Milloin olen tarpeeksi? (yks itkuparkupostaus-jälleen)

Mietin.
Tätä.
Paljon.
Mietin, miten pääsen siihen mitä tällä hetkellä tavottelen?
Pelkään kokoajan tekeväni väärin ja tunnen olevani hukassa.

Tää on vaan jatkuvaa taistelua, johon yritän ettii kaiken avun, mitä voi netin ihmeellisestä maailmasta saada. Tarvin myös todisteluja itelleni, mistä on tultu.
InBody-mittaus oli yks erittäin hyvä mittari ja tänää pitkästä aikaa otettu verenpainekkii näytti ihannelukemia.
Ja kyllä, tän taistelun oon ite tehny, päästäkseni tähän. (jos joku vielä luulee, ettei ruokavaliolla ole merkitystä "kaikenmaailman lukemiin" niin oh hoh.. ;) )

Näyttääkseni hyvältä edes paperilla.
Joo, tää on taas niitä päiviä, kun peilikuva ei miellytä.
Tiedän olevani terve ja sehän on se kaikista tärkein, mutta silti mietteet on vaan tulevaisuudessa.
 Ja minkälaisia kivikkoja miun tarviika käydä rämpiäkseni kohti maalia?

Näinhän se on. Ei kukaan meistä ole täydelline. Ei vois edes koskaan olla.
Mie vaan...Tarvin nyt jostain lisää voimaa tähän, jonkun antamaan vauhtia...