee, lähtee siis kokeiluu reilu kuukaudeks ja katotaa onks siitä mihinkää ja onks se miulle sopiva vai ei.

Kerroin myös pt:lle miun tuntemuksista, kuin lähellä olin heittää hanskat tiskiin ja miks olin just tänään siinä hänen luona, nii hää tajus täysin. Mutta luovuttamispuheille pyöritteli vaan päätä.
Tapaamisen päätteeks mie hälle näytin miun lähtokohta-kuvan ja kerroin näkeväni saman pullukan peilistä yhä edellee, nii hää repes nauraa ja käski vaihtaa peiliä! :D

Näihin sekaviin tunnelmiin...

Unettomuutta ja alkulämpöjä salilla

Vissii jäi sitte joku "jeij yöllä valvotaan!-rytmi" töiden jäljiltä.
Nukuin kyllä myöhää illalla pari tuntia, mut sitteku heräsin nii ei enää paljoo nukuttu.
Yritys oli kyllä kova, mutta viimoseltaa meni hermot ja painelin heti aamu viiden maissa salille.

Oli tosiaan saleilusta viikon verra taukoa ja pientä flunssaa yrittäny pidellä tässä nii vähä heilumiseks tää kerta meni. Kävin koko kropan läpi ja siinä ohessa vähä piti posetella kun yksinää olin vallannu koko salin :D
Kädet sai eniten tuntumaa, kun tein hauis-ojentajaa superina ja olkapäitä  Ida-Jeminan blogista löytämällä vinkillä... (sain ihan luvan jakaa tätä ;) )

http://idajemina.fitfashion.fi/treenivinkki-olkapaat-tulille-talla-liikkeella/  Kyseessä oli siis tuo "yhdeksän kuvan sarja" ja voin kertoo, että toimii! Painot on oltava tosi kevyet,alkaa meinaan tuntumaan melko nopeesti.

Olikii jo vähä  ikävä salille. Nyt vaan pitää malttaa alotella iisisti, ettei joudu pidemmälle tauolle.

                      Noooo...kyllä se haba sieltä tulee ku vähä pullistelee! :D

Hahhaaah! :D Ehdin tässä kirjottelun lomassa kuitenkin torkahtaa reilu tunnin verran.
Olin lupautunu näkee yhtä ystävää, nii ei auttanu heittää kelloa torkulle kun alko rimputus käymää.

Voin vaa kuvitella, mite ens yönä uni maistuu! Hah, kuitenkii käy taas päinvastoin, mutta toivotaan! Eihän tuo haba tuosta muuten kasva jos en lepää ;)

Tukea ja turvaa...

Niin se vain on, että mie aikani huusin apua ja nyt sitä ois aavistuksen verran tulossa ammattitasolta.
Mie en malta odottaa ens viikkoon!
Otin yhteyttä personal traineriin, joka teki miulle InBody mittauksen, että mitehä ois jos hää tekis miulle ruokavalio ja treeniohjelman, kun ei kokonaisvaltasee pt-pakettiin ole varaa.
Hän sitte teki miulle tarjouksen, johon sisältyy nää ohjelmat ja jopa pari yhteistä tapaamista, että saadaan miut takas vauhtiin! :)

Vielä parempaa on, kun miun kummisetä halus osallistuu kustannuksiin. En voi häntäkään tarpeeksi ylistää, aina hää ollu kaikinpuolin apuna. Toiminu terapeuttina ja sponssaajana, sekä pariinkin otteeseen pelastanut liki hermoromahdukselta ottaessaan miut aikoinaan hetkeksi siipiensä suojaan. <3

Vaik miun kummi ei ehkä tiiä, mite tää ipana reenaa ja ennenkaikkea miten tulen reenaamaan, miten oon syöny (väitti perhana nälkäkurjeks ku viimeks nähtii) ja mitä haluan vielä saavuttaa, nii ei hää myöskää ole koskaan kyseenalaistanu miun toimintaa. Ollut vaan perhanan ylpeä :)

Tuntuu tosi helpottavalta jo nyt.
Innostuin myös ostaa itellee rannesiteet, kun aavistuksen oon noit painoja nostellu nii tietyissä liikkeissä ranne on alkanu vihottelemaan. Muutenkii miulla joka paikka krakailee, nii jos nyt ees ranteet tän ansiosta kestäis kasassa :D

