Taas näitä päiviä. En jaksa tätä hommaa yksin.
Salilla meinasin lähteä kesken treenin, pala kurkussa. Sattui.
Joku vois väittää, että teen tätä jo liian tosissaan.
Tulkaa itte kokeilee ja sanokaa sitte.
Jopa miun hieroja sano eilen, ettei hää vois yksin treenata. Kuulema ehkä viikon kestäis. Ja kyllä, Kuulema miunkii treeni kovenis varmasti ainakii 30% jos olis joku hönkimässä niskaan.
En mie tosiaa jatkuvasti kaipaa sitä vieres huutajaa salille. Sanotaan, että 90% treeneist tykkään tehä yksin. Se on se miun oma juttu kuitenkii ja sit saa olla ihan omien ajatuksiensa kanssa.
Mutta kuitenkaa ku mie en veivaa ihan vaan omaks iloks, vaan miulla on tavotteeni, ei tätäkään jaksa.
Sentään sen verra valoa taas tunnelin päässä, että tiedän miun hyvän ystävän lähtevän joku päivä miun mukaan salille. Piti mennä jo tässä viikonloppuna, mutta se meni hankkii itellee flunssan nii ei päästä, prkl :D
Että joo...oloa ei helpottanu kun salilla oli useempiki reenaa joko kahestaa ja sit oli yks kolmen porukkakii ja näytti olevan hyvä meininki. Voi saatanan vittu mie sanon...
Kieltämättä tuli ihan tosi orpo olo.
Se, mitä mie nyt kuitenki päätin, nii miun on vaa yhä tiiviisti laitettava sitä rahaa jemmaan pt:tä varten ja huomenna alotan jonkin asteisen kiristelyn ruokailuissa.
Tänää lähetää porukalla syömään, nii josko tää päivä menis sitte "tankkauksesta" ja huomisesta alkais sit kiristelyt. Meinaan sitä, että ne vähäisetkii herkut ois syytä nyt jättää ja hiilareihin aion kiinnittää huomiota. Toki, kun reenaan nii tarviin hiilareita, mutta pidettäköön ne sitten siinä treenin ympärillä ja vapaapäivinä sitte taas vähennetään.
Että tällane sekasortopostaussuunnitelma. Saas nähä, mitä jatkossa. Nyt vaan pää käy turhan kierroksilla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)