Eilen oli totaalilaiskottelu päivä ja tiesin, että tästä aamusta lähtien pääsen painaa taas ad-hd oravana. En tunnetusti kestä aloillani kuitenkaan ;)
Elikkäs, tilannehan on siis se, että miun mahasta on lähteny pari senttiä ja reisistä kokonaine yks sentti! Yeah! :D Tän herkuttomuuden aikana paino on noussu ja laskenu, se ei oikein varmaan tiedä nyt, mihin asettuis, MUTTA tänä aamunahan vaaka näytti entistä vähemmän.
Oh hoh..hitto tätä hymyn määrää! Salillakii jo ihmeteltii, mikä nyt nii hymyilyttää, ei voinu ku todeta "on vaan hyvä fiilis.." Ja niinhän se on, miun on hyvä olla ihan kokonaisuudessaan ja tää on "parasta just nyt".
Ja tokihan pistää hymyilyttää myös se, että "haastetta" on enää viikko jäljellä. Eilen illalla oli suuri kunnia nykästä kalenteriin rasti ja tuumata "pitäskö tässä hankkia jo aamukampa?" :)
Eli tosiaan kuukaus takana, ei oo ollu helppoo, tunnustan. Mutta onhan se hienoo huomata, mihin sitä pieni ihminen oikeesti pystyy.
Salille mennessä tuli se täti vastaan, joka nii suuresti ihailee miun itsekuria ja hää sano miuta miettineensä viikonloppuna kun oli pari dumlea nykässy suuhunsa :D ihanaa, että oon ihmisten ajatuksissa. Hää myös toivoi näkevänsä miut perjantaina salilla, eli "salitreffit" CHECK!
Onhan tässä tietenkii myös se toinen äärilaita, kuten kaikissa asioissa tuppaa olemaan se kakspuolta.Väistämättä mietin, että vaikka tämän hetken tavotteeseen ei ole kuin ihan pienen pieni rutistus, nii silti pelottaa, että mitä jos en onnistu? Aion hypätä vaakaan viimosen kerrran sunnuntaina ja sen lukeman myötä sitte katellaa mikä on meno. Joo, tiedän ettei se vaaka kerro kaikkea, mutta mie oon päättäny saavuttaa tietyn lukeman siinä vekottimessa, ja siks mie sitä niin tiukasti kyttään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)