Vähä vaatii harjotusta, että saan nää sopivasti kohallee :D

Se, minkä laitoin merkille paikallisessa urheilukaupassa käydessä oli se, kun myyjä ystävällisesti tuli kysymään, tarviinko apua (oltii kaverin kanssa tutkailemassa kaikenmaailman piuhoja ja mistää mitää ymmärtäny, muutaku yhet oli tosi kivat koska värinä oli pinkki :D)
Nii, ettei tää myyjä ollu yhtää sen olone, etten vois moisia härpäkkeitä tarvita. Ei kattonu tyyliin:"Ai sie muka kävisit salilla, yeah right!" JOO MIE TIIÄN, ETTEI TÄÄ ITSELUOTTAMUS OLE KOVIN TAIVAISSA AINA...
Mutta tosiaan, tuo oli se ajatus mikä miulle tälleen jälkiviisaana heräs. Se myyjä tosiaan ihan vilpittömästi neuvoi, mitkä olis hyvät ja naurahti ku miun eka kommentti oli "mut nuo EI OO pinkit.." :D ja hää viel näytti, miten nää laitetaa. Tokihan se on hänen työtä, mutta silti hänen käytös lämmitti mieltä. Piste.

Näillä kuvilla ja tunnelmilla alan valmistautumaan viimoseen yötyövuoroon ja odottelee viikonlopun reenejä. Kohta viikko ilman salia, ja alkaa jo kuumottelee!

Täältä mie tuun!

Joo, pikaine postaus tähän väliin kun en hiljaakaaan malta olla! :)

Eilen kävin hierojalla saamassa veret takas kiertoon ja myöskii vähän terapiahommiks se meni. Pääsin avautuu miun epätoivosta ja kuten ennenkii, mukaan lähti ymmärrykset ja tsempit kun siitä pöydältä lähdin :)Hah..mitäs meni kysymää, "mites muuten menee?" :D
 Ihan parhautta kun on hierojana sellanen ihminen, joka itsekin tietää, mitä tää homma on (vaikka kyseine tapaus reenaa PIKKASEN kovempaa ku mie ja on vielä mies, mutta silti! :D )


Viikonloppuna siis takas salille (kunhan taas näistä yövuoroista selvitään) ja ens viikolla ois vähä pientä, toivoo antavaa suunnitelmaa. Kunhan ne on toteutunu nii huutelen sit asiasta lisää ;)

Mutta joo, nyt sit vielä töitä, lepoa ja ennenkaikkea: RUOKAA! :D jaksaa sit taas painaa...

Ruokaa kuvina

Jotenkii ollu tapetilla taas nuo syömisasiat.
Olit sitte diettaaja tai bulkilla nii koskaa ei oo hyvä, noin niinku kansan mielestä.
Itse en edes tiedä, millä tällä hetkellä olen. Jotain tuolta väliltä siis?

Sitä myös kuvitellaan, että kun ollaan dieetillä, nii sitte nähdään nälkää eikä syödä mitään.
Oi että, se ei todellakaan mene niin! :) Miehän syön aina ja kokoajan. Tai ainakin tuntuu siltä.

                  Karjalanpaistia ja viinirypäleitä :) Moni ihmetteli miun valintaa, mutta toimii kyllä...

                    Herne-maissi-porkkanaa,jauhelihaa,öljyä, real-leipää, kurkkua ja salaattia <3

                                     Kanafilettä, salaattia, tomaattia ja kesäkurpitsaa, omnom!

Eli ihan oikeesti sitä normaalia ruokaa. Ehkä kaikki ei tosiaan noit viinirypäleit laittas ruuan kylkee,mutta kyllä miulta onnistuu! ;)

Ja sitten niitä väli/iltapaloja. Nää aarteet löytyy siis Lidlista, myös tuo rahka herkku- vanilja/suklaamuru. En ole muista kaupoista löytänyt... Normaalisti rahkana syön iha perusmättöä "kaikenmaailman höysteillä", mutta nää skyrrit on tosi näppäriä ottaa mukaa esim.töihin.
Proteiini-hiilarisuhde on kohdallaan. Ja mitä noihin sportyfeel-proteiinipatukoihin tulee, en aiemmi ole tykännyt MISTÄÄN tuollasista hömppäpatukoista, mutta nää on vaan niiin.....*sluuuurps*

