Yksin treenaaminen?

Tää on juuri se aihe, mikä on miun mieltä painanu koko taipaleen ajan.
Se, miten kovin oon kaivannu perseelle potkijaa, personal traineria, mitä tahansa.
Ja aina, kun oon matkani aikana kuullu hyvää kommenttia, olen tarttunu niihin hetkiin ja sanoihin kiinni kynsin,hampain, ja ajatellu, ettei kukaan vie tätä iloa miulta pois.

Muutaman kerran oon kaverin saanu lenkille. Niistäkii on ammentanu voimaa ja ehkä tavallaan myös niistä "jannuista" jotka on samaan aikaan salilla heilunu. Onha ne tsempannu, mut ne ei oo ollu just miuta varten siellä. Ei ne oo miun niskaa hönkiny, että jaksaa jaksaa painaa painaa!

Vasta mie kirjotin siitä, miten ylpee oon omasta itsestä ja tehdystä työstä.
Mutta aina sitä väkisin miettii, miten paljon enemmänkin olisin jo voinu saavuttaa tähän asti.
Ja se, että miten paljon mie haluisin vieläkin oppia. Kyllä mie nyt suurinpiirtein tiedän, mitä siellä salilla tehdä, mutta tuntuu, etten enää osaa tarpeeksi. Aina joka paikasta saa kuulla esim. maveista ja kyykyistä, että miten perhanan tehokkaita kuningasliikkeitä ne on, mutta.. Mie en ole edes koskaan niitä oppinu! Kyykkyjä en uskalla omineni vääntää (ellei ns.perinteistä kyykkyä lasketa), sillä pelkään polven takia. Pienikin virhe-asento ja se oli siinä.
Mavesta ja sen eri versioista en osaa tekniikkaa ollenkaan. Siinäkin ois varmaan selkä menny poikki takaperin taittaen :D Ai hitto ku kuulosti hyvältä! Mutta niinhän se on, ettei auta ruveta sooloilemaan. Jos ei ole tekniikka yhtää hallussa nii pieleen menee. Tai mites ihan perinteine penkkipunnerrus tangolla? Liikaa painoja ja sinne oisin alle jääny :D

Varmaa joku nyt sit miettii, mitä hittoo mie oon siellä salilla sitte tehny? No epävarmuuden iskiessä sitä kyllä miettii itekkii, mutta kyllä mie oon jonkuu liikkeen tehny oikein ainakii jos peilii on uskominen?..

Vaikka mie mite rakastankii salilla käymistä, nii ehkä miun pääkopan kannalta on hyvä pitää ens viikko taukoa. Jos maltan. Pelottaa vaan, etten enää kehity tästä...