"Ihan vaan siks kun tuntuu siltä..."

Tota mie mietin, että noin ei enää koskaan tule olemaan. En mie voi enää palata vanhaan Sannaan ja syödä herkkuja "ihan vaan siks ku tuntuu siltä" tai tekee muuten vaan mieli, tai on jonkun kumminkoirankaiman synttärit ja niin vaan kuuluu tehdä.

Kohta mie saan vetää kalenteriin sen viimesen rastin, kun oon ollu herkkujen suhteen totaalikieltäytyjä kokonaiset viisi viikkoa. Jollekin ehkä säälittävän lyhyt aika, joka menee hujauksessa, miulle? Ehkä vähän vaikeampaa. Mie koen yhä edelleen olevani se sama pullukka Sanna, joka syö sitä mitä mieli tekee, sillon kun mieli tekee.
Ainahan miuta on "hallinnu" nälkäkiukku, mutta ennen en ole välittäny juurikaan siitä, mitä söin pitääkseni nälän loitolla. Nyt vasta oon ymmärtäny, miten miun on hyvä olla ja elää omassa kehossa.

Jopa mieli voi sillon paljon paremmin, kun ravintopuoli on kunnossa. Jos ette usko, niin kokeilkaa ;)

Kun tää ns.haaste loppuu, oon antanu itelleni luvan herkutella jopa parina päivänä. Tiedossa on omat synttärit, sekä yhet viiskymmpiset. Mutta, niissäkin mie tulen tietämään ne omat rajani. sielu huutaa kaikenmaailman herkkuperseilyjä, mutta en voi antaa valtaa sille kokonaan.
 Kuten alussa sanoin, en mie voi palata enää koskaan siihen vanhaan. En voi keksiä enää tekosyitä sille, miksi joka kauppareissulla se suklaapatukka tarttuu mukaan.
Oon mie aatellu, että viikonloput on ihan ok herkutella. En näe tällä hetkellä syytä ruveta samaan viiden viikon vääntöön, kuin nyt.
Onnee silti vaan kaikille heille, jotka ei välitä. Tai voivat muuten syödä mitä vaan ihan vaan just siks ku huvittaa. Mie en voi. Enkä mie halua voida.

Mie haluan voida hyvin. Haluun olla ylpee siitä, mitä oon elämässäni pystyny tekemään. Huomaamaan sen, että oma hyvinvointi lähtee juuri omasta itsestä.
Kaikki se ruoka, mitä  syön. Ei todellakaan maistuis muille, eikä prkl aina itellekkään ;) mutta mie tiedän, miks tätä teen ja oon pirun ylpee siitä.

Myös treenit tulee vähän muuttumaan, miulla on melkosen selvät visiot jo siitä. Tai niin selvät kuin omassa päässä ne pystyy kehittelemään. Ai synttärilahjaksi oma pt? KYLLÄ KIITOS :D
Mutta ei auta, otan päivän kerrallaan ja tavoitteet on miun kiintopiste.
Tiedän, mihin oon ryhtyny ja näillä mennään.