Tuossa nyt pieni kurkistus siis siihen, mitä mie syön. Tokihan aamuihin kuuluu sitten se perinteine puuro-raejuustokombo, muttei sekään enää ihan joka aamu. Pääosin vaan treenipäivinä, mutta joskus myös sillon kun vaan tekee mieli sitä syödä.
Kuvat jäi ehkä hieman vajaiks, en jaksa aina olla näpsimässä kuvia jokaisesta annoksesta. Tää anto kuitenki vähän pohjaa sille, mitä kuuluu miun menuulle ;)

Lunta ja tunnelmointia

Tää on sit vähän erilainen blogipäivitys...

Tänään pysähdyin työpaikan pihalle ihailemaan lunta.
Tuli jotenkii tosi paljon parempi olla.
Tää joulunalusaika on miulle vuodesta toiseen ihan yhtä raskasta. Jotenki ahdistaa kaikki se hehkuttaminen ja ilakointi ja kaikenmaailman koristelut.
En mie edes muista, millon olis jouluna ollu kivaa.
Ehkä lapsena?
Mutta, silti mie kaikesta huolimatta uskon, että tästäkin selvitään ja sitten mie jaksan taas paremmin.

Kävin äsken myös pienellä iltakävelyllä. Millonhan viimeks olisin käynyt oikeasti ihan vain kävelyllä? En muista. Lumi tekee ihmeitä, teki mieli lähteä haukkaamaan raitista ilmaa.
Kesken matkan vaan tuli apeus. Maailma näytti taas niin kauniilta, enkä saanu jakaa sitä hetkee kenenkään kanssa. (soitin sitten ystävälle ja puhelusta kehkeytyi molemminpuolinen avautuminen, normi..)

Näistä sitten tulvi lisää ajatuksia siitä, että mie oon aina ollu ns. enimmäkseen ulkopuolinen.
En koe, että kukaan tälläkään hetkellä miun läheisistä näkee maailmaa silleen niinku mie.
Mie haluun nähdä ja kokee asioita, jos miulla olis rahaa nii mie haluisin nähä paljon muutakin kuin tän (joskus tylsältä tuntuvan) kotikaupungin.

Harvoin tulee hetkiä, joihin koen kuuluvani. Mutta kun niitä tulee, pidän niistä tiukasti kiinni ja painan ne muistoihini.

Ajauduin myös miettimään, että "Hei! Miehän oon tehny jotain oikein kun sain sijaisuuden tykkäämästäni työpaikasta!" Eihän se ole kuin kolmen viikon pätkä, mutta silti. MIE olin se, jota siihen hommaan pyydettiin. Jos olisin ollu ihan paska nii ei ois pomo paljoo kyselly ;)

Ja taas olemattomasta aasinsillasta toiseen..
Mie vaan haluun olla ihan yhtä tärkee niille, jotka miulle merkitsee eniten.
Mie haluisin luottaa itteeni, uskoo siihen, että mie oon perhanan vahva.
Miun on välillä pysähdyttävä miettimään, mistä mie oon tullu tähän, sitten vasta tajuan, mitä tää elämä on ollu ja mitä mie oon saanu aikaan.

Miks koen silti niin perkeleesti epävarmuutta? Tahto näyttää "kyllä minä pärjään" on voimakkaampi.
Koen asioita ihan tosi vahvasti. Ja miusta se on hyvä. Se todistaa, että oon elossa.
Se näyttää sen, ettei mikään ole miulle itsestäänselvää ja asioiden eteen on tehtävä töitä jos haluaa jotain saavuttaa.
Se, että ymmärtääkö miuta kukaan? Mie en oikeesti tiedä. (ei kuulema ainakaan se, jota haisuliksi kutsun ;) )

Se, miks aina soimaan itteeni ja en muka ole missään onnistunu? Hitot. Sen sais unohtaa :)

Kuten tekstin alussa sanoin, tää joulunalusaika ei ole helppoa. Ehkä just siks mietin taas tällasia sekavuuksia. Mie oon taas taistellu liian pitkään kuntoilujeni kanssa ja nyt epävarmuus nostaa päätään.
Mutta silti, kaikesta huolimatta, mie ootan huomista hierontaa, tulevaa yövuoroa, uusia hymyjä..